Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/2026.
Fonetiikan ja logopedian tutkija
Lukemisen lisäksi tuokioissa on tärkeä jutella: nimetä kirjan kuvissa näkyviä asioita, muistella edellistä lukukertaa ja kysellä kirjan herättämiä kysymyksiä puolin ja toisin. Tällaisten lukuhetkien kielitaitoa parantavasta vaikutuksesta on toistaiseksi näyttöä etenkin yksikielisillä lapsilla.
Toivola jakoi lukuhetkien kirjan etukäteen myös lasten perheisiin niiden omalle kielelle käännettynä. Näin lapsille tarjoutui harvinainen tilaisuus olla kotikielestä ylpeitä, Toivola miettii.
— He selittivät, kuinka eri asiat heidän kielellään sanotaan, ja halusivat kertoa, jos kirjaa oli luettu perheen kesken.
Kaikkien vanhemmat tosin eivät ehkä olleet lukutaitoisia, tutkija arvioi.
Tutkituille lapsille ei ollut vertailuryhmää, joten suuria linjoja Toivola ei sen perusteella piirtäisi, vaikka lukutuokioiden jälkeisistä kielitesteistä saatiinkin mukavia tuloksia.
Yhtä tärkeänä havaintona nousi esiin, kuinka monipuolisesti kielitaitoa kannattaa mitata ja miten tutkimusasetelmaa voisi hioa.
Vankinta tutkimusta monikielisten lasten parissa on tehty Yhdysvalloissa, missä lukuhetkien aikuisilla on usein hallussa samat kielet kuin lapsilla, englanti ja espanja. Havainto sieltä on, että interventiot kehittävät sekä lasten sanavarastoa että lukemista. Tämä koskee myös niitä, joilla on kehityksellisen kielihäiriön tapaisia haasteita.
MULTILINGUA-hankkeessa tutkitaan lapsia nelivuotiaasta alakouluikään. Tutkimusta rahoittaa Kordelinin säätiö.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.