Helsingin yliopiston lausunnossa hallituksen koulutuspoliittisesta selonteosta korostetaan, että jatkovalmistelussa huomiota tulee kiinnittää seuraaviin asioihin:
- Laadusta ei tule tinkiä. Koulutuspoliittinen selonteko ei tässä vaiheessa vielä avaa, millaisella rahoituksella kunnianhimoinen tavoite korkeakoulutettujen määrän nostamisesta vähintään 50 %:iin 24 - 34-vuotiaiden ikäluokasta saavutetaan. Koulutuspaikkojen määrää ei voi nostaa ilman lisäpanostuksia korkeakouluihin - muuten oppiminen ja koulutuksen laatu kärsivät. Aloituspaikkoja kannattaa lisätä erityisesti pääkaupunkiseudulle, jonne väestönkasvu keskittyy.
- Koulutuksen laatua mittaa hyvin korkeakoulujen opettaja/opiskelijasuhdeluku. Maailman huippuyliopistoissa toteutuva suhdeluku on vertailukohta, joka tulee asettaa tavoitteeksi myös koulutuspoliittisessa selonteossa. Riittävä opettajien ja ohjaajien määrä sekä korkeatasoiseen tutkimukseen perustuva opetus takaavat sen, että osaamistaso todella nousee.
- Ehdotukset korkeakoulujen koulutusvastuiden säätelyn uudistamiseksi ja korkeakoulujen tutkintorakenteen toimivuuden parantamiseksi ovat kannatettavia. Nykyinen järjestelmä on jäykkä reagoimaan työelämän muutoksiin tai monitieteisyyden vaatimuksiin. Toimivin työnjako korkeakoulujen välillä löytyy tieteenalakohtaisissa neuvotteluissa, jolloin ohjaus ja säätely lähtevät alhaalta ylöspäin.
- Bolognan mallin mukaista tutkintojen kolmiportaisuutta tulee edistää jotta liikkuvuus tutkintojen välillä, sisällä ja yliopistojen välillä kotimaassa ja kansainvälisesti lisääntyisi. Opiskeluaikojen rekisteröimistä tulisikin joustavoittaa ja laskea erikseen kandidaatin ja maisterin tutkintojen osalta. Tämä antaisi tietoa opintoaikojen todellisesta pituudesta sekä mahdollistaisi välivuodet työelämässä ilman opiskeluajan venymistä.
- Selonteon visioon tulee lisätä koulutuksen merkitys kestävän tulevaisuuden rakentajana. Ilmastonmuutoksen ja elonkirjon köyhtymisen kaltaiset globaalit kestävyyshaasteet ratkaistaan nimenomaan koulutuksen voimalla.
- Yliopiston perustehtävien kansainvälisyys on ennen kaikkea yhteistyön avulla saavutettavaa koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden parantamista, ja olisi toivottavaa että selonteossa kiinnitettäisiin myös tähän huomiota. Selonteon tavoite kansainvälisten opiskelijoiden osuuden lisäämisestä suomalaisissa korkeakouluissa on kannatettava. Yritysten valmiuksia työllistää kv-opiskelijoita on vahvistettava - niin yritysten omilla toimilla kuin yliopistojen kanssa yhdessä.
- Selonteon tavoitteeksi tulee ottaa aiempaa korkeampi opintotuki. Opintotuen tason tulee olla sellainen, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun myös pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä säännöllinen työssäkäynti opiskeluaikana on yleistä, mikä on omiaan pidentämään opiskeluaikoja.
- Ehdotamme, että koulusivistyskielen ja korkeakoulun kypsyysnäytteen kielen yhteys puretaan ja maahanmuuttajanuorten koulukielen vaikutusta yliopisto-opintoihin selvitetään. Koulutuksen tasa-arvoa tulee edistää myös vahvistamalla opetus- ja ohjaustehtävissä toimivien osaamista tasa-arvo -ja yhdenvertaisuuskysymyksissä – tässä myös opettajankoulutuksella ja -tutkimuksella on tärkeä rooli. Rakenteellinen rasismi ja stereotyyppiset oletukset on kitkettävä koko koulutuskentältä.
- Rahoituksen ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys ovat edellytykset sille, että koulutukselle ja tutkimukselle asetettavat tavoitteet voidaan ylipäätänsä saavuttaa. Tärkeää on niin ikään se, mitä rahoituksellisesti lopulta palkitaan. Nykyisessä yliopistojen rahoitusmallissa laatu, yhteistyö ja yliopistojen sivistystehtävä jäävät taustalle, kun mallin indikaattorit ovat pääosin määrällisiä. Siksi Helsingin yliopisto pitää tärkeänä, ettei selonteossa ankkuroiduta liikaa nykyiseen rahoitusmalliin.
Lue koko yliopiston lausunto alta:
Helsingin yliopisto julkaisee koulutuspoliittisesta selonteosta myös blogimuotoisia kirjoituksia helmikuun aikana.
Lisätietoja
Sari Lindblom
Rehtori, Helsingin yliopisto
Tanja Remes
Yhteyspäällikkö, Helsingin yliopisto
0504150286