Oman yliopistourani hienoimpia hetkiä on ollut liittokansleri Angela Merkelin puhe Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa maaliskuussa 2015. Yleisönä oli pääasiassa Helsingin yliopiston opiskelijoita, joilla oli myös mahdollisuus esittää kysymyksiä ehkä maailman vaikutusvaltaisimmalle naiselle.
Yksi opiskelijoista kysyi Merkeliltä, minkä neuvon hän antaisi heille, korkeakoulutustaan pian päättäville nuorille. Kysymys yllätti Merkelin ja väittäisin, että hän liikuttui vastausta miettiessään. Vastauksessaan Angela Merkel kertoi omasta taustastaan kylmän sodan DDR:ssä, jossa opiskelijan kansainvälinen vapaa liikkuvuus ei tullut kysymykseenkään. Hän kehotti Helsingin yliopiston opiskelijoita ottamaan vaarin niistä mahdollisuuksista, joita nykyinen yliopistojen kansainvälistyminen tarjoaa.
Menkää, nähkää toisenlaisia tapoja opiskella ja toimia ja palatkaa kotimaahanne, oli Merkelin viesti. Me vanhemmat kuuntelijat olimme aivan samaa mieltä. Meidän opiskeluaikanamme nykyisiä vaihtomahdollisuuksia ei ollut, ja vanhempana lähteminen on usein vaikeampaa elämän vakiinnuttua jonnekin ja jonkun kanssa.
Virtuaalista liikkuvuutta, kestävyyden nimissä
Yliopistolaisten kansainvälistymistä edistääkseen Helsingin yliopisto on liittynyt UNA Europa -yliopistoverkostoon, johon kuuluu kahdeksan eurooppalaista yliopistoa Bolognasta Edinburghiin ja Krakovasta Madridiin. Me hankkeessa mukana olevat yliopistolaiset näemme, että liikkuvuus ja sen lisääminen ovat keskeinen osa yhteistä tulevaisuuttamme.
Liikkuvuudella tavoittelemme sekä fyysistä että virtuaalista liikkuvuutta. Yksi virtuaalisen liikkuvuuden hyvistä puolista on kestävyys: opiskelijan pääseminen kansainväliseen opetusympäristöön ei edellytä esimerkiksi lentämistä. Kestävyys on myös yksi teemoista, joiden eteen UNA Europa tekee töitä. Opetuksen lisäksi verkosto tekee yhteistyötä tutkimuksessa ja on vuorovaikutuksessa yhteiskuntaan.
Idean Eurooppaa yhdistävistä yliopistoverkostoista esitti ensimmäisen kerran Ranskan presidentti Emmanuel Macron vuonna 2017 Sorbonnessa. Myös hän näki Euroopan tulevaisuuden sen nuorissa.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston vararehtori.
Pääkirjoitus on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2020.