Mihin yliopistovertailut perustuvat?

Helsingin yliopisto saavutti 100. sijan tämänvuotisessa Times Higher Education -yliopistovertailussa. Kansainvälistä ranking-rallia on kuitenkin myös kritisoitu.

Yliopiston sijoitus on peräti yhdeksän sijaa parempi kuin viime vuonna, vaikka pistemäärä (52,6) oli tällä kertaa pienempi. Samaan sijoitukseen ylsi myös Yorkin yliopisto.

Helsingin yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Laitinen iloitsee tuloksesta:

– Maailman sadan parhaan joukkoon pääsemisestä on käytännössäkin hyötyä. Se parantaa kansainvälistä mainettamme.

Englanninkielisten maiden yliopistot olivat jälleen pääosassa. California Institute of Technology arvioitiin maailman parhaaksi yliopistoksi kolmatta vuotta peräkkäin. Jaetulle toiselle sijalle ylsivät Harvard ja Oxford. Parhaaksi muunkieliseksi yliopistoksi arvioitiin ETH Zürich (14.). Tämän vuoden vertailussa Helsingin yliopisto on toiseksi paras pohjoismainen yliopisto Karolinska Institutet –yliopiston (36.) jälkeen.

Häiritseekö kilpailu arkipolitiikkaa?

Useimmat vertailuissa hyvin sijoittuneet yliopistot pyrkivät strategiansa mukaan parantamaan sijoitustaan kansainvälisissä vertailuissa. Myös Helsingin yliopisto on ilmoittanut tavoitteekseen nousta maailman parhaan 50 yliopiston joukkoon. Arvostelijoiden mukaan tavoite on ylikorostunut ja dominoi strategiaa liiaksi.

– Parempi sijoitus vertailuissa ei ole se syy, miksi työstämme strategiaa ja tähtäämme parempiin tuloksiin yliopistona. Toisaalta tavoitteidemme saavuttaminen luultavasti myös heijastuu arvioinneissa, huomauttaa dosentti Juhana Aunesluoma, Eurooppa-tutkimuksen verkoston puheenjohtaja ja yliopiston hallituksen jäsen.

Aunesluoma puhui 25. syyskuuta järjestetyssä paneelikeskustelussa, jonka aiheena oli kansainvälisten yliopistovertailujen vaikutus eurooppalaiseen yliopistomaailmaan ja korkeakoulupolitiikkaan.

Eurooppalaisten yliopistojen on vaikea puolustaa itseään

Apulaisprofessori Tero Erkkilän mukaan rankingit ovat saavuttaneet lyhyessä ajassa erittäin näkyvän aseman yliopistojen arvioinnissa sekä korkeakoulupoliittisessa keskustelussa. Vertailut saattavat vaikuttaa myös opiskelijoihin ja tutkijoihin, kun he valitsevat yliopistoa. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella työskentelevä Erkkilä on tutkinut kansainvälisiä yliopistovertailuja eli -rankingeja ja toimittanut aiheesta kirjan, joka julkaistaan ensi viikolla.

Hän suhtautuu yliopistovertailuihin kriittisesti:

– Monessa mielessä rankingien taustaoletuksena on angloamerikkalainen yliopistomalli, eivätkä ne välttämättä huomioi kansallisia eroja eivätkä esimerkiksi resursseja, hän huomauttaa.

Yliopistovertailuja on arvosteltu myös siitä, että ne painottavat liiaksi julkaisujen ja viittausten määrää, suosivat tietyntyyppisiä julkaisuja ja yrittävät mitata eri korkeakoulujen julkista kuvaa.

Eurooppalaisille yliopistoille aiheuttaa vaikeuksia myös se, että harva yliopistovertailu painottaa humanistista tai yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, eikä kansallisilla kielillä kirjoitettuja julkaisuja lasketa mukaan englanninkieliseen kilpailuun.

Lue lisää aiheesta: Korkeakoulu- & tiedepolitiikka