Valtiovarainministeriön kehysesityksessä T&K-rahoituslain mukaisia panostuksia ehdotetaan vihdoin suunnattavaksi suoraan yliopistoille. Tämä on tärkeä linjaus, joka mahdollistaa sen, että yliopistot saavat voimavaroja tutkimustoimintaansa.
T&K-rahoitus kannustaa uutta luovaan, riskejäkin sisältävään tutkimustoimintaan mahdollistaen uusien avausten ja innovaatioiden syntymisen. Yliopistojen tutkimustoiminta on myös perusta korkealaatuiselle opetukselle ja innovatiivisten yritysten kanssa tehtävälle kunnianhimoiselle T&K-yhteistyölle.
Pitkäjänteisempi panostus ylläpitää lisäksi tärkeällä tavalla yliopistojen mahdollisuuksia hakea kilpailtua rahoitusta, jossa tarvitaan omarahoitusta, ja tehdä jatkossakin yhteisrahoitteisia hankkeita yritysten kanssa.
Laadusta kriteerinä ei tule tinkiä
Yliopistoille ohjattava T&K-rahoitus jaettaisiin valtiovarainministeriön ehdotuksen mukaan painottaen yritysten kanssa tehtävää T&K-toimintaa, mutta rahoitusta voitaisiin käyttää vain tutkimuksen tukeen.
Resurssien jaon kriteerinä kaikessa T&K-toiminnassa tulee kuitenkin olla laatu. Myös hallituksen asettama kasvutyöryhmä linjaa, että rahoituspäätösten tulisi perustua vahvoihin laatukriteereihin. Jotta T&K-tuet kohdistuisivat optimaalisesti, tulisi rahoitusta siis suunnata VM:n ehdotuksessa esitetyn tavan sijaan esimerkiksi hyödyntäen jo olemassa olevia tutkimuksen laatumittareita. Tämä tukisi myös syntyvien innovaatioiden laatua.
Tämän lisäksi rahoitusta tulisi voida käyttää tutkimuksen tuen lisäksi kehittämistoimintaan, kuten hautomotoimintaan ja yritysyhteistyön palveluihin. Tästä syntyisi juuri siitä muutosta, jota T&K-politiikalla Suomessa on haluttu lisätä.
Helsingin yliopisto ehdottaa, että T&K-rahoituksen kriteerinä pidetään edelleen laatua, ja rahoituksen käyttöä avataan myös tutkimuksen hyödyntämiseen ja yritysyhteistyöhön.
Koulutustason nosto vaatii parlamentaarista suunnitelmaa
Koulutustason noston osalta Suomi kulkee yhä väärään suuntaan. Nuorten ikäluokkien korkeakoulutusaste on Suomessa laskenut jo alle 40 prosentin, eikä tavoiteltuun 50 prosenttiin olla nykytoimilla yltämässä tavoiteajassa.
Yliopistot ovat kymmenen viime vuoden aikana kasvattaneet sekä uusien opiskelijoiden että tutkintojen määrää, samaan aikaan kuin niiden reaalinen rahoitus on laskenut. Yliopistot tekevät siis huomattavasti enemmän paljon vähemmällä.
Koulutustason nostoon tarvitaan nyt hallituskaudet ylittävä pitkän tähtäimen suunnitelma, ja puoliväliriihessä olisi hyvä hetki laittaa alulle suunnitelmaa pohjustava parlamentaarinen työ. Tämä loisi elinkeinoelämälle, korkeakouluille ja ennen kaikkea nuorille näkyvyyttä tulevaisuuteen ja vahvistaisi uskoa koulutukseen koko yhteiskunnassa.
Tulevaisuuteen katsova hallitus ei heikennä koulutuksen edellytyksiä, vaan varmistaa, että jokaisella nuorella on aito mahdollisuus kouluttautua ja kehittää osaamistaan muuttuvassa maailmassa. Koulutustason noston tavoite edellyttää pitkäjänteisiä panostuksia, ei lyhytnäköisiä säästöjä.