Apulaisprofessori Tuomo Hiippala ryhmineen tutki Helsingin monikielisyyttä ja asukkaiden suhtautumista monikielisyyteen kolmessa kaupunginosassa: keskustassa, Itäkeskuksessa ja Pihlajamäessä. Tulosten perusteella keskustan monikielisyyttä tarkastellaan englannin aseman kautta, mutta Itäkeskuksessa ja Pihlajamäessä kieliä olennaisempaa on suhtautuminen ihmisten erilaisiin taustoihin. Paljon puhuttava englannin yleistyminen palvelukielenä vaikuttaa olevan Helsingin keskustan ilmiö.
Englannin kielestä on keskustassa hyötyä mutta se myös ärsyttää
– Keskustassa esiintyvistä kielistä tehdyt havainnot ja haastateltavien näkemykset alueen kielistä tiivistyivät voimakkaasti englannin kielen asemaan, tutkimusta vetänyt tutkijatohtori Hanna-Mari Pienimäki kertoo. – Englannin avulla keskustasta rakentuu kaupallinen tila, jota turistien ja muiden ulkomaalaisten on helppo ymmärtää ja jossa heidän on vaivatonta toimia.
Toisaalta englannin läsnäolo aiheutti myös tuohtumusta ja huolta suomen kielen asemasta sekä suomenkielisen palvelun saamisesta alueella. Erityisesti ravintoloiden palvelukieli ja ruokalistoissa käytetyt englanninkieliset ilmaukset nousivat esiin ihmisiä ärsyttävinä asioina keskustassa. Sama aihe puhuttaa laajemminkin, sillä Helsingin sanomat julkaisi aiheesta syyskuussa ensin mielipidekirjoituksen ja myöhemmin paikallisuutisen.
– Keskustelussa englannin asemasta keskustassa vastakkain ovat erilaiset tavat ymmärtää kielen rooli yhteiskunnassa laajemmin, Pienimäki sanoo. – Jotkut tarkastelevat sitä ensisijaisesti kielellisistä oikeuksista tai suomen kielen käyttömahdollisuuksien kaventumisesta käsin, toisille taas on tärkeämpää paikkojen ja palveluiden kuluttamisen helppous ja saavutettavuus mahdollisimman monelle. On tärkeää tehdä tätä keskustelua näkyväksi ja taustoittaa sitä erilaisten ihmisten kokemusten kautta.
Lähiöissä kielen sijaan keskiöön nousevat ihmiset
Esikaupunkialueella keskusteluun nousivat kielten sijaan ihmisten taustat.
– Itäkeskuksen ja Pihlajamäen rakennetussa ympäristössä näkyi myös enemmän suomea, Pienimäki toteaa.
Itäkeskuksessa paikalliset pienyrittäjät viestivät useimmiten suomeksi, mikä viittaa siihen, että suomi toimii alueella etenkin kivijalkayritysten pääasiallisena asiointikielenä. Itäkeskuksessa haastatteluissa esiin tulleet aiheet eivät kuitenkaan toistuvasti liittyneet mihinkään erityiseen kieleen tai kieliin välttämättä lainkaan.
– Kielen sijaan haastateltavat korostivat alueen etnistä ja kulttuurista moninaisuutta, joka oli toisille tervetullutta kansainvälistymistä, mutta toisille taas jopa syy muuttaa pois alueelta, Pienimäki sanoo.
Ulkomaalaistaustaisille Itäkeskus näyttäytyi ajoittain haastavana ympäristönä valtaosin suomenkielisen kielimaisemansa, mutta myös erinäisten syrjintäkokemusten vuoksi. Ulkomaalaistaustaiset kertovat vaikeuksista löytää asuntoa, työpaikkaa ja ystäviä joko vierasperäisen taustan tai nimen takia, mutta myös puutteelliseksi koetun kielitaidon vuoksi. Vastaavanlaisia ulkomaalaistaustaisten kokemuksia on tuotu julkiseen keskusteluun hiljattain Ylen artikkelissa.
Toisaalta eräs ulkomaalaistaustainen kertoi ”naamioituvansa” suomalaiseksi puhumalla suomea Itäkeskuksessa asioidessaan, jottei herättäisi negatiivista huomiota.
Myös Pihlajamäessä haastateltavat korostivat alueen kansainvälisyyttä nimenomaan ihmisten vaihtelevien taustojen eikä niinkään kielellisen moninaisuuden kautta. Pihlajamäessä, toisin kuin Itäkeskuksessa, tämä moninaisuus koettiin kuitenkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes varauksetta positiivisena asiana.
