Opiskelijoiden hyvinvoinnista on puhuttu pandemian yhteydessä ja sen jälkeen paljon. Akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aron tutkimusyhmässä työskentelevän väitöskirjatutkija Janica Vinni-Laakson mukaan on selkeitä merkkejä siitä, että koulu-uupumus on lisääntynyt jo ennen pandemiaa ja varsinkin pandemian jälkeen. Myös riittämättömyyden tunteet opiskeluun liittyen ovat nousussa kaikilla kouluasteilla ja erityisesti tytöillä.
Keskustelussa opiskelijoiden hyvinvointia kuormittaviksi tekijöiksi tuotiin esille erityisesti suuret ryhmäkoot ja tukipalvelujen puute. Liian suuret ryhmäkoot vaikuttavat kielteisesti keskittymiseen, tuen saatavuuteen ja opetuksen laatuun. Lisäksi opettajat eivät pysty kohtaamaan opiskelijoitaan yksilöinä, sillä iso osa ajasta menee suurten ryhmien koordinointiin.
Johanna Nuorteva (vihr.) painotti lainsäädännön merkitystä näiden haasteiden ratkaisemisessa.
- Ensimmäisenä tarvittaisiin tuki kuntoon kouluissa. Tarvitsemme myös avustavaa henkilökuntaa. Näihin voimme panostaa myös lainsäädännössä.
Myös muut panelistit tunnistivat haasteet ja lainsäädännön roolin niiden helpottamisessa. Lisäksi esiin nousi tarve lisärahoitukselle. Veli-Pekka Dufva (kok.) totesi, että pitkäjänteinen, suoraan kouluille osoitettava rahoitus on tehokkain tapa jakaa lisäresursseja.
- Tarvitaan rahaa, sillä päästään eteenpäin. Opettajat eivät jaksa hakea hankerahoitusta, joten pitäisi vain lisätä rahoitusta suoraan kouluille.
Rahoituksesta puhuttaessa esiin nousi myös kouluille jaettava tasa-arvoraha, jonka avulla edistetään koulujen välistä tasa-arvoa ja koulutuksen yhdenvertaisuutta. Moni panelisti piti tällaista korvamerkittyä rahoitusta hyvänä tapana kohdentaa lisäresursseja koulutuksen haasteisiin. Nina Strandén (ps.) huolehti kuitenkin päivittäisen opetuksen riittävästä resurssoinnista.
- Korvamerkitty raha ei aina kohdennu oikeisiin kohteisiin. Lisärahoitus tulisi ohjata perusopetukseen. Tunnetaitojen opetuksen lisäämisellä ei ole merkitystä, jos lukutaito on heikkoa, Strandén totesi.
Näiden haasteiden lisäksi Janica Vinni-Laakso nosti esiin, että myös henkilöstön hyvinvoinnilla on tärkeä rooli opiskelijoiden jaksamisessa. Koulusysteemi tulisi nähdä kokonaisuutena ja myös opettajien hyvinvointiin tulisi panostaa. Samoilla linjoilla on myös Johanna Laisaari (sd.).
- Liian suurta osuutta huomiosta ei tulisi antaa koulutuspolitiikalle, sillä lasten ja nuorten hyvinvointia lisätään myös koko poliittisen kentän laajuisesti.
Henkilöstöpulan ratkaiseminen on avain varhaiskasvatuksen tukemiseen
Varhaiskasvatuksen merkitys yhteiskunnallisesti on suuri niin työelämän kuin koulutuspolun kannalta. Professori Mirjam Kalland muistutti, että sosioemotionaalinen kehitys varhaisessa lapsuudessa on yhteydessä kielelliseen kehitykseen ja sitä kautta myös koulumenestykseen. Siksi panostukset varhaiskasvatukseen ovat välttämättömiä.
Myös varhaiskasvatuksen ongelmien taustalla on pitkälti resurssien riittämättömyys. Työntekijöiden puute ja vaihtuvuus tekevät arjesta haastavaa. Anna Lemström (vas.) korosti myös työolojen parantamisen tärkeyttä.
