Monella meistä on sukunimi, joka perustuu itämerensuomalaiseen henkilönnimeen (esim. Toivonen, Lempinen ja Ihalainen), tai sitten asuinpaikkamme nimi juontaa juurensa näistä (esim. Ikaalinen ja Lempäälä).
– Vanhat henkilönnimet auttavat meitä ymmärtämään menneisyyttä, esimerkiksi esivanhempiemme maailmankuvaa. Ne myös luovat yhteyden menneisyyden ja nykyisyyden välille, sanoo tutkija Jaakko Raunamaa.
Raunamaa on tutkinut esikristillisiä itämerensuomalaisia henkilönnimiä eli nimiä, jotka olivat käytössä ennen kristinuskon vakiintumista ja joita on tavattu esimerkiksi karjalaisten, suomalaisten ja virolaisten parissa. Monitieteinen tutkimus valaisee itämerensuomalaisten kansojen ja kielten menneisyyttä laajemminkin.
Itämerensuomalaiset nimet edustavat rauhanomaista arvomaailmaa
Yleisimmät esikristilliset nimielementit (esim. Lempi, Iha, Mieli, Toivo ja Vilja) ovat merkityksiltään pääosin rauhanomaisia. Skandinaavien ja slaavien käyttämät esikristilliset nimet ovat merkityksiltään enemmän sotaisia, maskuliinisia ja valtaan liittyviä.
– Esimerkiksi tunnetun venäläisen nimen Vladimir katsotaan muodostuvan valtaan ja suuruuteen viittaavista osista, kun taas germaanisessa nimessä Gerhard alkuosa viitannee keihääseen ja loppuosa voimaan, Raunamaa kertoo.
On myös mahdollista, että itämerensuomalaisten parissa tavattu kaksiosaisten nimien tyyppi (esim. Iha-mieli ja Toivo-lempi) on saanut alkunsa naapurikansojen vaikutuksesta (esim. skandinaavien Sig-fast ja Gud-mund). Kaikkein yleisimmin itämerensuomalaisia henkilönnimet kuitenkin esiintyivät loppuun liitetyn johtimen kanssa: esim. Lemp ui, Iha-kka ja Lemmi-tty. Samoja johtimia tavataan myös kristillistä alkuperää olevien nimien parissa. Näin on esimerkiksi suomalaisessa nimessä Ju-kka (<- Johan) ja karjalaisessa nimessä Mikk-ui (<- Mihail tai Nikolai).
Vain muutamia esikristillisiä naisen nimiä
Keskiaikaisessa lähdemateriaalissa tavataan Raunamaan mukaan vain muutama esikristillinen naisen nimi. Naisten nimet vaihtuivat kristillisiin nimiin nopeammin kuin miesten nimet. Yksi suurimmista syistä oli se, että miehillä oli suurempi rooli suvun perinteiden jatkajina, minkä vuoksi esi-isien nimet pysyivät pidempään käytössä.
– Naisten asema keskiaikaisessa yhteiskunnassa näkyy myös siinä, että heitä mainittiin hyvin harvoin kirjallisissa lähteissä. Välillä naisille ei edes annettu omaa nimeä, vaan heitä kutsuttiin isän tai aviomiehen mukaan: esimerkiksi keskiaikaisissa Kallialan kirkonkirjoissa erästä naista kutsutaan nimekkeellä kaupi gaestin laeski (eli Kauppi Gestin leski).
Ainoa nykyisen Suomen alueelta tavattu mahdollinen esikristillinen naisen nimi on vuodelta 1319, jolloin Hattulan Vesunnin Melutha myi tilan yhdessä miehensä kanssa. Hänen nimensä on ehkä samaa kantaa kuin miehillä tavatut Mieli-nimet.
Kristinuskon vakiintuminen vaikutti nimistöön
Henkilönnimet linkittyvät Jaakko Raunamaan mukaan osaksi aikakautensa laajempia kulttuuri-ilmiöitä. 2000-luvun Suomessa angloamerikkalaisen kulttuurin vaikutus näkyy myös etunimistössä. Keskiajalla vuorostaan kristinuskon vakiintuminen, katolisuus lännessä ja ortodoksisuus idässä, johti siihen, että esikristilliset itämerensuomalaiset henkilönnimet jäivät pois käytöstä.
– Toisaalta tutkittujen esikristillisten nimien laaja levinneisyys nykyisen Latvian alueelta aina Jäämeren rannoille osoittaa, kuinka vahva kulttuurinen yliote itämerensuomalaisilla on ollut rautakauden lopussa ja keskiajan alussa pohjoisen Itämeren alueella, Raunamaa sanoo.
Väitöksen tiedot
FM Jaakko Raunamaa väittelee 20.11.2021 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Finnic anthroponymy in the Middle Ages: Perspectives on pre-Christian and early Christian personal names". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, sali PIII, Yliopistonkatu 3.
Vastaväittäjänä on yliopistonlehtori Unni Leino, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on yliopistonlehtori Terhi Ainiala. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa e-thesiksessä
Väittelijän yhteystiedot
jaakko.raunamaa@helsinki.fi, 050 544 0998