Kielen ja kulttuurin tuntemus rakentaa laajaa asiantuntemusta

Myös yliopistossa kieliaineiden suosio on laskenut. Vallitsevassa puhetavassa kielille annetaan usein vain ahdas rooli käytännöllisen kommunikaation mahdollistajina. On entistä helpompaa kuvitella niiden osaamisen käyvän tarpeettomaksi, kun englanti leviää yhä laajemmalle lingua francana ja tekoälyyn pohjautuvat käännös- ja tulkkauspalvelut kehittyvät kovaa vauhtia. Kielten opiskelu ja osaaminen typistyy tällaisessa tulevaisuudenkuvassa ikään kuin harvojen ja valittujen, juuri kielellisistä ilmiöistä kiinnostuneiden lajiksi.  

Kielellä on kuitenkin merkittävä rooli ihmiselämässä, yhteisön kulttuurissa ja yhteiskunnan toiminnassa. Tästä syystä yliopiston kieliaineiden opetuskin on paljon muutakin kuin käytännön kielitaidon hankkimista: sen tavoitteena on syvällinen ymmärrys niin opiskeltavasta kielestä kuin sitä käyttävistä yhteisöistä, niiden toiminnasta ja kulttuurisista saavutuksista.  

Oikotie houkuttelee, mutta viekö se perille? 

Viime vuosina Unkarin kielen ja kulttuurin opintosuunnassa on voinut havaita muutoksen: opintosuunnan kursseja valinnaisina opintoina suorittavista hahmottuu entistä selvemmin kaksi erilaista joukkoa.  

Osa opiskelijoista valitsee etenkin kieliaiheisia kursseja ja pyrkii parantamaan kielitaitoaan. Oman ryhmänsä taas muodostavat ne, jotka eivät välttämättä opiskele unkarin kieltä ollenkaan, vaan käyvät vain unkarin kielen taitoa edellyttämättömillä kulttuuri- ja yhteiskunta-aiheisilla kursseilla.  

Unkarin kielen opinnot aloitetaan yliopistossa nollasta, ja moni sellainen, jonka pääasiallinen tavoite on lisätä tietoa ja ymmärrystä lähinnä historiasta ja yhteiskunnasta, arvioi kielen opiskelun liian vaivalloiseksi ja tutkinnon tavoiteaikaan nähden liikaa aikaa vieväksi. Pidän kuitenkin huonona merkkinä, jos opiskelijat tulkitsevat kielen osaamisen tämän ymmärryksen kannalta epärelevantiksi. Tutkijan kielitaito ja sen kautta saavutettu yhteys tutkimuskohteeseen on usein yhteiskunnallisen tutkimuksen keskeinen edellytys.  

Kielen kautta aukeaa suora yhteys tutkimuskohteeseen 

Väitöskirjaa tekevien Jani Korhosen ja Anniina Hyttisen opintoihin kuului aikanaan muiden aineiden ohella Unkarin kieltä ja kulttuuria, mikä on vaikuttanut suoraan heidän tutkimusaiheidensa valintaan. Korhonen tekee Aleksanteri-instituutissa tutkimusta ei-etnisten identiteettien rakentumisesta Bosniassa sekä Pohjois-Serbian Vojvodinassa, jossa on merkittävä unkarilaisyhteisö. Monikielisessä Vojvodinassa kielellä onkin keskeinen merkitys identiteettien muotoutumisessa.  

Unkarin ja serbian kielten osaaminen mahdollistaa tasapainoisen tutkimuksen tekemisen, lähteiden ja arkistojen hyödyntämisen molemmilla kielillä sekä ihmisten haastattelemisen heidän omalla kielellään. Muu johtaisi helposti vääristyneeseen ymmärrykseen alueen dynamiikasta. 

Myös Hyttisen poliittisen sosiologian alaan kuuluva väitöstutkimus edellyttää unkarin kielen osaamista. Hän tutkii Unkarin opposition toimintamahdollisuuksia yhä epädemokraattisemmaksi muuttuvassa järjestelmässä. Tutkimuksessa keskeisiä ovat radikaalioikeistolaisen Jobbik-puolueen ja huumoripuolue Kaksihäntäisen koiran visuaaliset ja symboliset ulottuvuudet, joiden havainnointi ja tulkinta olisi mahdotonta käännösaineiston varassa. Symboliikan ja monimerkityksisyyden ymmärtäminen vaatii kielitaidon ohella Unkarin yhteiskunnallisen kontekstin syvällistä tuntemusta. 

Eritaustaisille asiantuntijoille on tarvetta 

Mutta miksi suomalaisen tutkijan pitäisi pystyä tutkimaan Unkarin tai Serbian yhteiskunnallisia ilmiöitä?  

Jos tutkimuksen vapauteen liittyy minkäänlaisia ongelmia, ulkopuolisella tutkijalla on pienempi riski joutua kärsimään poliittisesta tai rahoituksellisesta ohjailusta. Lisäksi hieman etäämmältä katsominen tekee näkyväksi sellaisiakin tutkittavan ilmiön piirteitä, joita paikallinen tutkija ei ehkä pitäisi merkittävinä. Se antaa myös hyvän pohjan vertailevalle näkökulmalle sekä havaintojen nostamiseen yleismaailmalliseen kehykseen.  

Samalla on kuitenkin välttämätöntä olla riittävän lähellä kohdetta. Jani Korhosen ja Anniina Hyttisen tekemässä tutkimuksessa kieli on osa tutkimuskohdetta ja toisaalta sen tutkimisen keskeinen väline. Tutkimuksen taustalla onkin onnistunut yhdistelmä toisiaan tukevia opintoja. Opiskelijoiden hops-ohjauksen yhteydessä olen huomannut, miten keskustelu tutkinnoista ja opinnoistakin supistuu helposti pääaineen ympärille. Valinnaisten opintojen lokero voi pahimmillaan näyttää sekalaisten pienkokonaisuuksien loppusijoituspaikalta, joka täyttyy ikään kuin siinä sivussa.  

Opiskelijoiden kanssa olisi syytä puhua siitäkin, että usein juuri monipuolinen osaaminen johtaa luoville ja mielekkäille poluille. Yliopisto-opinnoissa on edelleen tilaa myös uusien kielten oppimiselle.