- Kaikkein konkreettisin ja tärkein asia ensi hallituskaudella on henkilöstöpulan ratkaiseminen. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään varhaiskasvatukseen, jossa mennään pedagogiikka edellä. Tarvitsemme hyvän kierteen nykyisen pahan kierteen sijaan; meidän tulisi tehdä monipuolisesti tekoja työskentelyolosuhteiden ja arjen sujuvuuden parantamiseksi.
Myös Nina Strandénin mielestä osaavan työvoiman saatavuus ja arjen rutiinien pysyvyys ovat varhaiskasvatuksen kipukohtia.
- Lapsilla täytyy olla kotiryhmä, joka on heille tuttu ja jossa on normaali rutiini ja rytmi. Myös siihen pitäisi panostaa nyt, että jokaisessa päiväkotiryhmässä on pätevä varhaiskasvatuksen opettaja.
Koulutetun työvoiman saatavuus on myös paljolti kiinni saatavilla olevista koulutusmahdollisuuksista, muistutti Kent Ketomäki (r.).
- Koulutuspaikkoja tulee lisätä ja monimuotokoulutus tulee mahdollistaa. Tarvitsemme koulutusta monella eri tasolla.
Varhaiskasvatukseen panostaminen on kriittisen tärkeää koko koulutusjärjestelmän kannalta. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että koulutuksen alkuvuosiin panostaminen on sekä lasten että yhteiskunnan etu. Johanna Laisaari kiteytti lapsuuden merkityksen:
- Varhaislapsuutta ei tule nähdä kuluna vaan investointina. Kun kasvatamme hyvinvoivia ja onnellisia lapsia, niin suuremmalla todennäköisyydellä saamme hyvinvoivia ja onnellisia aikuisia.
Inkluusio on sijoitus tulevaisuuteen
Inkluusio, eli jokaisen oppilaan oikeus opiskella tavallisessa koululuokassa erityistuen tarpeesta riippumatta, on tasa-arvoisen koulutuksen tärkeimpiä periaatteita. Professori Markku Janhukainen muistutti, että Suomessa on vielä tehtävää inkluusion turvaamiseksi. Meiltä puuttuu muun muassa kansallinen inkluusiomalli.
Kuten muutenkin koulutuksesta puhuessa, myös inkluusiosta puhuttaessa keskustelu kääntyy rahoitukseen. Anna Lemström korosti, että pelkästään lainsäädännön uudistuksiin tarvitaan reilusti lisärahaa.
- Vahvemmin tulisi lainsäädännöllisesti vahvistaa oikeutta pienryhmäopetukseen sekä tehdä lainsäädännöllisiä tarkennuksia, joilla parannetaan arkea. Tähän tarvitaan 200 miljoonaa euroa lisärahoitusta.
Muut panelistit tunnistivat myös riittävien resurssien merkityksen inkluusion toteutumisessa käytännössä. Kent Ketomäki painotti, että erityisopettajien määrän kasvattaminen kouluissa on välttämätöntä tasa-arvoisen opetuksen toteutumisen kannalta.
Inkluusioon investoiminen koko koulutusjärjestelmän läpi keventää myös julkisen rahoituksen taakkaa pitkällä aikavälillä, sanoi Veli-Pekka Dufva.
- Inkluusio on säästökeino, sillä siihen tehtävät panostukset maksavat itsensä nelinkertaisesti takaisin tulevaisuudessa.
Lisäresurssien lisäksi panelistit peräänkuuluttivat tiiviimpää yhteistyötä koulutuksen ammattilaisten ja tutkijoiden kanssa. Yhteistyötä tarvitaan, jotta haasteita voidaan ratkaista kestävästi ja käytännön ongelmiin pureutuen. Johanna Nuorteva näki tällä saralla paljon parantamisen varaa.
- Olen huolissani siitä, että ministeriössä ei ole ruohonjuuritason edustusta. Arki, politiikka ja tutkimus ovat toisistaan irrallaan ja omissa lokeroissaan. Tätä työtä on täysin turha tehdä näin ja siksi nämä kolme kenttää tulisi saada yhteen.