Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2026. Kuuntele juttu
Objektiivisesti ajatellen on ihme, että koltansaamea puhutaan edelleen, sanoo saamen kielen dosentti
”Kun kolttasaamelaiset vielä 1800-luvun puolessavälissä elivät Kuolan niemimaan länsiosissa omilla sukualueillaan, sinne alkoi pukata valtava määrä suomalaisia ja norjalaisia uudisasukkaita. Tuli venäläisiä ja tuli karjalaisia.
Kun porukkaa tulee liikaa, luonnonresurssit eivät riitä. Kolttasaamelaisten elinkeinot joutuivat kriisiin”, Valtonen kertoo.
Saamelaisia tapettiin Stalinin vainoissa
”Ensimmäinen maailmansota aiheutti nälänhädän pohjoisessa ja ulottui isossa mittakaavassa Kuolan niemimaalle. Saamelaisten alueelle tuli brittejä, venäläisiä ja suomalaisia pyörimään. He söivät saamelaisten porot, ja kustakin siidasta eli kolttasaamelaisesta kylästä noin 30 prosenttia nuorista miehistä joutui tsaarin sotaväkeen.
Tarton rauhassa vuonna 1920 vedettiin sikarilaatikon avulla suora raja tuntematta paikallisia olosuhteita. Osa kolttasaamelaisista jäi Neuvostoliiton puolelle, osa Suomen puolelle. Osa oli jo 1826 rajattu Norjan kansalaisiksi.
Neuvostoliitossa saamelaisten oli pakko jättää sukualueensa ja muuttaa kolhooseihin. Stalinin aikana oli vallalla paranoidi politiikka, että kukaan, jolla on yhteyksiä rajan taakse, ei saa asua rajaseudulla. Saamelaiset pakkomuutettiin pois, ja heitä myös tapettiin Stalinin vainoissa aivan jäätävä määrä, koko älymystö.”
Sukualueille ei saanut jäädä
”Kun toinen maailmansota alkoi, kolttasaamelaiset lähtivät evakkoon. Sodan jälkeen puhuttiin mahdollisuudesta muuttaa takaisin sukualueille Neuvostoliiton puolelle, mutta nuoret miehet olivat juuri olleet sodassa Suomen rintamalla. Ajatus, että heistä tulisi vihollismaan kansalaisia, oli mahdoton.
Ja kyllähän erämaa-alueella tihkui tietoja Stalinin vainoista. Saamelaiset tiesivät, ettei sukualueille saanut jäädä.
Suomessa kolttasaamelaiset tungettiin Inariin, toisten maille. Oltiin ryssänlappalaisia, neuvostolahja. Otettiin myös saman tien käyttöön uusi rankempi vaihde suomalaistamispolitiikkaan.”
Lapset taistelivat selvitäkseen
”Lasten piti muuttaa asuntolakouluihin. Olen kuullut hirveitä tarinoita siitä, miten lapsia rääkättiin, kun heidät yllätettiin puhumasta saamea. Fyysistä väkivaltaa, rajoittamista. Ei voisi uskoa kenenkään tervejärkisen aikuisen tekevän sellaista pienille lapsille.
Lapset taistelivat koulussa, että selviäisivät. Aikuiset taistelivat kotona, että saivat leipää pöytään. Poronhoidon uudelleen aloittamisessa oli vaikeuksia, kalavedet olivat riittämättömiä. Monet kolttasaamelaiset pyrkivät palkkatöihin, mutta pysyviä palkkatöitä ei ollut.
1970-luvulla eläneellä sukupolvella on kaikki tämä historian painolasti. He olivat käyneet asuntolakoulun ja saaneet omia lapsia. Samaan aikaan oli valtava asuntopula eikä töitä ollut. He muuttivat Tukholmaan tai muualle etelään ja lopettivat äidinkielen puhumisen. He salasivat syntymäidentiteettinsä jopa omilta lapsiltaan. Heillä oli vahva kokemus siitä, että jos sanoi olevansa kolttasaamelainen, siitä seurasi vain huonoa.
