Yksittäisten yliopistojen ja firmojen toiveet ovat ylikorostuneet suomalaisessa koulutusvientikeskustelussa, harmittelee Pasi Sahlberg, joka aloitti vierailevana koulutuspolitiikan professorina Harvardissa loppiaisviikolla.
Laajemman kokonaisuuden hahmottamista auttavat koulutusviennin supermaassa kertyneet tilastot.
– Uudessa-Seelannissa alan tuloista 90 prosenttia on sinne tutkinto-opiskelijaksi muuttaneiden synnyttämää talousvaikutusta. Tästä 90 prosentista vain noin kolmannes tulee lukukausimaksuista.
Kutakuinkin samaa osoittavat australialaisten ja brittien laskelmat: suurin osa tuotosta kertyy mutkan kautta.
Lainlaatijat töihin
– Suurissa koulutusvientimaissa kertyneiden tietojen perusteella on vaikea nähdä, että Suomen kannattaisi luopua korkeakoulujen maksuttomuudesta, Sahlberg sanoo.
– Maksuttomuus totta kai houkuttelee opiskelijoita, eritoten kun Tanska ja Ruotsi ovat EU:n ulkopuolelta tuleville maksullisia.
Kun maksut alkavat pienentää tulijoiden määrää, kansantalouden tasolla jäädään tappiolle, Sahlberg laskee.
Vaikka hän näkee Suomeen muuttavat opiskelijat ja maksuttomat tutkinnot ehdottomasti tärkeimpänä ”vientituotteena”, myös muille ideoille ja hankkeille pitää tasoittaa tietä. Laeistamme täytyisi pikimmiten raivata esteet, jotka jarruttavat tutkintojen myymistä ulkomailla tai tilauskoulutusten tarjoamista täällä.
Yliopistot liittoon!
Yliopistot voisivat itsekin ottaa isoja askelia eteenpäin, Sahlberg usuttaa. Jotta viennissä päästäisiin puheista vauhtiin, kaupunkien ja oppilaitosten olisi välttämätöntä liittoutua.
– Jos haave on pyörittää korkeakouluopetusta Suomen rajojen ulkopuolella, tarjonta kannattaa koota pariksi koulutusohjelmaksi, joihin kerätään parhaita opettajia useammasta yliopistosta. Esimerkiksi clean tech voisi olla hyvä aihe.
Yliopistoyhteistyöhön voisi Sahlbergin mukaan hakea henkeä peruskoulumaailmasta. Siellä turhat kilpailuasetelmat sekä isomman, kovemman, nopeamman ja vahvemman pakkomielle on onnistuttu kiitettävästi välttämään.
– Toistaiseksi yliopistoissamme on hiukan angloamerikkalaisen perusopetuksen tuntua. Palkitaan ja rangaistaan. Energiaa kuluu vertaamiseen ja suorittamiseen.
Ihmisiä vai työvoimaa?
Suomalaisen opettajankoulutuksen opeille olisi maailmalla käyttöä, Sahlberg sanoo. Hänen omakin viime vuotensa kului aiheesta luennoiden — Bangkokissa, Havaijilla, Singaporessa, Qatarissa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Tanskassa, Serbiassa ja niin edespäin. 52 esiintymisen kiertue oli nimetty vuonna 2011 julkaistun bestsellerin mukaan, Finnish Lessons.
– Humanistinen käsitys lapsista ja nuorista on meidän onnistumisemme. Siitä on pitkä matka esimerkiksi PISAan, joka on kuin BKT: mitataan kasvua ja voittoa. OECD:n ja PISA:n näkökulmasta koulutus on työvoimantuotantoa. Inhimillisyydelle ja moraalille jää aika vähän tilaa.
Vauhtia Maailmanpankista ja EU:sta
Sahlberg on hakenut tuntumaa kansainväliseen opetusmaailmaan paitsi kongressimatkoilta, myös monipuolisella työurallaan ja tutkimuksissaan.
Pisimmät ulkomaanpestinsä hän on tehnyt Maailmanpankissa Washingtonissa ja European Training Foundationissa Torinossa. Juuri ennen Harvardiin lähtöä asemapaikkana oli Hakaniemi ja kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO, jota Sahlberg johti neljä vuotta.
Tutkintoja ja tutkimusnäyttöjä hänellä on niin Turun, Helsingin kuin Jyväskylän yliopistoista, Helsingistä aineenopettajan paperit ja kasvatustieteen dosentuuri.
Laajempi Sahlberg-haastattelu julkaistaan tänään 31.1. ilmestyvässä Yliopisto-lehdessä.