Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2024.
Kuuntele juttu Soundcloudissa tai Spotifyssa.
On virheitä ja virheitä ja sitten on yhdyssanavirheitä. Ne jaksavat elähdyttää ja harmittaa suomalaisia vuosikymmenestä toiseen. Facebookissa on 45 000 jäsenen ryhmä nimeltä Yhdyssana on yhdyssana, jonne tarkkasilmäiset ilmiantavat bongaamiaan kielivirheitä. Huomattava osa koskee yhdyssanoja.
Jos sosiaaliseen mediaan kirjoittaa, että haluaisin suorittaa ensiviikolla massa murhan, saa todennäköisesti kiivainta palautetta juuri viestin kieliasusta. Kieliraivo repeää.
Jotain erityistä yhdyssanoissa ja yhdyssanavirheissä näyttäisi olevan.
— Yhdyssanavirheet ovat tyypillisiä lukivaikeudesta johtuvia virheitä, neurotieteilijä, psykologi Anni Nora kertoo.
Nora on tutkinut lukivaikeuksia ja tehnyt töitä lukivaikeuksista kärsivien lasten kanssa. Hän painottaa, että lukivaikeudet tai yhdyssanavirheet eivät liity millään tavoin ihmisen älyyn.
Lukivaikeus ja kuulo
Viimeisen kymmenen vuoden aikana lukihäiriötä on tutkittu seuraamalla, miten ohimolohkossa sijaitseva kuuloaivokuori reagoi puheeseen. Tutkimusta on tehty myös suomenkielisestä puheesta.
Lukihäiriöisten aivot seuraavat puheen rytmiä heikommin kuin muiden aivot, Nora kertoo.
— Heidän aivonsa eivät lukitu niin vahvasti puherytmiin ja tavurytmiin. Se vaikuttaa siihen, miten sanapainoja kuullaan.
Tällä on vaikutusta yhdyssanojen hahmottamiseen. Se, että työntekijä kirjoitetaan yhteen, mutta raskaan työn tekijä erikseen, kuuluu puheessa sanapainosta, ei esimerkiksi sanojen välissä olevasta tauosta.
Lukivaikeuksista kärsivät eivät siis kuule yhdyssanoja oikein.
Oikolukuohjelma opettaa
Yhdyssanavirheet myös huomataan. Oikolukutyötä mediassa ja kustantamoissa tekevät tietävät, että jalka pallo mestaruus jää haaviin helpommin kuin vaikka jalkapallometsaruus. Nora arvelee tämän johtuvan rytmistä ja aivojen työstä.
— Jos kirjaimet vaihtavat paikkaa sanan sisällä, tutkimusten mukaan aivomme korjaavat sen melko joustavasti. Arvelisin virheellisen sanavälin rikkovan lukijan mielessä olevaa puheen rytmiä.
Kun Nora auttaa lukivaikeuksien kanssa kamppailevia lapsia, yhdyssanojen saaminen oikein ei ole tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla. Yhdyssanavirheen kohdannut lukija yleensä ymmärtää, mitä haluttiin sanoa.
Paljon enemmän lapsia treenataan kuulemaan sanojen äännesisältöä ja huomaamaan esimerkiksi kuka- ja kukka-sanojen ero.
Yhdyssanoja opettavat nykyään myös oikolukuohjelmat.
— Niiden avulla silmä tottuu oikeisiin muotoihin, Nora kertoo.
Monien koulusta muistama -kin-sääntö yhdyssanojen tunnistamisessa on opetuksessa edelleen käytössä: jalkapallonkin, jalkankin pallon, jalkapallo on siis yhdyssana.
Väheksyntä jättää jäljet
Keskusteluissa ja kiistoissa yhdyssanavirheistä törmää toisinaan termiin ableismi. Toisen virheestä huomautteleva saattaa kuulla syyllistyvänsä ableismiin.
