Koulutuksen laadun ja saatavuuden turvaaminen puhuttavat vaalien alla. Kaikkien panelistien mielestä aloituspaikkojen lisääminen on välttämätöntä. He olivat myös yhtä mieltä siitä, että juuri Uudenmaan ja Helsingin alueilla tulee panostaa koulutuspaikkojen määrään. Pääkaupunkiseudun rooli esimerkiksi koulutusasteen nostamisessa on merkittävä. Sonja Lautamatti (kesk.) muistutti, että toimien tueksi tarvitaan kuitenkin myös rahaa.
− Jos haluamme nostaa koulutusastetta, tarvitsemme myös opetukseen ja perustutkimukseen lisäresursseja. Jos taas haluamme kehittää osaamista, meidän tulisi lisätä mahdollisuuksia opiskella opintokokonaisuuksia kokonaisten tutkintojen sijaan.
Panelistit kaipasivat aloituspaikkoja erityisesti työvoimapulasta kärsiville aloille. Koulutustarpeen lisääntyessä rahoituksen tulee nousta samassa suhteessa, ja panostuksia tulee kohdentaa erityisesti sitä tarvitseville alueille, painotti Emmi Piippo (r.).
− Kyse on myös piiloleikkauksista, joita esimerkiksi tällä hallituskaudella on tehty lisäämällä aloituspaikkoja ilman lisärahoitusta. On tärkeää, että aloituspaikkoja löytyy sieltä missä tarve on suurin.
Osaajien puutteesta kärsivät alat voivat vaihdella tulevaisuudessa paljon, joten osaajien tarpeen ennustaminen on vaikeaa. Humanistisen tiedekunnan varadekaani Mirkka Lappalainen kysyi panelisteilta, mikä on humanististen tieteiden ja osaajien merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Anniina Iskaniuksen (kok.) mielestä kaikkien tieteenalojen opetusta ja kaikenlaista osaamista tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.
− Humanistiset tieteet ovat keskeisessä roolissa maailman haasteiden ratkaisemisissa. Monitieteistä tutkimusta ja perustutkimusta tulisi lisätä. Lisäksi tarvitsemme lisää joustavuutta työmarkkinoille taitojen suhteen, sillä meillä on vieläkin hyvin lokeroitunut työelämä taitojen suhteen.
Samoilla linjoilla on myös Timo Harakka (sd.), joka painotti erityisesti taiteiden tutkimuksen merkitystä työmarkkinoilla.
− Me olemme aika tietointensiivinen yhteiskunta. Kognitiivisten ja yleisten taitojen tärkeys korostuu, ja taiteen tutkijat ja tekijät ovat tässä entistä tärkeämpiä.
Koulutus on Suomen tulevaisuuden voimavara
Suomen koulutustaso on selvästi alle OECD-maiden keskitason. Meillä 40 % nuorista ikäluokista on korkeakoulutettuja, kun joidenkin arvioiden mukaan työvoimapulaan vastaaminen vaatisi noin 70 % korkeakoulutusastetta. Eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet siihen, että vuoteen 2030 mennessä koulutustaso nostetaan 50 %:iin. Oula Silvennoisen (vihr.) mielestä Suomessa täytyisi seurata aktiivisesti myös muita koulutus- ja tutkimuspanostusten mittareita.
− Meidän täytyy kiinnittää huomiota kriittisiin mittareihin, kuten TKI-menoihin, ja vertailukohtana tulisi pitää muita Pohjoismaita. Suomen menestys tähän asti perustuu koulutukseen ja sen oksan sahaamisella saamme menestyksen loppumaan nopeasti.
Markku Kivisen (vas.) mukaan Suomessa koulutuspolitiikkaa on ajateltu jo pitkään väärällä tavalla, eikä koulutuksen merkitystä talouden kasvussa ole otettu riittävästi huomioon.
− Meillä on ymmärretty väärin koulutuksen ja tuottavuuden suhde, kun koulutus on nähty jonkinlaisena sosiaalipolitiikkana. Tämä koskee korkeakoulujen lisäksi kaikki muitakin koulutusasteita. Valtion velka esitetään usein kriisinä, mutta oikea kriisi on koulutuksen tila tällä hetkellä.
Resursseja tarvitaan siis panelistien mielestä korkeakoulutuksen lisäksi myös läpi koko koulutusketjun. Perusta korkeakoulutukselle rakennetaan jo varhaiskasvatuksesta asti, muistuttaa Nina Strandén (ps.).
− Nyt meillä lähtee jo peruskoulusta sellaisia nuoria, joilla on vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Tämä tottakai heijastuu toiselle asteelle, josta nuoret eivät sitten hae myöskään korkeakouluun.