Suomen ja maailman ongelmat ja ilmiöt ovat monimutkaisia. Siksi tarvitaan luotettavaa ja laadukasta tutkimusta, jotta voimme ymmärtää yhteiskuntaa paremmin ja kokonaisvaltaisemmin. Meidän yliopistolaisten tulee rikkoa yhden totuuden ratkaisumalleja ja putkiajattelua. Korkealaatuisella tutkimuksella ja nuorten asiantuntijoiden koulutuksella yliopistojen tulee vastata maailman viheliäisiin ongelmiin.
Viime aikoina on kuitenkin vaikuttanut siltä, että Suomessa ei enää arvosteta tutkimusta ja koulutusta. En nyt puhu hallituksen kivuliaista ja kohtuuttomista koulutusleikkauksista, vaan asenneilmapiiristä, jossa hyvä koulutus ja luotettava tutkimustieto eivät enää olekaan arvostettuja.
Suomessa tämä on uutta ja varsin kummallista. Millä muulla kuin koulutuksella pärjäisimme? Milloin ja miksi maamme päättäjät menettivät uskonsa koulutuksen ja tiedon voimaan?
Eikä tämä suinkaan ole vain suomalainen ilmiö ja ’murhe’. Monista maista kuuluu samanlaista, Euroopassa Brexit ja Turkin akateemiset siivoukset ja USA:ssa Trump-ilmiö ovat tällaisia ilmiöinä. Olemmeko siis jo joutuneet totuuden jälkeiselle aikakaudelle, varsinkin totuudenjälkeiseen politiikkaan (post-truth politics)?
Totta vai tarua? Mutta tärkeää olisi tietää ja ymmärtää, mitä me haluamme, mitä kohti kuljemme, ja mihin me luotamme? Quo vadis, universitas?
Siksi haluankin puhua koulutuksesta, opetuksesta ja oppimisesta. Ilman niitä meillä ei ole osaavia tutkijoita. Ilman laadukasta tutkimusta, meillä ei ole hyvää oppimista.
Ensinnäkin, teen sen pitkälti Helsingin yliopiston omien kehittämistoimien kautta.
Mutta toiseksi myös siksi, että kansainvälisessä korkeakoulutusta koskevassa keskustelussa on viime aikoina pohdittu, jääkö koulutustehtävä jalkoihin, kun yliopistot kilpailevat tutkimussaavutuksillaan. Rankingeja eli kansainvälisiä yliopistovertailuja pidetään yhtenä syypäänä siihen. Se on vaarallinen tie. Tiedämme toki, että hyvä oppiminen perustuu korkealaatuiseen tutkimukseen. Toisaalta hyviä tutkijoita ei synny ilman korkealaatuista ja innostavaa opetusta.
Muistutan kuitenkin, että yliopistolaki velvoittaa meitä kouluttamaan ja kasvattamaan nuorisoamme palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Se on ylevä ja tärkeä tavoite, mutta se ei ole meille tarpeeksi. Helsingin yliopistossa koulutamme opiskelijoitamme muuttamaan maatamme ja maailmaa.
Kouluttamamme nuoret ovat tulevaisuudessa eri alojen asiantuntijoita, jotka ymmärtävät laajoja kokonaisuuksia ja monimuotoisia riippuvuussuhteita. Monet heistä ovat myös huippututkijoita. Heillä on halua ja kykyä ratkaista maailman ongelmia. Meiltä vuosittain valmistuvat tuhannet maisterit ja tohtorit ovat suurinta yhteiskunnallista vaikuttavuutta mitä voimme tarjota.
Olemme halunneet nostaa opiskelijan keskiöön uudessa strategiassamme kaudelle 2017–2020.
Merkittävin osa sitä on mittava koulutusuudistus, joka muuttaa opetuksen sisältöjä, menetelmiä ja rakenteita. Opintojen sisällössä oleellisin muutos ovat monialaiset kandiohjelmat. Ne vastaavat ympäröivän yhteiskunnan haasteisiin, jotka nekin ovat hyvin monimutkaisia.
Ensi keväänä 2017 Helsingin yliopistoon pyrkivät eivät enää hae opinto-oikeutta johonkin oppiaineeseen vaan koulutusohjelmaan. Opetus järjestetään nykyisen yli sadan oppiaineen sijaan 32 kandiohjelmassa. Opettajat suunnittelevat sisältöjä enemmän yhdessä, isompina ja laadukkaampina kokonaisuuksina. Opettaja voi pitää kurssin eri koulutusohjelmien opiskelijoille, ja opiskelija saa aikaa etsiä ohjelman sisältä kiinnostavinta opintosuuntaa.
Tämän lukuvuoden aikana valmistelemme myös noin 60 maisteriohjelman uudet opetussuunnitelmat. Useimmat näistä ohjelmista ovat englanninkielisiä, jotta voimme houkutella Helsingin yliopistoon opiskelijoita maamme rajojen ulkopuolelta. Samalla valmistaudumme lukuvuosimaksujen käyttöönottoon syksyllä 2017 EU/ETA-alueen ulkoa tuleville opiskelijoille. Kaikkien näiden uusien koulutusohjelmien mukainen opetus alkaa syksyllä 2017.
