Varhaiset kristityt kirjoittivat kristityille kohdeyleisöilleen tekstejä, joiden tarkoitus on rakentaa ryhmän jäsenten identiteettiä.
–Kirjoittajat pyrkivät kuvaamaan, mikä ”meitä” yhdistää, mitkä ovat ydinarvojamme, mikä erottaa meidät muista, miten meidän tulee elää ja mitä voimme odottaa tulevaisuudelta, Katja Kujanpää kertoo.
Ryhmän identiteetti ei liity vain arvoihin ja ihanteisiin vaan näkyy myös kouriintuntuvasti arjessa esimerkiksi tietynlaisina tapoina: mikä viikonpäivä on erityinen ja mitä esimerkiksi syödään.
Esi-isien perinteet ja muinainen alkuperä arvovallan perusteina
– Tutkin erityisesti sitä, miten kristityt kirjoittajat käyttävät arvovaltaisia kirjoituksia osana tätä identiteetinrakennusprosessia ja mihin he ajattelivat niiden arvovallan ja auktoriteetin perustuvan. Tutkimiini teksteihin kuuluu niin kirjoituksia, jotka päätyivät Uuteen testamenttiin, kuin myös ulkopuolelle jääneitä ja myös selvästi myöhäisempiä tekstejä, Kujanpää kertoo. – Varhaisinta aineistoa edustaa apostoli Paavali, joka kirjoittaa n. 50-luvulla jaa, ja myöhäisintä Justinos Marttyyrina tunnettu kristitty opettaja (n. v. 160).
Arvovalta riippuu lukijoiden hyväksynnästä
Kujanpään tutkimus tuo esille, että arvovalta ei ole yhdenkään tekstin pysyvä ominaisuus vaan riippuu aina lukijoiden hyväksynnästä. Jokin teksti voi suorasti tai epäsuorasti vaatia itselleen arvostusta, mutta on lukijoista kiinni, hyväksyvätkö he tekstin vaateet. Esimerkiksi Johanneksen ilmestys antaa ymmärtää olevansa Kristukselta saatu näky (Ilm. 1:1–2).
– Tämän suorempaa arvovaltavaadetta on vaikea kuvitella. Kaikki varhaiset kristityt eivät kuitenkaan pitäneet kirjoitusta arvossa.
Kujanpään mukaan arvovalta virtaa usein kahteen suuntaan. Paavali haluaa perustella oman viestinsä arvovaltaisilla kirjoituksilla ja lainaa niiden arvovaltaa. Vanhan tekstin lainaaminen vahvistaa siis uudemman arvovaltaa. Samalla Paavali kuitenkin osoittaa, että juutalaisten pyhät kirjoitukset ovat syvästi merkityksellisiä ja luovuttamattomia myös pakanataustaisille uskoville. Kirjoitukset puhuvat heistä ja heille. Uusi teksti vahvistaakin vanhemman arvovaltaa.
–Näin tapahtuu myös nykyään, kun vedotaan Raamattuun. Lainaaja antaa silloin ymmärtää, että Raamattu on edelleen relevantti, ajankohtainen ja arvovaltainen tärkeitä päätöksiä tehtäessä.
Ei ole yhtä varhaiskristillistä mallia siitä, miksi kirjoitukset ovat arvovaltaisia, vaan kirjoittajat tuovat monenlaisia näkökulmia esille. Joissain teksteissä huomio kohdistuu jumalalliseen henkeen tai profeettoihin jumalallisen viestin välittäjinä. Toisissa kirjoituksissa taas huomio on prosessin sijaan lopputuloksessa: Jumalan omissa sanoissa, jotka kirjoitus tallentaa.
–Esimerkiksi Paavali lainaa usein kohtia, joissa Jumala puhuu suoraan minämuodossa. Jumala saa näin lausua lupauksensa suoraan kirjeen lukijoille, mikä on vaikuttava retorinen tehokeino.
Kirjoittaessaan ulkopuolisille kirjoittajat vetosivat osittain eri asioihin kuin silloin, kun kohdistivat sanomansa kristityille.
Tutkijan kehittämiä malleja arvovallan tarkastelemiseksi voidaan soveltaa nykypäivänäkin
Katja Kujanpää kehittää käsitteitä ja malleja tekstien arvovallan tarkastelemiseksi. Niitä pystyy osittain soveltamaan monenlaisiin teksteihin eri asiayhteyksissä, myös nykyaikana.
Pyhien tai muuten arvovaltaisten tekstien käyttäminen kytkeytyy myös vallan ja vaikuttamisen kysymyksiin.
– Esimerkiksi eduskunnan yleiskeskusteluissa Raamattu on eniten lainattu kirja. Vallan ja tulkinnan yhteyksien tekeminen näkyväksi omassa aineistossani antaa välineitä tarkastella kriittisesti pyhien tai muuten arvovaltaisten kirjoitusten käyttöä myös nykyaikana.
Kujanpään mukaan identiteettien rakentamisen ja sanoittamisen tarkastelu sosiaalipsykologisin keinoin auttaa ymmärtämään myös oman aikamme erilaisia identiteetinrakennusprosesseja.
– Identiteettien joustavuuden ja muovattavuuden ymmärtäminen on tärkeää ajassamme, koska silloin on helpompi kyseenalaistaa liian yksinkertaiset määritelmät siitä, mitä on olla vaikkapa suomalainen tai kristitty, ja pohtia, kuka ja mikä mielikuviimme ja määrittelyihimme vaikuttaa.
Arvovalta ei estä muuttamasta tekstejä itselle sopivimmiksi
Tutkijat ovat voineet huomaamattaan olettaa, että arvovaltainen teksti olisi itsestään selvästi vakiintunut: jos teksti on arvovaltainen, sen sanamuotoa ei voi enää muuttaa.
– Tämä pätee pitkälti nykyaikaan ja tapaamme ajatella painettuja tekstejä.
Antiikin maailmassa ilmiö oli merkittävästi monimutkaisempi. Jotkut varhaiset kristilliset kirjoittajat voivat puhua ”pyhistä kirjoituksista” ja vedota niihin tavalla, joka antaa ymmärtää niiden olevan mitä suurimmassa määrin arvovaltaisia ja merkityksellisiä. Kuitenkin he voivat tarvittaessa näitä kirjoituksia lainatessaan muokata niiden sanamuotoa, jotta se tukisi paremmin heidän argumenttiaan. Tekstin arvovalta ei siis automaattisesti sisällä ajatusta sanamuodon muuttumattomuudesta, vaan eri kirjoittajilla saattoi olla erilaisia näkemyksiä. Myös ihanteiden ja käytännön välillä saattoi olla ristiriita.
Kujanpää pitää Raamatun ja kristinuskon alkuaikojen tutkimusta tärkeänä osana länsimaisen kulttuurin juurien tutkimusta.