Kaikki paitsi filosofit häipyvät baaripöydästä, jos kerron työstäni, sanoja Kansalliskirjastossa lokeroiva Tuomas Palonen väittää

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2026. Kuuntele juttu tai .

”Uskallan jo nyt sanoa, että tämä on vuoden paras tietokirja”, kirjoitti Silvia Hosseini Suomen Kuvalehdessä viime elokuussa. Melkoinen kehu! Ja kyseessä oli vieläpä esikoistietokirjan ihka ensimmäinen kritiikki.

Tuomas Palosen Etymologian etymologia ja muita etymologioita (SKS) on sittemmin tehnyt vaikutuksen muihinkin kirjoittajiin. Kuka Palonen oikein on?

Anekdooteista kirjaksi

— Etymologia ei ole ykkösintohimojani, se valikoitui aiheeksi käytännön syistä, Kansalliskirjaston tietoasiantuntija vakuuttaa.

Palosen pöytälaatikkoon oli kertynyt nippu anekdootteja, tiedonmuruja ja outoja tarinoita. Sanojen ja kielen historian kautta niihin saattoi ottaa eri näkökulmia.

Kirjaan päätyi kolmekymmentä lyhyttä lukua, joissa käsitellään esimerkiksi marsipaanin, elefantin tai värien etymologiaa ja etymologisia teemoja kuten kielisukulaisuutta.

— Minulla oli visio siitä, mitä haluan tekstillä tehdä.

Palonen halusi kuljettaa lukijansa tarinoiden maailmoihin, viehättää ja saada tekstin väreilemään kauniisti, kuten kirjalliset esikuvat Jorge Luis Borges tai Milorad Pavic.

Nostetaan sana pöydälle

Kielen historiaan sukeltava tietokirjailija pysyy päivätyössään kiinni suomen kielen nykypäivässä. Juuri nyt hänen pitää esimerkiksi pohtia, mitä merkitsee luonnonvarojen rohmuamiseen liittyvä sana ekstraktivismi. Onko se ominaisuus, objekti vai kenties toimintaa? Onko sille synonyymia suomeksi tai vastineita ruotsiksi, pohjoissaameksi tai englanniksi? Mihin muihin käsitteisiin se liittyy?

Sana on juuri saapunut Palosen työpöydälle. Tai oikeastaan se saapui FINTO-palvelun ehdotusjärjestelmään, jonka kautta kirjastoalan ammattilaiset ehdottavat käsitteitä luokiteltavaksi Yleiseen suomalaiseen ontologiaan.

Palonen ryhtyy työhön. Kollegoineen hän kuvailee käsitteen, asettaa sen oikeisiin yhteyksiin muiden käsitteiden kanssa ja etsii sille englanninkielisiä vastineita. Näin kertyy verkkomainen semanttinen asiasanasto: ontologiassa oli marraskuun lopulla kuvailtuna 33 006 käsitettä yläkäsitteineen ja assosiaatioineen.

Tuomas Palosella on aika erikoinen työ.

— Onhan se. Ehkä se on humanistille tyypillistä, että hankkii osaamista, jota on vain kourallisella muita.

Työn monimutkaisuus karkottaa muut kuin filosofit

Erikoiselle uralle Palonen ajautui sattumalta, mikä taitaa olla tyypillistä. Hän sai maisteriksi valmistuttuaan töitä Aalto-yliopistosta professori Eero Hyvösen johtamasta Semanttinen Kalevala -hankkeesta. Kalevalan sisältöjä kuvailtiin ja järjestettiin, jolloin järjestelmä kykeni yhdistämään toisiinsa liittyviä teemoja ja sisältöjä. Syntyi semanttinen verkko, aikansa tekoälyteknologiaa.

Kalevala-rahoitus loppui, mutta Aallossa työ jatkui yleisen suomalaisen ontologian parissa. Kun hanke siirtyi Kansalliskirjastoon 2013, Palonen meni mukana. Hän on laittanut suomen kieltä ojennukseen jo viidentoista vuoden ajan.

— Työni on niin monimutkaista, että kun kerron siitä, väki kaikkoaa baaripöydästä. Vain filosofit jäävät.

Yleinen suomalainen ontologia on avoimessa käytössä, mutta sitä käyttää erityisesti kirjastoväki.

— Siitä olisi kyllä iloa muillekin. Klikkaamalla saa esimerkiksi selville kaikki jotakin asiasanaa käsittelevät kirjat Suomen kirjastoista.

Ennen kaikkea muusikko

Palosella on asiantuntijaroolin ja tietokirjailijan työn ohella kolmaskin ammatti-identiteetti. Hän on muusikko — ehkä ennen kaikkea muusikko.

Vuonna 2019 Palonen istui radiostudiossa Lontoossa puhumassa edellisenä vuonna ilmestyneestä soolomusiikkiprojektistaan Tuomas Palonen. Haastattelija halusi kuulla Palosen lapsuudesta. Miksi hän alkoi soittaa? Mitä sitten? Entä sen jälkeen?

Palonen vastaili, vaikka vastaukset tuntuivat hiukan tylsiltä. Ensin viulua ja muuta, sitten rakas kitara. Vanhemmat kuskailivat, tuli bänditouhuja. Tampereella 2000-luvun alussa perustettu indierockbändi Cosmobile oli ensimmäinen, joka sai suosiota. Palonen on kokoonpanosta edelleen ylpeä.