– Pihlajamäkeä määritti yhteisöllisyys, joka näkyi paitsi alueen kielimaisemassa paikallisten itsensä laatimina ilmoituksina, myös haastatteluissa sanoiksi puettuna ilmapiirinä, jossa korostui alueen rauhallisuus ja eritaustaisten asukkaiden yhteiselon harmonisuus ja turvallisuus. Pihlajamäessä on paljon vapaaehtois- ja yhdistystoimintaa, joita Ylen artikkelissa peräänkuulutettiin maahanmuuttajien kotouttamisen edistämiseksi, Pienimäki kertoo.
Kielten, myös suomen, merkitys kasvaa tulevaisuudessa
Helsingin ulkomaalaistaustaisen väestön ennustetaan kasvavan voimakkaasti. On arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä joka neljäs pääkaupunkiseudulla asuva puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö nämä ihmiset puhuisi myös suomea. Tätä kehityskulkua vasten tutkijoiden mukaan olisikin tärkeää ymmärtää, miten monikielisyyteen suhtaudutaan ja millaisia eroja suhtautumisessa esiintyy alueittain.
Tutkimuksen aihe on ajankohtainen monessakin mielessä.
– Suomen kielen asema suhteessa englantiin herättää huolta, mutta tutkimuksemme perusteella vaikuttaa, että englannin yleisyys ei välttämättä ole maantieteellisesti kovin laajalle levinnyt kehityssuunta. Jo Helsingin esikaupunkialueella yhteisenä kielenä toimii monessa tapauksessa suomi, Hiippala kertoo.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa jotkut kaupunginosat leimataan ongelmallisiksi maahanmuuttajien määrän vuoksi, mutta tutkimuksessa esiin tulleet erot Itäkeskuksen ja Pihlajamäen välillä haastavat tätä käsitystä. Vastikään Ylen verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa todettiinkin, että paikalliset näkevät usein oman asuinpaikkansa monisävytteisemmässä valossa kuin mitä julkinen keskustelu lähiöistä antaa ymmärtää.
–Tutkimuksemme perusteella Helsingin sisälläkin alueiden välillä on eroja ja näitä eroja tulisi ymmärtää paikallisten näkemysten kautta, Pienimäki sanoo.
Uutta tutkimuksessa on alueiden vertailu ja paikallisten näkemykset
Alueella esiintyvien kielten perusteella on aiemmin tehty päätelmiä eri kieliä käyttävien ryhmien asemasta ja edustavuudesta kyseisessä ympäristössä tai jopa yleistyksiä kokonaisten kaupunkien osalta.
– Tutkimuksemme tuo tähän tutkimusasetelmaan mukaan alueiden vertailun ja paikallisten näkemykset, Pienimäki toteaa.
Uudenlainen tutkimusasetelma osoittaa, että kielten asema ja ihmisten suhtautuminen kieliin vaihtelee alueittain, minkä vuoksi tarkkaan rajatun alueen tutkiminen ja sen pohjalta yleistäminen voi olla ongelmallista.
Tutkimuksessa käytettiin uusia menetelmiä
– Valitsimme tutkimusalueet soveltaen uutta menetelmää, joka mittaa kielellistä moninaisuutta laskennallisesti väestörekisterin ja sosiaalisesta mediasta tunnistettujen kielten avulla. Näihin havaintoihin sovellettiin ekologian alalla kehitettyjä rikkauden ja monimuotoisuuden mittareita, väitöskirjatutkija Tuomas Väisänen kertoo.
– Lisäksi valokuvasimme rakennettua ympäristöä ja haastattelimme ihmisiä jokaisella kolmesta alueesta, jotta ymmärtäisimme mitä kieliä alueilla esiintyy, mihin niitä käytetään ja miten niihin suhtaudutaan, Hiippala lisää.
Väisänen toteaa, että kaupunkitutkimuksessa monimuotoisuutta tarkastellaan usein maahanmuuton tai etnisyyden kautta. Kaupunkien monimuotoisuuden tutkiminen kielten näkökulmasta tarjoaa tarkemman kuvan kaupunkiväestön monimuotoisuudesta.
Artikkeli Making sense of linguistic diversity in Helsinki, Finland: The timespace of affects in the linguistic landscape on julkaistu vertaisarvioidussa Journal of Sociolinguistics -tiedejulkaisussa.
Yhteystiedot
Hanna-Mari Pienimäki, 050 330 2578, hanna-mari.pienimaki@helsinki.fi
Hankkeen Mapping the linguistic landscape of the Helsinki Metropolitan Area (MAPHEL) verkkosivut