Tiedediplomatialla halutaan lisätä tieteen vaikutusvaltaa globaalien kysymysten ratkaisemisessa, kerrottiin Tieteiden talolla eilen 3. maaliskuuta.

Tiedediplomatia on uutta kansainvälistä toimintaa, jolla tutkijat ja poliittiset vaikuttajat pyrkivät lisäämään vuorovaikutustaan. Tavoitteena on lisätä tieteen vaikutusmahdollisuuksia suurten globaalien haasteiden ratkaisemisessa.

– Päätösten tekijät tarvitsevat kaiken mahdollisen tiedon tieteen tuloksista. Joskus tiede toimii varsinaisena game changerina globaaleissa neuvotteluissa, kuten ilmastonmuutostutkimus on tehnyt, ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoi tiedediplomatiaa arktisen alueen kysymysten valossa käsitelleessä seminaarissa 3.3. Tieteiden talolla.

– Tieto yksin ei kuitenkaan riitä. Risteävien intressien kysymyksissä tarvitaan lisäksi diplomatiaa ja halua tehdä päätöksiä, Tuomioja lisäsi.

Cambridgen yliopiston Jäämeren geopolitiikan tutkimusohjelman johtaja, professori Paul Berkman näki tieteellä sisällöllisen panoksensa lisäksi myös käytännöllisen aseman vuorovaikutuksen synnyttämisessä isoissa neuvotteluissa.

Tieto yksin ei kuitenkaan riitä. Risteävien intressien kysymyksissä tarvitaan lisäksi diplomatiaa ja halua tehdä päätöksiä.

– Tieteen tavoite on olla luonteeltaan neutraalia, kansainvälistä ja kaiken huomioivaa. Näillä ominaisuuksillaan se on toimiva lähestymistapa, jolla eri osapuolet voidaan saada saman pöydän ääreen, Berkman sanoi.

– Tiedepainotteisesti arktisia asioita käsitellen on saman pöydän ääreen onnistuttu saamaan vastapuolia NATO:sta ja Venäjästä Shelliin ja Maailman Luonnonsäätiö WWF:ään.

Muillakin kuin luonnontieteillä on kansainvälisissä pöydissä annettavaa, Berkman muistutti.

– Arktisen alueen suhteen yhteiskuntatieteilijät voivat ja heidän tuleekin tasapainottaa voimasuhteita vahvistamalla alueiden alkuperäisväestöjen ääntä ja tuomalla heidän tilannettaan muille näkyväksi.

Muillakin kuin luonnontieteillä on kansainvälisissä pöydissä annettavaa.

Arktisilla alueilla tapahtuu nyt paljon. Lämpenevä ilmasto lisää liikennettä alueella koko ajan. Kansalliset intressit ryhtyä käyttämään alueen massiivisia kaasu- ja öljyvarantoja kasvavat, ja samalla lisääntyy maailmanlaajuinen tahto suojella herkkää ekosysteemiä ja hillitä ilmastonmuutosta.

– Kaikkein tärkeintä tiedediplomatian tulevaisuuden kannalta on jatkossakin vaalia tieteen riippumattomuutta ja objektiivisuutta. Tiede voi loistaa kansainvälisessä politiikassa vain näillä ominaisuuksillaan, Tuomioja summasi.

Seminaarin ”Science Diplomacy and the Arctic” järjesti Tiedeakatemiain neuvottelukunta. Tuomiojan ja Berkmanin puheenvuorojen lisäksi Tieteiden talolla käytiin myös paneelikeskustelu, johon osallistuivan muun muassa Helsingin yliopiston kansleri emeritus Kari Raivio ja akatemiaprofessori Markku Kulmala.

Science Diplomacy and the Arctic -seminaari 3.3.2015

Lue lisää aiheesta: Korkeakoulu- & tiedepolitiikka