Stanfordin tutkijat arvioivat huippututkijoiden julkaisuvaikuttavuutta

Stanfordin yliopiston tutkijat ovat asettaneet satatuhatta maailman huippututkijaa paremmuusjärjestykseen julkaisu-uran vaikuttavuuden perusteella. Helsingin yliopiston tutkijoista listalla sijoittuu korkeimmalle professori Hannele Yki-Järvinen.

PLOS Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa otettiin huomioon muun muassa tutkijoiden julkaisujen saamien viittausten kokonaismäärä sekä julkaisutehokkuutta ja julkaisujen merkittävyyttä kuvaava h-indeksi, yhteisjulkaisut sekä eri kirjoittajarooleissa saadut viittaukset.

Tutkimuksessa tarkasteltiin Scopus-viitetietokannan viittaustietoja vuosilta 1996-2017, ja mukana olivat myös vuosina 1960-1995 julkaistujen artikkeleiden saamat viittaukset vuosien 1996-2017 aikana. Mukana tutkimuksessa olivat kaikki tutkimusalat.

Helsingin yliopiston tutkijoista korkeimmalle sijalle sadantuhannen tutkijan listalla sijoittuu professori Hannele Yki-järvinen, jonka sijoitus on 578. Suomalaisista tutkijoista hän sijoittuu listalla toiseksi; professori Markku Laakso Itä-Suomen yliopistosta on sijalla 429.

Listan 10 000 tutkijan kärjestä löytyy joukko Helsingin yliopiston lääketieteen tutkijoita: akatemiaprofessori Kari Alitalo (1 127), professori Herman Adlercreutz (1 209), professori Heikki Joensuu (1 572), akateemikko Leena Peltonen-Palotie (2 135), akateemikko Irma Thesleff (3 385), professori Johan G. Eriksson (3 529), professori Tatu Miettinen (4 980), professori Olli Kallioniemi (5 406), professori Päivi Peltomäki (6 724), emeritaprofessori Marja-Riitta Taskinen (6 961), professori Timo Erkinjuntti (7 655), emeritusprofessori Heikki Peltola (7 754) ja professori Eija Kalso (8 264).

Kymmenentuhannen kärjestä löytyvät myös seuraavat Helsingin yliopiston tutkijat: professori Ilkka Hanski (622), professori Pekka Pyykkö (923), professori Aapo Hyvärinen (2009),  akatemiaprofessori Markku Kulmala (4765), professori Juha Merilä (7601), professori Mårten Wikström (8805), professori Heikki Järvinen (9552).

Ioannidis JPA & al. PLOS Biol 2019; 17 (8):e3000384. doi: 101371/journal.pbio.3000384

(päivitetty 4.9.2019 lisäämällä myös muita kuin lääketieteen tutkijoita)