Ableismilla tarkoitetaan yleensä vammaisten ihmisten syrjimistä tai väheksyntää. Yhdyssanavirheistä lukihäiriöiselle huomauttelu olisi näin samanlaista kuin jos kepin kanssa kulkevalle huomauteltaisiin, että oletpa hidas.
Nora kertoo, että lukihäiriöiset lapset ja nuoret jättävät kirjoittamisen helposti väliin, jos virheistä solvataan ja virheen tekijää pidetään tyhmänä.
— Kun ihminen ei halua kirjoittaa tai lukea, hän ei siinä myöskään kehity, Nora muistuttaa.
Jotkut tekevät yhdyssanavirheitä myös tahallaan. Niitä voidaan käyttää satiiriin ja ivaan. “Eiköhän tuon isäm maallisen elämäm koululaisen tulevaisuus ole aika helposti ennustettavissa”, kirjoitti vauvapalstan ärhäkkä keskustelija.
Kun tyhmyyttä ja tietämättömyyttä ilmaistaan hassuilla kirjoitusvirheillä, taustalla vaikuttaa yksi kielenkäytön perusominaisuus.
— Kieleen sosiaalisena ilmiönä liittyy se, että ihmiset alkavat liittää tiettyjä kielen piirteitä tietynlaisiin ihmisiin ja sen jälkeen hyödyntää niitä piirteitä samastuakseen yksiin ja erottuakseen toisista, suomen kielen tutkija Heini Lehtonen toteaa.
Yhdyssanavirheistä huomauttelemalla ja tahallisia omia virheitä korostamalla kerrotaan, keitä ollaan ja keitä ei ainakaan olla.
Rento ote
Yhdyssanojen herättämien tunteiden takana vaikuttaa kirjoittamisen murros, Lehtonen arvioi. Aikoinaan ihmiset vaihtoivat kuulumisia pääosin puhelimitse. Jutellessa ei voinut tehdä yhdyssanavirheitä.
Nykyään tekstaamme, chattaamme, sommittelemme nokkelia päivityksiä ja ehkä väittelemme keskustelupalstalla, usein aika rennolla kädellä. Luemme säännöllisesti hyvin monenlaisten kirjoittajien tekstiä, myös sellaisten, jotka eivät kirjoita ammatikseen.
— Vapaamuotoinen kommunikaatio perustuu kirjoittamiseen enemmän kuin aikaisemmin, Lehtonen sanoo.
Ja kun kirjoitusta tulee enemmän vastaan, kirjoituksen piirteet alkavat saada sosiaalista varausta.
Pitää vain tietää
Jotkut yhdyssanat ovat helpompia muistaa kuin toiset, Lehtonen kertoo. Helposta päästä on esimerkiksi heinälato. Se viittaa yhteen konkreettiseen asiaan, se on vakiintunut ja se alkaa nominatiivilla.
Toiset menevät useammin väärin.
— Suomen kieli kirjoitetaan toistuvasti suomenkieleksi. Muoto ei ole yhtä intuitiivinen kuin heinälato. Asiaa on kuitenkin opetettu koulussa, joten sillä voi osoittaa, että minä olen oppinut normin.
Heinäladon ja suomen kielen lisäksi on myös vaikeampia tapauksia, joiden kirjoitusasun Lehtonen on itsekin tarkistanut.
— Esimerkiksi alla oleva on sellainen, jota mietin joka kerta.
Tietyt sanat on vain joskus jossain määritelty kirjoitettavaksi yhteen tai erikseen. Ne pitää oppia ulkoa tai tarkistaa Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivulta.
Tutkija ei suutu
Eikö kielentutkijaa koskaan harmita yhdyssanavirhe, vaikka se esiintyisi Helsingin Sanomien etusivulla tai Yliopisto-lehden artikkelissa? Lehtonen vakuuttaa pysyvänsä rauhallisena.
