Pääministeri Petteri Orpon hallitus on lisäämässä rahoitusta tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Juuri nyt on tärkeä pysähtyä pohtimaan sitä, mitä innovaatioilla tavoitellaan ja mitä niiden synnyttämiseksi tarvitaan.
OECD:n mukaan Suomen innovaatiotoiminta keskittyy liikaa olemassa olevien tuotteiden paranteluun sen sijaan, että panostettaisiin monitieteiseen ajatteluun ja radikaaleihin innovaatioihin. Tämä heikentää kilpailukykyä.
Koko Suomen kannalta olennainen kysymys kuuluu, miten aidosti uutta tutkimusta, tietoa, ajattelua, toimintaa ja liiketoimintaa saadaan synnytettyä.
Vastausta voi etsiä muutamien esimerkkien avulla.
1960-luvulla perustettiin silloiseen teknilliseen korkeakouluun (nyk. Aalto-yliopisto) kylmälaboratorio. Laboratoriossa tutkitut matalat lämpötilat ovat välttämättömiä kvanttitietokoneille – vaikkei sitä tuolloin tiedettykään. Tänä päivänä Suomessa on tämän tutkimus- ja kehitystyön tuloksena globaalisti ainutlaatuista osaamista kvanttiteknologiassa ja kansainvälisesti merkittäviä kvanttialan yrityksiä, kuten Bluefors ja IQM.
Uudempi esimerkki on pörssiyhtiö Nanoform, joka keksi kutistaa lääkeainepartikkelit nanokokoisiksi, jolloin niiden tehokkuus paranee. Yhtiö perustettiin Helsingin yliopistossa, kun kaksi professoria päätyivät yhdistämään tieteenalansa – fysiikan, kemian ja farmasian. Tavallisesti fysiikan etäisyys vaikkapa lääketeollisuuteen on pitkä, mutta nyt tämä kuilu ylitettiin ja syntyi uusi, monitieteistä perustutkimusta hyödyntävä yritys, joka tekee yhteistyötä kansainvälisten lääkeyhtiöiden kanssa.
Mitään tästä yritystoiminnasta ei olisi syntynyt ilman tieteellistä tutkimusta.
Esimerkkien opetus on, että uutta luovaan tutkimukseen on uskallettava panostaa ilman pikavoittojen odottamista. Tämä on julkisen vallan tehtävä, sillä yksityinen raha löytää sijoituskohteensa sieltä, missä tuotot ovat jo näkyvissä.
Yhteiskuntana meidän on siis katsottava tutkimus- ja innovaatiopanostuksia laajemmin, kuin mihin yksittäisillä yrityksillä kulloinkin on kiinnostusta.
Kun katsoo kehysriihessä tehtyjä päätöksiä T&K-rahoituksen suuntaamisesta, ei voi välttyä ajatukselta, että juuri uuden yritystoiminnan synnyttämisen ja laajan yhteiskunnallisen hyödyn näkökulmat jäivät liian pieneen rooliin. Leijonanosa panostuksista ohjataan yrityksille, mutta panostukset yliopistojen vahvistamiseksi uupuvat.
Keskeinen kysymys on myös, miten yritysten, tutkimusorganisaatioiden ja muiden toimijoiden yhteistyötä onnistutaan lisäämään jo päätetyn rahoituksen puitteissa.
Yliopistojen valtionrahoituksen nostaminen olisi T&K-panostusten supertoimi. Se vahvistaisi uuden tiedon tuottamista, houkuttelisi parhaita osaajia Suomeen, levittäisi tietoa laajalle yhteiskuntaan ja loisi edellytykset uudelle yritystoiminnalle. Yliopistojen opiskelijaa kohden käytettävissä olevat resurssit ovat Suomessa merkittävästi pienemmät kuin verrokkimaissa, mikä on kestämätöntä koko TKI-järjestelmän kannalta.
Business Finlandin lisärahoitus olisi myös mahdollista suunnata yliopistoja vahvistavasti. Jos Business Finlandin rahoitus koottaisiin suuriksi kokonaisuuksiksi ja sitä ohjattaisiin suoraan yliopistoille, tutkimusta voisi hyödyntää paremmin yhteistyön avulla. T&K-rahoituksen vaikuttavuus paranisi.
Nämä toimet ovat edellytyksiä sille, että synnytämme täysin uusia, radikaaleja innovaatioita. Vain niiden avulla voimme vastata globaaleihin haasteisiin Suomen kilpailukykyä vahvistavalla tavalla.
Jouni Hirvonen, vararehtori, Helsingin yliopisto
Janne Laine, vararehtori, Aalto-yliopisto