Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 1.5.2020.
Suomalaisten luottamus tutkimustietoon on vahvistunut koronaviruskriisin myötä. Tieteen tekijöiltä odotetaan nopeita ratkaisuja pandemian voittamiseksi.
Pidemmällä aikavälillä tutkimusta tarvitaan selvittämään, kuinka tulevilta kriiseiltä vältytään, miten yhteiskunnat ja ihmiset ovat sopeutuneet poikkeustilaan ja kuinka ne mahdollisesti muuttuvat sen seurauksena.
Ekologina pohdin erityisesti sitä, miten ihmisten suhde ympäristöön uusiutuu: onhan koko koronaviruskriisi luultavasti saanut alkunsa vinoutuneesta vuorovaikutuksesta luonnon kanssa. Muiden vaarallisten koronavirusten tavoin covid-19 on mitä todennäköisimmin eläimestä ihmiseen hypännyt zoonoosi-virus. Käynnissä oleva pandemia osoittaa, miksi kestävään kehitykseen panostaminen on koko yhteiskunnan etu.
Yhteiskunnat elpyvät koronaviruksesta nopeasti, jos ne ovat resilienttejä. Resilienssi on jo 1970-luvulla määritelty ekologinen käsite, jota on viime aikoina ryhdytty soveltamaan myös ihmisiin ja yhteiskuntiin.
Kun yhteiskunta on resilientti, se ei romahda vaan säilyttää toimintakykynsä kriisistä huolimatta. Kriisin kurimuksessa yhteiskunta voi muuttua joiltain piirteiltään, mutta oppimiskykynsä ansiosta sen perustoiminnot säilyvät. Sinänsä kriisi tai häiriö voi johtua muustakin kuin viruksesta, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.
Yhteiskunnan resilienssin tutkiminen ja arvioiminen vaatii monitieteistä lähestymistapaa, jossa yhdistyvät lääketieteellinen, luonnon- ja yhteiskuntatieteellinen sekä kulttuurintutkimus. Työtä tekevät muun muassa Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti Helsus sekä One Health -verkosto, jossa paneudutaan ihmisen ja eläinten terveyden vuorovaikutuksen tutkimiseen nopeasti muuttuvassa ympäristössä.
Tutkimuksen tulokset leviävät yhteiskuntaan tutkijoiden ja yhteiskunnallisten vaikuttajien yhteistyön ansiosta. Toimivan tiedeneuvonannon avulla rakennetaan yhteistä tulkintaa koronaviruksen jälkeisestä maailmasta, sen ilmiöistä ja tarvittavista toimenpiteistä resilienssin parantamiseksi.
Valtioneuvoston covid-19-tiedepaneeli on tieteen ja päätöksenteon yhteistyöhön erinomainen väline. Myös Helsingin yliopisto perusti juuri idearyhmän valmistamaan yliopistoa ja yhteiskuntaa pandemian jälkeiseen aikaan.
Päätöksentekijöiden lisäksi tahdomme tarjota tiedettä myös laajasti yhteiskuntaan. Helsingin yliopisto tulee edistämään niin tieteen popularisointia kuin tiedekasvatusta ja jatkuvaa oppimistakin uuden strategiansa mukaisesti.
Jokaisella tulee olla mahdollisuudet saada tieteestä iloa ja sivistää itseään.
Panostamalla sivistykseen voidaan lisätä niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin resilienssiä. Siksi sivistyksellä rakennetaan sekä Suomen että koko maailman tulevaisuutta.
Sivistys ei ole pelkästään kirjaviisautta vaan myös avarakatseisuutta, oppimishalua, empatiataitoja sekä toisten ihmisten ja luonnon kunnioittamista. Sivistys on ihmisiksi olemista. Siksi se on erityisen tärkeä apu, kun kriisiajasta noustaan ylös.