Koulutusuudistuksemme yhdistäminen omiin ja valtakunnallisiin opiskelijavalintauudistuksiin tuo monia hyötyjä. Yliopistoon hakeminen tulee selvemmäksi ja sujuvammaksi, kun hakukohteita on vähemmän ja ne edustavat kattavampia, helpommin hahmotettavia kokonaisuuksia. Opiskelut etenevät paremmin, kun rakennamme koulutusohjelmiimme opintopolkumahdollisuuksia ja samalla poistamme pullonkauloja. Toiveiden mukaisen maisteriohjelman tavoittelu kannustaa tehokkaaseen opiskeluun kandivaiheessa.
Koulutusuudistuksen yksi kulmakivi on se, että saamme opiskelijat jo varhain mukaan tutkimukseen. Tietyillä aloilla se toimii jo varsin hyvin esimerkiksi tutkimusryhmien kautta, mutta paikoin parannettavaa on paljonkin. Eri aloilla tarvitaan erilaisia keinoja, mutta kaikilla aloilla asiaa voidaan edistää. Pääperiaatteitamme on, että opetus perustuu korkeatasoiseen tutkimukseen. Käänteisesti, laadukas opetus varmistaa, että meillä on riittävästi taitavia tutkijoita jatkossakin.
Opiskelijoita pitää integroida myös opetustehtäviin entistä enemmän. Monissa maissa avustavat opetustehtävät ovat hyvin yleisiä ja opiskelijoiden toivomia. Näin opiskelija on entistä kiinteämmin osa yliopisto- ja tiedeyhteisöä. Sillä on iso merkitys tulevaisuuden työurasuunnitelmien suhteen: alkaako yliopiston tutkija-opettajan työ houkuttaa?
Uskon, että koulutusohjelmauudistuksen myötä yhteisöllisyys vahvistuu ja kaikenlainen yhteistyö opettajien kesken, opiskelijoiden kesken ja etenkin opettajien ja opiskelijoiden välillä lisääntyy. Siiloja särkemällä luomme kiinnostavia ja laadukkaita laajempia koulutuskokonaisuuksia. Näin toimimalla käytämme voimavarat tehokkaasti ja nostamme opetuksen laatua. Samalla vahvistamme myös avoimuutta, tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä yliopistossamme.
Tavoitteemme on kouluttaa nuorisostamme yhteiskunnan edelläkävijöitä.
Yksi syy koulutusuudistukseen oli myös saada koulutuksemme jatkossakin houkuttelevaksi niin hakijoille kuin työnantajille. Tiedämme, että korkeakoulutus on edelleen ja selvästi varmin työllistymisen ja korkeamman ansiotason perusta.
Vahvistamme opiskelijoiden työelämävalmiuksia yhteistyössä etenkin alumniemme kanssa. Edistämme myös yrittäjyysajattelua. Sille on aitoa kysyntää, kuten Think Companymme pirteä pöhinä kertoo. Yli viidennes korkeakouluissa edellislukuvuonna opiskelleista pitää yrittäjäksi ryhtymistä todennäköisenä uravaihtoehtona. Ei kaikista voi eikä pidä tulla yrittäjiä, mutta meille kaikille yrittäjyyden ja yritystoiminnan ymmärtäminen on eduksi. Ei varmaankaan sellaista alaa olekaan, jonka korkeakoulutetusta asiantuntijasta ei voisi tulla yrittäjää, joka sitten työllistää vaikka muutaman muunkin. Moni joka tapauksessa työllistyy yrityksiin. Myös pienimuotoinen uusosuustoiminta- ja osuuskuntayrittäjyys tulee suositummaksi nuorten parissa: siinä alkutaipaleen rahapääoman sijasta ratkaisee henkinen pääoma. Myös Suomen yliopistot UNIFI ry tekee yrittäjyyssuosituksia yhdessä Suomen Yrittäjien kanssa.
Yliopistoista valmistuneiden laadullinen työllistyminen on hyvä tavoite. Ehkä sitä ei kuitenkaan tarvittaisi myös mittarina OKM:n yliopistojen rahanjakomallissa, koska mallissa on jo ennestään (liian) monia mittareita, ja koska tällaisen mittaaminen luotettavasti ja kattavasti on kovin vaikeaa. Toisaalta julkisuudessa laadullisesta työllistymisestä on ilmennyt väärinkäsityksiä, kun sen on luultu tarkoittavan vain koulutusalan mukaista kapeaa työllistymistä. Oikea merkitys on koulutustason mukainen työllistyminen. Me koulutamme asiantuntijoita, joille on tarjolla laajat työmarkkinat ja -tehtävät kotimaassa ja kansainvälisesti, ilman haitallisia koulutusalarajoitteita.
