Kansalaistiedeprojekteja toteutetaan Helsingin yliopistossa useilla eri tutkimusaloilla, ja tämän vuoden palkintoteeman tavoitteena oli nostaa esille näiden hankkeiden monimuotoisuus. Ehdotuksia Helsingin yliopiston avoimen tieteen palkinnon saajaksi pyydettiin yliopiston yksiköiden johdolta, Flamman kautta kaikilta yliopistolaisilta, ja tänä vuonna myös Helsingin yliopiston kansalaistiedeprojektiin osallistuneilta ihmisiltä.
Palkittavaksi pyydettiin ehdottamaan tutkimusryhmää, joka on esimerkillisellä tavalla edistänyt kansalaistiedettä. Palkinnon kriteereihin kuuluivat muun muassa joukkoistettuun havaintojen keruuseen liittyvän teknologian kehittäminen, yhteistyö kansalaisten lisäksi myös laajempien yhteisöjen ja organisaatioiden kanssa, yhteistyömuotojen, viestinnän ja koulutuksen kehittäminen sekä avoimen tieteen laaja hyödyntäminen.
Palkintoraati päätti palkita Kaupunkirotat-tutkimusprojektin, jonka ansioina pidettiin monitieteisyyttä ja toiminnan monimuotoisuutta, laajaa yhteistyöverkostoa, sekä erityisesti koululaisille suunnattua tiedonkeruun koulutusta.
Raatiin kuuluivat ylikirjastonhoitaja Minna Niemi-Grundström, Tieteen termipankin johtaja, professori Tiina Onikki-Rantajääskö, Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Jari Valkama sekä tutkimuspalveluiden asiantuntija Tiina Käkelä.
Helsinkiläiset rotat tutkimuskohteena
Kaupunkirotat on vuonna 2018 perustettu monitieteinen tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on ymmärtää Helsingin kaupunkirottien elämää ja vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Projektissa tutkitaan mm. rottapopulaatioiden levinneisyyttä, rottien tautiekologiaa sekä ihmisten ja rottien suhdetta.
Rotat ovat aina herättäneet voimakkaita tunteita, ja niitä pyritään usein systemaattisesti torjumaan ja hävittämään, laihoin tuloksin. Tutkimusprojektissa tätä ihmisen ja rotan välistä konfliktia on lähestytty paitsi tuholaistorjunnan käytäntöjen näkökulmasta myös etnografian keinoin, esimerkiksi keräämällä kertomuksia kohtaamisista rottien kanssa.
Ihmisen ja rotan suhteesta on toteutettu myös taiteellinen esitys yhteistyössä Taideyliopiston kanssa. Kaupunkirotat-projekti yhteistyökumppaneina ovat myös Helsingin kaupunki sekä Kunnallisalan kehittämissäätiö.
Miten tutkimuksen tekemistä opitaan koulussa?
Projektissa hyödynnetään kansalaistiedettä muun muassa osallistamalla koululaisia rottien liikkeiden tutkimisessa. Kaupunkirotat-projektin perustaja Tuomas Aivelo, mistä alun perin saitte idean toteuttaa tiedonkeruu juuri yläkoululaisten kanssa?
– Ajatus rottahavaintojen keräämisestä kansalaisilta tuli alun perin Luonnonvarakeskuksen johtavalta tutkijalta Otso Huitulta, ja sen suuntaaminen koululaisiin oli minun ajatukseni. Olen ollut paljon tekemisissä biologian opettajien kanssa ja tiesin, että he olisivat helposti houkuteltavissa mukaan, koska tämä on varmaankin helpoimpia tapoja saada toteutettua opetuksessa tutkimuksellisuutta. Käytännössä siis käyn kouluilla pitämässä esitelmän, kerron miten yläkoululaiset/lukiolaiset voivat osallistua ja vien heille materiaalit.
Millaista on työskentely yläkoululaisten kanssa?
– Yläkoululaiset eivät ole mitenkään homogeeninen ryhmä: iästä, koulusta, opettajasta ja ryhmän hengestä riippuen opiskelijaryhmät ovat hyvin erilaisia. Jotkut innostuvat toisista näkökulmista enemmän kuin toiset. Vaikka olen vetänyt noin sata kertaa saman esityksen koululaisille ja lukiolaisille, tulee jokaisesta vierailusta kouluun hieman erilainen.
– Lisäksi tutkimuksemme perusteella oppilaat arvostavat hyvin paljon sitä, että he saavat tehdä jotain normaalista arjesta poikkeavaa. Tämän kyllä huomaa vierailuilla, joilla oppilaat yleensä osaavat olla sen verran vieraskoreita, että suht pitkäkin rottaesitykseni menee sujuvasti. Oppilaat myös arvostavat tutkimuksen tuomaa autonomiaa: minä tuon materiaalit ja kerron tutkimusmenetelmän, mutta oppilaat saavat itse päättää paikat, joissa he tutkivat rottien esiintymistä.
Kaupunkirotat-projektin puitteissa on seurattu myös sitä, miten tieteellisen tutkimuksen tapojen ja menetelmien oppiminen vaikuttaa koululaisiin. Seurattaessa 13–14-vuotiaita yläkoululaisia havaittiin, miten oppilaat oppivat ymmärtämään ja käsittelemään tiedon epävarmuutta tavoilla, jotka ovat tyypillistä luonnontieteille. Oppilaat esimerkiksi kehittelivät vaihtoehtoisia skenaarioita ja hypoteeseja, sekä muokkasivat tutkimuksen päämääriä – aivan kuten tutkimuksessakin tehdään.
Tulokset julkaistiin Science Education -lehdessä tänä vuonna.