Tapasin keväällä Somalian valtionyliopiston johtoa Nairobissa. Viesti Helsingin yliopiston delegaatiolle oli selkeä: he tarvitsevat apua yliopistonsa jälleenrakennuksessa.
Somalian valtionyliopisto oli suljettuna 1991–2014, ja kokonainen sukupolvi jäi ilman korkeampaa opetusta. Nyt opetusohjelmat sekä tutkimuksen tekemisen puitteet on luotava uudelleen.
Keskustelumme käytiin osittain suomeksi: dekaani Abdulkadir Mohamed Diesow on opiskellut Suomessa, ja Mulki Elmi Mölsä on työskennellyt tutkijana Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Molemmat muuttivat Suomeen heti sodan alussa ja ovat sittemmin palanneet synnyinmaahansa.
Helsinki sai apua sodan jälkeen
Somalialaisten vaikeudet toivat mieleen vanhempieni kertomukset opiskelusta jälleenrakennusajan Helsingin yliopistossa. Päärakennus oli pommitettu ja asunnoista oli pulaa. Isäni nukkui tilitoimiston lattialla Kuusitiellä muiden sodasta kotiutuneiden ja opiskelut aloittaneiden rovaniemeläispoikien kanssa. Tilitoimiston omistaja tarjosi yösijan, josta oli pysyteltävä poissa aamuseitsemän ja iltakuuden välillä.
Helsinki rakentui nopeasti uudelleen, ja opiskelijankin arki helpottui. Suomi pääsi Fulbright-ohjelmaan, ja yliopisto sai lahjoituksia muun muassa Ruotsin kuningashuoneen jäseniltä.
Somalia on tärkeä kieli Suomessa
Somalian ja Helsingin yliopistojen välillä ei ole sopimuksia tai opiskelija- ja tutkijavaihtoa. Liikkuvuus olisikin äärimmäisen haasteellista: ulkoministeriön matkustussuosituksessa kehotetaan välttämään kaikkea matkustamista Somaliaan.
Somaliaa äidinkielenään puhuvat ovat Suomen neljänneksi suurin vieraskielinen väestöryhmä, ja yliopistossamme voi opiskella somalin kieltä. On tärkeää, että Suomessa asuvien somalialaisten kiinnostus esi-isiensä maahan säilyy, sillä heidän kauttaan voi syntyä uusia akateemisia yhteyksiä.
Suomen vuoro
Somalia ei ollut hakukelpoinen maa Korkeakoulutuksen kehitysyhteistyöohjelma HEI ICI:ssä elokuussa päättyneessä, ulkoministeriön rahoittamassa haussa. Meidän on keksittävä muita keinoja olla mukana Somalian akateemisessa jälleenrakennuksessa. Opettajavierailut sekä apu opetusohjelmien suunnittelussa olisivat tarpeen. On hyvä muistaa, että mekään emme olisi nyt tässä, jos meitä ei olisi autettu.
Pääkirjoitus on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/08/19.