Järkevää on, että maisteri menee maisterin töihin, eikä vie alempien tutkintojen työpaikkoja, eikä toisaalta tohtoritason työpaikkoja täytetä maistereilla. Ylipäänsä koulutusta ja asiantuntijaosaamista tulisi arvostaa ja hyödyntää enemmän. Esimerkiksi suomalaisissa yrityksissä pitäisi olla paljon enemmän tohtoreita kansainvälisten vertailujenkin perusteella. Johtuuko osa Suomen heikosta taloustilanteesta siitä, ettemme osaa tai rohkene hyödyntää hyvin koulutettuja huippuosaajiamme, vaikka heitä tarjolla olisikin?
Myös koulutuksen ja oppimisen kehittämisessä digitalisaatio on keskeisessä roolissa. Digitaalisaation hyödyntämistä kirkastamme ja vahvistamme elokuussa valmistuneen Digitaalinen työskentely-ympäristö -raporttimme suositusten mukaisesti. Digivisioksi siinä määritellään ”Yhteisöllisyys – Avoimuus – Kokeilukulttuuri”, jolloin digitaalinen oppimiskulttuuri nostetaan uusiutuvan ja yhteisöllisen opetuksen keskiöön. Tällä tavoin saamme paljon aikaiseksi oppimisen parantamisessa.
Ensinnäkin, digitaalisuus tekee vuorovaikutuksesta ja yhdessä kehittämisestä helpompaa ja tuloksekkaampaa. Tämä pätee niin käytännön opetustilanteisiin kuin opintoneuvonnan keskeiseen tiedontuotantoon. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Opintoni-sivusto kokoaa yhteen opiskelijalle oleellista sisältöä aina kurssitarjonnasta personoituun opintojen ohjaukseen.
Toiseksi, voimme kehittää joustavia ja moderneja opiskelu- ja arvioimistapoja. Näistä esimerkkeinä ovat monet verkkokurssimme (uusimpana suositun Yhteiskuntatilastotieteen päivitysversio) ja joustavamman tenttimistavan tarjoavat tenttiakvaariot. Digiloikan pitää palvella myös opiskelijavalintoja. Meillä on siitä jo kokemuksia tietojenkäsittelytieteen opiskelijavalinnoissa. Avoimet verkkokurssit tulee ottaa pian laajemminkin käyttöön opiskelijarekrytoinnissa ja -valinnoissa.
Kolmanneksi, digiloikka ei tietenkään ole vain tekniikkalaji. Opetuksen pedagoginen ja sisällöllinen laatu ratkaisee niin lähi- kuin etäopetuksessa. Toimintatapojen muutos, valmius siirtyä epämukavuusalueelle ja halu oppia uutta uusilla tavoilla koskee niin opettajia kuin opiskelijoita. Jo olemassa olevat parhaat käytänteet pitää pian saada kaikkien käyttöön.
Digitalisaation tulee lisätä vuorovaikutusta, ei suinkaan vähentää sitä. Seurauksena ei saa olla käpertyminen konekommunikointiin. Siksi toimitilaratkaisujen tulee helpottaa arkipäivän satunnaisia ja suunniteltuja kohtaamisia: oppimisympäristöjä on uudistettava ja törmäystiloja luotava. Digiloikka vaatiikin myös isoja investointeja. Kaisa-kirjastohan on jo maailmanluokan digioppimisympäristö ja -infrastruktuuri, samoin Minerva-sali. Lisää tällaisia tarvitaan.
Kirkas tavoite koulutusuudistuksessamme on tietenkin laadun parantaminen, opetuksessa ja oppimisessa mutta myös tutkimuksessa.
Me teemme sen yhdessä: henkilökunta, opiskelijat, alumnit ja muut yhteistyökumppanimme. Laadukas opetus, opiskelu ja oppiminen eivät synny itsestään. Osaava ja sitoutunut henkilöstömme on tärkein voimavaramme: jokainen erikseen ja kaikki yhdessä.
Tuore elokuun Shanghai-ranking todisti jälleen, että olemme onnistuneet tehtävässämme hienosti. Kolme vuotta olemme vankasti parantaneet ja nyt olemme sijalla 56 maailman 17 000 yliopiston joukossa. Ranking-sijoitus sinällään ei ole itsetarkoitus, vaan se on todiste ansiokkaasti ja laadukkaasti tehdystä työstä. Iso ja lämmin kiitos siitä koko henkilökunnallemme!
Tänä syksynä meillä opintonsa aloittaa lähes 4000 uutta opiskelijaa. Läpäisyprosentti oli 16, eli kilpa opiskelupaikoista on kovaa. Yhteensä meillä on noin 35 000 opiskelijaa. Pidetään tulevana lukuvuotena yhdessä huolta siitä, että opiskelija on aidosti keskiössä ja oppiminen on laadukasta ja innostavaa.
Opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden tiiviimpi yhteistyö on valtava voimavara. Siten syntyy laadukasta ja vaikuttavaa koulutusta, ja sitä kautta myös maailman osaavin ja sivistynein kansakunta. Vahvan yliopistokoulutuksen ja -tutkimuksen avulla luomme isänmaalle ja ihmiskunnalle hyvinvointia, vahvistamme tasa-arvoa ja toistemme kunnioittamista.
I wish you all a happy and exciting academic year!
Jag önskar er lycka och glädje under det nya läsåret!
Toivotan teille kaikille iloa ja innostusta uuteen lukuvuoteen!