Haistelijakoirat hommissa — kuinka eläin sopii työntekijäksi lääketieteen maailmaan?

Syöpää ja koronaa jäljittävät koirat pääsivät antropologi Sanna Vellavan väitöskirjan aiheeksi. Sen sijaan terveyskeskuksiin niillä ei ihan lähitulevaisuudessa ole pääsyä.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2024.

Vuonna 1989 tiedelehti Lancet julkaisi tapauskertomuksen ihosyöpäpotilaasta, jonka sairauden oli löytänyt hänen koiransa. Miksipä tarkkanenäinen eläin ei voisi haistaa muutoksia, joita taudit ihmiskehossa aiheuttavat? Ajatus käy järkeen, mutta ainakaan länsimaisessa lääketieteessä sen ääreen ei oltu tosissaan pysähdytty.

Lääkärit eivät taida edelleenkään olla etujoukoissa ideoimassa, kuinka eläinten kykyjä voisi hyödyntää, antropologi Sanna Vellava arvioi.

— Tapaamani kemistit ja molekyylibiologit ovat kokeilunhaluisempia ja suhtautuvat innokkaammin koirien ”mielettömiin neniin”.

Sairauksia tunnistavat koirat tulivat Vellavalle tutuiksi, kun hän kirjoitti helmikuussa tarkastettua väitöskirjansa. Tutkimuksessa hän ruotii sitä, millainen ”teknologia” sairauksia jäljittävä eläin oikeastaan on.

— Kun katsoo tarkemmin, ajatus luonnollisista nenistä vähän monipuolistuu. Tarvitaan koulutustilat, erilaisten ammattiosaamisten yhteensovittamista, näytteisiin liittyvää logistiikkaa ja paljon muuta.

Lääketieteen infrastruktuuria ei ole suunniteltu koira-apulaisille. Biopankin virtsanäyte voi esimerkiksi olla liian pieni niiden kouluttamiseen. Entä pitäisikö näyte tarjoilla haisteltavaksi lasi- vai metallipurkissa vai onko se yhdentekevää?

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

Äkkilähtö lentoasemalle

Vellava teki tutkimustaan pääosin koirankouluttajien yhdistyksen tiloissa. Siellä vapaaehtoiset opettivat muun muassa homeisiin aiemmin paneutuneita lemmikkejään syöpäkoiriksi.

— Samalla kun selviteltiin syövän hajua, etsittiin myös parhaita kouluttamisen tapoja.

Koirat eivät vielä tee tuloaan terveyskeskuksiin. Lääkärien toive on pikemminkin se, että koira johdattaisi tutkijat sairauksista kielivien molekyylien jäljille.

— Koira siis auttaisi tutkimusta oikeille urille tai osallistuisi diagnoosivälineiden kehittämiseen.

Yksi Vellavan väitöskirjan luku juontuu maailman arvaamattomuudesta.

— Tuli korona. Monen antropologin tutkimukset keskeytyivät. Minulle se oli melkeinpä plussaa, hieno draamallinen käänne. Osa koirista lähti koronakoiriksi, ja sain seurata niiden työtä lentoasemalla.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.

KUKA: Antropologian tutkijatohtori Sanna Vellava Kuluttajatutkimuskeskuksesta Helsingin yliopistosta.
MITÄ: Tutki sairauksia tunnistavia koiria.
MISSÄ: Koirankouluttajien yhdistyksessä ja lentokentällä.