— Ammattikirjoittajan kohdalla saatan ajatella, että eikö hänelle tullut mieleen ottaa tästä selvää — onpa kiinnostavaa. Sen sijaan joskus on ärsyttänyt se, kun kielioppi ja oikeinkirjoitus menevät ihmisillä sekaisin.
Lehtonen kertoo esimerkin. Joku kirjoittaa ensin suomenkieli ja toinen kommentoi, että etkö sinä osaa kielioppia.
— Siinä on kyse ensisijaisesti yleiskielen oikeakielisyysnormin hallinnasta, ei niinkään kieliopista. Mutta nykyään tämäkin ärsyttää vähemmän.
Suomen kielen yhdyssana viittaa kahteen tai useampaan yhteen kirjoitettavaan sanaan. Sillä tavoin yhdyssanan määrittelee Kielitoimiston sanakirja, ja se on myös ihmisten arkinen käsitys yhdyssanoista.
Toisissa kielissä yhdyssanat luokitellaan toisin. Esimerkiksi ice cream (jäätelö) on englannin kielessä compound word, samoin pomme de terre (peruna) on ranskan kielessä mot composé — siis yhdyssanoja.
Kielitieteessä ei ole yhtenäistä tapaa määritellä yhdyssanaa, kertoo kielitieteilijä Matti Miestamo. Eri tutkimuksissa käytetään erilaisia määritelmiä.
— Yleisimmällä tasolla se on sana, joka koostuu kahdesta tai useammasta sanasta. Niiden tulee olla sanoja, jotka voisivat olla itsenäisiä sanoja.
Kompakti ja tehokas
Yhdyssanat ovat globaali ilmiö. On esitetty, että kaikissa kielissä esiintyisi yhdyssanoja. Joidenkin kielten kohdalla voi kuitenkin olla rajatapauksia, ja asiasta väitellään kielitieteessä jonkin verran, Miestamo toteaa.
Yhdyssanoja esiintyy kaikkialla, koska ne lyhentävät kieltä. Heinälato on lyhyempi kuin lato, jossa on heiniä tai heinien lato.
— Yhdyssanat ovat kompakti ja tehokas tapa yhdistää kaksi merkitystä, Miestamo tuumii.
Suomen kielessä on yhteen kirjoitettuja sanoja enemmän kuin englannissa.
— Se johtunee osittain siitä, että ruotsin ja saksan malli on vaikuttanut suomen oikeinkirjoitukseen.
Vähän virheitä
Miestamo arvelee suomalaisten herkkyyden yhdyssanavirheille syntyvän osittain siitä, että muunlaisia kirjoitusvirheitä tehdään täällä aika vähän.
— Suomen oikeinkirjoitus on niin läpinäkyvä ja toimiva. Sen sijaan englannissa on paljon muuta vaikeaa.
Esimerkiksi kirjainyhdistelmä ough voidaan ääntää usealla tavalla, kuten sanoissa rough, through, wrought.
Tämä aiheuttaa helposti kirjoitusvirheitä niillekin, jotka puhuvat englantia äidinkielenään. Yhdyssanavirheet eivät sitten nouse siellä yhtä paljon esiin kuin täällä. Me välitämme niistä enemmän kuin muut.
Virheillä voi kapinoida
Joskus kirjoitusvirheet voivat olla tietoisia, Heini Lehtonen kertoo.
Kielitieteessä tunnetaan käsite spelling rebellion, jonka voisi suomentaa oikeinkirjoituskapinoinniksi. Kun ihminen kirjoittaa sanoja väärin, hän saattaa vastustaa koulutusinstituutioita tai normeja.
Vapaa-ajan viestinnässä ihmiset valitsevat usein tietoisesti väljemmän kirjoitustavan. Esimerkiksi tekstiviesteissä käytetään joskus ainoastaan pieniä kirjaimia eikä virkkeitä päätetä pisteeseen. Silloin myös yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen saattaa näyttää luontevalta
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.