— Tajusin myöhemmin, miksi lapsuudesta kyseltiin. Ajatus varmaankin oli, että minulla täytyi olla muusikkovanhemmat tai muuten erikoinen tausta, kun teen tällaista musiikkia. Suomessahan on silti ihan tavallista, että mistä tahansa taustasta voi päätyä esimerkiksi taiteilijaksi.

Mahdollisia musiikkimenneisyyksiä

Kansainväliset musiikkimediat ovat olleet Palosen tekemisistä kiinnostuneita, vaikkei kotimaisilta valtavirtaradiokanavilta hänen kappaleitaan juuri kuulekaan. Ammattilais- ja kriitikkopiireissä Palonen on jo arvostettu nimi.

Musiikkia Tuomas Palonen luo projekteina, jotka julkaisee hänen oma levy-yhtiönsä Palatsi. Viimeisin, Thomas Ignatius, on latinankielistä keskiaikaista syntetisaattoripoppia. Levylle Palonen loi keskiaikaisesti soivia melodioita ja virkisti lukion latinan oppeja. Ajatuksena oli, että 1980-luvulla olisi voinut syntyä sellainen musiikkigenre.

— Kun esiinnyin Kontula Electronic -festareilla, eturivissä oli nuori tyyppi, joka lauloi kaikki biisit itse tehty ritariasu yllään.

Palatsi-yhtiön tuotanto on Palosen mukaan ”spekulatiivista fiktiota”. Thomas Ignatius oli keskiaikaista poppia kasarityyliin ja Tuomas Palonen 1970-luvun psykefolkkia. Kuparilinna kaikui 1960–70-lukujen iskelmää ja Kaveri Special inspiroitui afrikkalaisesta kitaroinnista. Ne ovat mahdollisia menneisyyksiä.

Palonen on julkaissut jokaisessa musiikkiprojektissaan yhden ainoan levyn, keikkaillut aikansa ja sitten lopettanut, ihan suunnitelman mukaan. Muusikko haluaa sanoa sanottavansa hyvin yhdellä albumilla.

— Tylsä homma on se, kun pitää lopettaa, mutta jos ei lopeta, ei ehdi aloittaa uutta, Palonen tuumii.

Palonen hioo hartaasti sanoituksiaan. Ei siis ihme, että myös Etymologian etymologian kirjoittaminen otti lyyrikolta aikaa: kolme vuotta uudelleenkirjoittamista. Sanojen tuli olla kohdallaan.

— Viimeisellä editointikierroksella lisäsin kauniita virkkeitä kohtiin, joista niitä puuttui.

Opinnäytteen otsikko tuli rap-muusikolta

Palonen valitsee sanansa huolellisesti. Yhtä huolellisesti hän valitsee vaatteensa. Hän tahtoo tehdä asioita tosissaan muttei totisesti.

Palonen yhdisteli eri intohimojaan jo folkloristiikan gradussaan. Opinnäyte käsitteli kotimaista freestyle-räppiä.

— Se on suullista kansanperinnettä, vaikka räppärit eivät itse niin ajattelisikaan.

Aineistoksi hän haastatteli improvisaation eturivin taitajia. Hyvää materiaalia kertyi, eikä Palonen malttanut typistää tekstiä liiaksi, joten mittaa maisterintyölle kertyi lähes kaksisataa sivua.

Ensimmäisessä haastattelussa Palonen kohtasi Itäkeskuksessa rap-muusikko Asan.

— Kysyin Asalta, että mitä freestyle tarkoittaa. Painoin nauhurin päälle, ja ensimmäiset sanat olivat ”vapaata mielenjuoksua”. Ajattelin freestyle-henkeen, että tässä on gradun otsikko.

Sanat liikkuvat vapaasti

Suomen Kuvalehden innostuneessa kritiikissä Palosta lämmitti erityisesti vertaus: ”Ilmaisukeinoista ja ajatusjuonen kuljetuksesta tulee hetkittäin mieleen Jorge Luis Borges”. Esikuva samassa kirjoituksessa esikoiskirjan kanssa!

Ehkä Palosen puuhat soveltuisivat mukaan Borgesin novelleihin. Vai miltä kuulostaa huoliteltu herrasmies, joka suuntaa empirerakennukseen lokeroimaan sanoja? Tai muusikko, joka kuvittelee mahdollisia genrejä menneeseen?

Etymologia voi nyt olla Palosen osalta käsitelty, mutta kielestä löytyy yhä ammennettavaa. Palkkatyökin pitää siitä huolen. Ekstraktivismin lisäksi työn alla ovat esimerkiksi termit iturata, meriturvallisuus ja ylikulutus.

— Tämä on hirveän yleissivistävää. Tulee opiskeltua ja tietää, mitkä aiheet ovat pinnalla.

Sanojen merkitykset elävät. Palosta kiinnostavat käytännön kielen ongelmat ja ristiriidat.

— Olen nominalisti. Uskon, ettei käsitteitä ole olemassa. On vain sanoja, ja niillä on oma vapaa liikkuvuutensa.

Ehkä kirjojakin voi vielä syntyä?

— Kun idea kiehtoo, koen velvollisuudekseni toteuttaa sen. Muuten se jää syntymättä.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.