Yliopistojen ydintehtäviä ovat sivistyksen, tieteen ja tutkimuksen edistäminen sekä niihin pohjautuva opetus. Hallitusohjelmassa on sivistysyliopistomalliajattelun mukaisesti korostettu myös yliopistojen roolia kriittisen ja analyyttisen ajattelun kehittämisessä, ja nostettu korkealaatuinen akateeminen tutkimustieto ja erityisasiantuntemus esiin myös huoltovarmuus- ja turvallisuuskysymyksinä. Tehtävämme on monipuolinen ja merkittävä, ja siksi onkin oleellista, että yhteiskuntana todella satsaamme tähän.
Esitys uudesta rahoitusmallista on nähdäksemme parannus nykytilanteeseen. Muutokset edesauttavat tutkimustyön edellytysten ja tiedeyliopiston aseman kehittämistä.
Olemme tyytyväisiä, että tutkimusta arvostetaan rahoitusmallissa jatkossa enemmän. Suunta on ehdottoman oikea, mutta varaa tuntuvampaankin painotukseen olisi. Koulutuksen ja tutkimuksen painoarvoa olisi hyvä nostaa ehdotettua enemmän, jotta kaikkien Suomen yliopistojen tutkimuksen kansainvälinen kilpailukyky kasvaisi.
Helsingin yliopisto on tyytyväinen myös ehdotettuun tohtoritutkintojen korkeampaan painoarvoon sekä tutkintokaton poistamiseen.
Vaikka kannatamme uutta mallia kokonaisuutena ja monet sen osat ovat mielestämme muutoksia parempaan, herättävät jotkin kohdat kysymyksiä. Koulutuksen kasautumista on syytä tarkastella kriittisesti, mutta kun toisen tutkinnon painoarvo laskee samalla kun ensikertalaisuus otetaan käyttöön uutena indikaattorina, voivat vaikutukset rahoitukseen olla radikaalit. Samaan aikaan yliopistoilla ei kuitenkaan vielä ole keinoja vaikuttaa itse vahvasti hakijoiden taustaan.
Ensikertalaisuuden voimakas suosiminen samaan aikaan aikuiskoulutustuen poistamisen kanssa voi olla ristiriidassa myös jatkuvan oppimisen tavoitteiden kanssa. Korkeakoulujärjestelmän tulisi edelleen mahdollistaa alan vaihtaminen erityisesti työvoimapula-aloille, tarvittaessa myös tutkintotavoitteisen koulutuksen keinoin.
Lisäksi jatkuvan oppimisen rahoituksesta olisi sovittava ja määriteltävä miten kouluttautumista rahoitetaan julkisesti ja miten työantajien ja kouluttautujien itsensä puolesta. Jotta kokonaisuudesta saadaan toimiva, olisi hallituksen jatkettava aiemmin aloitettua jatkuvan oppimisen uudistusta.
Korkeakouluilla on jo nykyisin voimakkaat kannusteet rakentaa koulutusprosessit niin mutkattomiksi kuin mahdollista, jotta opiskelijat saadaan valmistumaan määräajassa. Uudessa mallissa kerrointa ollaan nostamassa siten, että määräajassa suoritettu tutkinto olisi rahaiselta arvoltaan lähes kaksinkertainen verrattuna määräajan yli vuodella ylittäneeseen. Näemme tämän haastavana, sillä opiskelijan valmistumiseen määräaikaan mennessä vaikuttaa moni sellainen asia, johon emme voi yliopistona vaikuttaa.
Etenkin suurten kaupunkien korkeakoulujen haasteena on muun muassa se, että hyvin moni opiskelija joutuu tekemään töitä opintojen ohella kattaakseen pakolliset kulut. Hallituksen leikkaukset ja muutokset opintorahaan ja asumistukeen osuvat erityisen kipeästi juuri pääkaupunkiseudun eri korkeakouluissa opiskeleviin ja seudulla asuviin nuoriin muuta maata korkeampien asumiskustannusten vuoksi.
Positiivista kuitenkin on se, että verrattuna muihin EU-maihin, suomalaisopiskelijoiden työt liittyvät verrokkimaita useammin oman alan opintoihin. Parhaimmillaan töissä siis kasvatetaan oman alan asiantuntemusta jo opintojen aikana.
Kai Nordlund,
vararehtori