Julkisuudessakin paljon huomiota osakseen saanut tohtoripilotti – tohtoriksi kolmessa vuodessa yritysyhteistyöllä – on edennyt siihen vaiheeseen, että ohjelmaan sisältyvät pilotit on valittu. Yksikään niistä ei osunut Helsingin oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Professorien Mika Viljanen ja Anette Alén Helsingin, Turun ja Lapin yliopistojen tutkimusryhmä TechReg sai Suomen Akatemialta hyvät arviot, mutta ei rahoitusta. Hankkeeseen sisältyi seitsemän väitöskirjatutkijan ja heidän ohjauksensa rahoitus. Hankkeessa olisi koulutettu tutkijoita tekoälyn sääntelyn alalle.
Valtaosa pilotin rahoituksesta meni tekniikan, lääketieteen ja luonnontieteiden aloille. Erityisesti Helsingin yliopiston muutenkin menestyksekäs syöpätutkimus menestyi hyvin ja sai yli sata väitöskirjatutkijan paikkaa. Yksi arvaus oikeustieteen heikosta menestyksestä onkin se, että hankeemme olivat liian pieniä.
Tästä huolimatta tohtoripilotin vaikutuksia on syytä pohtia myös oikeustieteen alalla. Tarve kouluttaa lisää tohtoreita on opetus- ja kulttuuriministeriön selkeästi viestimä tavoite. Oikeustieteen tohtorit ovat työllistyneet hyvin yliopistoihin sekä yksityiselle ja julkiselle sektorille. Suurimmat esteet tohtorikoulutuksen määrän kasvattamiselle ovat tähän asti olleet opetus- ja kulttuuriministeriön sekä yliopistojen tohtorikoulutuspaikoille asettamat määrälliset katot. Ne tullaan nyt poistamaan.
Tohtoripilotti yhdessä kattojen poistumisen kanssa antaakin aihetta pohtia oikeustieteen jatkokoulutusta uusilla tavoilla. Miten ne vaikuttavat ohjaukseen, opetukseen ja työjakoon?
Nykyinen väitöskirjatyön tavoiteaika on neljä vuotta. Kun tämäkin aika useimmissa tapauksissa ylitetään, pilotin kolmen vuoden tavoiteaika vaikuttaa lähes utopistiselta. Pilotissa mukana olevien tiedekuntien tulee nyt laatia tohtoriohjelmiensa vaatimukset siten, että tavoitteen saavuttaminen täyspäiväisellä väitöskirjatyöllä on mahdollista kolmessa vuodessa. Tämä asettaa myös ulkopuolelle jääneille aloille paineita uudistaa tohtorikoulutustaan. Ei voida ajatella, että eri tiedekunnilla tai tohtoriohjelmilla on erilaiset tavoiteajat.
Yksi mahdollinen keino nopeuttaa väitöskirjan etenemistä on tavoittaa tutkimusorientoituneita opiskelijoita jo maisterivaiheessa. Tohtoriopintoihin tähtäävät opiskelijat voisivat vahvistaa metodista osaamistaan jo maisterivaiheen valinnaisissa opinnoissa. Graduvaiheen tutkielmatyöskentely voisi olla ensimmäinen vaihe mahdollisen väitöskirjan suuntaan.
Varsinaisen väitöskirjatyön ohjaamista voidaan vahvistaa. Olisi toivottavaa, että ohjaajilla olisi yliopistopedagogista ohjaamiskoulutusta. Osallistuminen tutkimusryhmiin tukee väitöskirjan tekemistä. Professorien tulisikin mieltää roolinsa tutkimusryhmien johtajiksi, mitä nykyiset professorien pätevyysvaatimuksetkin edellyttävät.
Tiedekunnan tulee myös seurata ohjauskuormituksen jakautumista ohjaajien kesken. Kun aikaisempina vuosina professori on voinut ottaa ohjattavia ilman määrällisiä rajoituksia, useat tiedekunnat ovat nyttemmin määritelleet sen, kuinka laaja ohjauskuormitus on realistisesti mahdollinen laadun kärsimättä.
Kaiken kaikkiaan uudet tuulet tohtorikoulutuksessa edellyttävät tohtoriohjelmien kehittävän sekä opetussuunnitelmiaan että ohjauskäytäntöjään. Tavoitteena on väitöstutkimusten parempi laatu sekä väitöskirjatutkijoiden ja ohjaajien mielekäs yhteistyö sekä parempi työhyvinvointi.