Tutkijan akateeminen menestys liittyy tieteellisten tutkimusten julkaisemiseen. Usealla tieteenalalla uraa edistää parhaiten maineikkaissa kansainvälisissä lehdissä julkaiseminen. Tiedejulkaiseminen on tuottavaa liiketoimintaa.
Suurista tiedekustantajista suurin, ja viime aikoina kiistanalaisin, on erityisesti luonnon- ja lääketieteissä merkittävä Elsevier. Suomalaisten yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden yhteisen FinELib-konsortion neuvottelut uudesta paremmasta sopimuksesta Elsevierin kanssa ovat olleet pitkät ja hankalat.
Suomalaistutkijoiden pääsy Elsevierin 1850 lehteen oli katkolla jo vuosi sitten ja uudestaan vuoden 2018 alusta, jos sopimusta ei olisi syntynyt. Uusi sopimus kustantajajätin kanssa kuitenkin syntyi vuodenvaihteessa.
Neuvotteluissa on panoksena periaatteellisia kysymyksiä tiedejulkaisemisen tulevaisuudesta, ja tietysti rahaa. Samalla, kun yliopistojen taloudellinen liikkumatila on kaventunut, kustantajien hinnat ovat nousseet yhtä mittaa. Hintojen lisäksi kiistaa on ollut myös avoimen julkaisemisen periaatteista.
Kuinka neuvotteluissa kävi?
FinELibin tavoitteena on neuvotella suomalaiselle tiedeyhteisölle kohtuullisen hintaiset sopimukset selkein ehdoin ja niin, että tutkijat voisivat julkaista tutkimuksensa myös avoimesti kaikkien saataville, ilman erillistä lisämaksua. Tässä tavoitteessa ei täysin onnistuttu.
Vaikka neuvottelujen tuloksena Elsevierin aineistojen hinnat nousivat joitakin aiempia sopimuskierroksia maltillisemmin, avointa julkaisemista ei kuitenkaan saatu kytkettyä tilaushintoihin. Elsevier pyytää jatkossakin niin sanotun artikkelien käsittelymaksun maksun niistä julkaisuista, jotka julkaistaan avoimen julkaisemisen lisenssillä kaikkien saataville Elsevierin hybridilehdissä.
– Voi sanoa, että suurin edistysaskel liittyi siihen, että avoimen julkaisemisen lisämaksuihin saatiin sovittua 50 prosentin alennus tutkijoille, sanoo yksi FinELibin neuvottelijoista, palvelupäällikkö Arja Tuuliniemi Kansalliskirjastosta.
Avoimelle julkaisemiselle sovittiin Elsevierin kanssa kaksi CC-lisenssiä, joista tutkija voi valita.
– Avoimen julkaisemisen ehtoihin liittyi paljon työtä, koska avointa julkaisemista koskevaa sopimusta ei aiemmin ollut, tietoasiantuntija Anu Alaterä sanoo.
Nyt Elsevierin kanssa siis sovittiin sekä tavasta että alennetusta hinnasta, jonka suomalaiset tutkimusorganisaatiot avoimesta julkaisemisesta maksavat. Elsevierin lisäksi samankaltaisia sopimuksia on tehty Sage- ja Taylor & Francis -kustantajien kanssa. Neuvottelut Springer- ja Wiley-kustantamoiden kanssa ovat yhä käynnissä.
Mitä maksaa?
Helsingin yliopiston tavoitteena on lisätä avoimen julkaisemisen osuutta kaikista julkaisuista 40 prosentilla vuoden 2016 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
Vuonna 2016 Helsingin yliopisto maksoi Elsevierille tilausmaksuja yhteensä 2 400 000 euroa. Avoimen julkaisemisen APC-maksut eivät ole mukana Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen keräämissä kustannushinnoissa. Avoimen julkaisemisen maksujen suuruudesta ei ole tarkkaa tietoa.
– Helsingin yliopiston kaltaisessa suuressa tutkimusyliopistossa maksujen seuranta on vaikeata ilman jonkinlaista keskittämistä, sanoo saatavuuspalveluiden palvelujohtaja Marja Hirn Helsingin yliopiston kirjastosta.
Helsingin yliopiston kirjasto on päättänyt maksaa erillisrahoituksella tutkijoiden avoimen julkaisemisen APC-maksut. Näin saadaan myös parempia tilastoja ja enemmän tietoa siitä, paljonko APC-maksuihin todella kuluu rahaa.
– Tällä määräaikaisella ratkaisulla ei ole vaikutusta muihin avoimen julkaisemisen palveluihin, eikä se tule vähentämään muiden julkaisujen saatavuutta, Hirn sanoo.
Yhdessä rintamassa
Suomalaiset avoimen tieteen aktivistit ovat tukeneet neuvottelijoiden tavoitteita koko kampanjan ajan. Loppuvuodesta 2016 FinELibin tavoitteita kannattamaan syntynyt spontaani Tiedon hinta -kampanja keräsi hyvin nopeasti tuhansia nimiä. Sen jatkeena Elsevier-boikottiin sitoutunut No deal, No Review -kampanja sai taakseen tutkijoita, jotka kieltäytyivät vertaisarvioimasta artikkeleita Elsevierin lehdissä, jos tyydyttävää sopimusta ei saada aikaan.
Kaikille aikaansaatu kompromissi ei ole maistunut. Avoimen tieteen aktiivien Open Science Finlandin parissa on kritisoitu hybridilehtien suosimista avoimuuden nimissä.
– Vaikka neuvottelutulos onkin herättänyt nyt kriittistä keskustelua, mielestäni kritiikki olisi hyvä kääntää koko järjestelmää kohtaan, sanoo tutkija Heidi Laine.
Laine ihmettelee, miten maailman terävimmistä ja kriittisimmistä mielistä koostuva tiedeyhteisö on onnistunut ajamaan itsensä loukkuun sen suhteen, miten heidän työnsä tuloksia levitetään.
Laine työskentelee UNIFIn avoimen tieteen toimenpideohjelman asiantuntijana, mutta hän oli myös käynnistämässä sekä Tiedon hinta- että No deal -kampanjoita. Hänen tutkimuksensakin koskee tieteen avoimuutta.
– On todella hyvä, että suomalaisessa tiedeyhteisössä vallitsee periaatteellinen yhteisymmärrys siitä, että avoimuutta kohti on syytä pyrkiä. Yksityiskohdista on tietysti monta eri mielipidettä, mutta nyt on aika keskustella kriittisesti ja yhdessä tulevaisuudesta.
Elsevier-sopimus ei Laineen mukaan yksin kerro avoimen julkaisemisen suunnasta. Seuraavat askeleet ovat hyvin tärkeitä.
– Olisi ollut hyvä ajautua sopimuksettomaan tilaan hetkeksi ja katsoa, mitä tapahtuu. Se olisi entisestään lisännyt tietoisuutta tiedejulkaisemisen epäterveistä valtarakenteista.
Lisää aiheesta Yliopisto-lehdessä Y/02/18.