Helsingin yliopisto on tutkimuksen, opetuksen ja oppimisen monialainen huippuyliopisto — yksi maailman parhaista. Ainakin vielä.
Maailman lähes 18 000 yliopistosta sijoitumme 56–110 parhaan joukkoon. Sijoituksemme pohjautuu korkeatasoiseen ja vaikuttavaan tutkimukseen, joka on syntynyt motivoituneen henkilökunnan ja huippututkijoiden työn tuloksena.
Tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavien julkaisujemme määrä onkin korkea: 63 ja 37 prosenttia kaikkiaan 11 000 artikkelista vuonna 2017, merkittävä osa huippulehdissä. Ylitämme kansainvälisen tiedeyhteisön viittauskeskiarvon lähes kaikilla tieteenaloilla. Tutkimusprojekteja oli käynnissä yli 3 000. Ne saivat kilpailtua kotimaista tutkimusrahaa yli 160 miljoonaa euroa ja ulkomaista yli 30 miljoonaa euroa sekä poikivat yli 100 keksintöilmoitusta.
Kuinka pysyä yhtenä parhaista?
Strategiamme on kuin olympialiikkeellä: citius, altius, fortius. Miten menestyä, kun 100 parhaan joukkoon on tungosta Aasiasta, Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta? Käykö kuten yleisurheilumme mitalisateelle 1930-luvun jälkeen — floppius?
Helsingin yliopiston sijoitus ei kohene eikä edes säily ilman pitkäjänteistä rahan sijoittamista ihmisiin, toimintaan ja infrastruktuuriin. Tavoittelemme valtion perusrahoituksen korotusta. Teemme aktiivista varainhankintaa. Haemme kansainvälistä tutkimusrahoitusta.
Mutta haluavatko etevimmät lukiolaiset tehdä väitöskirjaa, tutkijan ajokorttia, neljä vuotta? Mistä rekrytoidaan huippututkijoita, kun syntyvyys laskee ja väestö ikääntyy? Moni tutkimus pohjautuu vuosikymmenien aikana kerättyihin tietokantoihin ja kokoelmiin. Millä rahalla niitä ylläpidetään? Miten henkilötietosuojalaki vaikuttaa niiden käyttöön?
Luovuus kysyy myös sinnikkyyttä ja itsekuria
Huipulla tuulee. Tarvitsemme työrauhaa, yhteisöllisyyttä, kansalaisten ja poliitikkojen tiedeluottamusta, investointihalua — ja luovuutta. Nobelisti, alumnimme Bengt Holmström painottaa (Helsingin Sanomat 15.7.): ”Ajatellaan, että luovuus tulee vapaudesta. Se on se fundamentaalinen harhakäsitys. Luovuus syntyy haasteista, rajoituksista ja kysymyksistä.” Lisäisin sinnikkyyden ja itsekurin.
Pääkirjoitus on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä 6/2018.