Tällaisesta kohtalosta kertoo Katja Gauriloffin Je'vida, maailman ensimmäinen koltansaamenkielinen elokuva. Siinä kerrotaan sodanjälkeisten kolttasaamelaissukupolvien kipeistä kohtaloista tavalla, joka avautuu myös muille.”
Vähemmistöjä värvätään Venäjällä sotaan
”Kun aloin tutkia koltansaamea enemmän 2000-luvun alussa, kielen tilanne oli todella vaikea. Syntyvien äidinkielisten puhujien määrä oli liki nolla ja suuri osa puhujista jo iäkkäitä. Mutta muutamissa perheissä kielen puhuminen jatkui.
Sittemmin koltansaame on alkanut elpyä. On kielipesä ja eskari. Ivalossa on alkanut äidinkielinen ala-asteen linja. Tällä hetkellä arviot koltansaamen puhujamäärästä Suomessa ovat 300–500.
Norjassa koltansaamen puhujia ei ole, ja Venäjän puolella tilanne on todella huono. Siellä elää muutamia vanhoja kielenpuhujia ja nuoria, joilla on jonkinlainen passiivinen kielitaito. Siellä joitain vuosia sitten tehty kielenelvytys on aika lailla hiipunut. Saamelaiset eivät uskalla olla näkyviä, koska Venäjän vähemmistöpolitiikka on niin julmaa. Kaikkia vähemmistökansoja on pakkovärvätty Ukrainan sotaan.”
Mitä tarkoittaa, että pyydetään anteeksi?
”Viime vuosina olen ollut asiantuntijana saamelaisten totuus- ja sovintokomissiossa. Olin äärimmäisen otettu, kun minut pyydettiin mukaan. Olen tutkinut näitä asioita vuosikymmeniä, ja kutsu tuntui luottamuksenosoitukselta. En itse ole saamelainen vaan espoolainen lähiölapsi, jonka lapsuuden Lapin-matkoilla herännyt kiinnostus saamen kieliin vei yliopistolle.
Olin kuuntelemassa komission loppuraportin julkaisutilaisuutta Kansallisteatterissa. Komission puheenjohtaja Hannele Pokka sanoi, että nyt meillä on totuus. Seuraavaksi pitäisi aloittaa sovintoprosessi. Se ei ole vielä alkanut.
Sovintoprosessissa on kaksi osapuolta, joista molempien pitäisi käydä keskustelua. Pelkään, että suomalaisten puolella niin ei tapahdu. Eräältäkin hallituspuolueelta tuli heti kommentteja, että tehän saitte jo saamelaiskäräjälain, mitä vielä nillitätte. Että en ole tehnyt mitään pahaa, joten en rupea pyytelemään anteeksi.
Pääministeri Petteri Orpo sanoi kyllä selkeästi, että suomalaisten pitää pyytää anteeksi saamelaisilta. Mutta mitä tarkoittaa, että pyydetään anteeksi?”
Teot puhuvat
”Olen niin moneen kertaan lukenut ne mietinnöt: saamen kielen tilanne on tämä ja pitäisi tehdä nämä, jotta tilanne paranisi. Kuluu kymmenen vuotta, tilanne huononee ja taas toistetaan samat asiat. Mitään ei tapahdu. Ensimmäinen askel voisi olla, että saamenkielisen etäopetuksen rahoitus vakinaistettaisiin. Kaikilla saamelaisilla lapsilla pitäisi olla mahdollisuus saada opetusta äidinkielellään. Se on sekä Suomen perustuslain että kansainvälisten ihmisoikeussopimusten takaama oikeus. Meidän pitäisi päästä edes sille tasolle, jota nykyinen lainsäädäntömme edellyttää.
Anteeksipyynnöt ovat hienoja, mutta teot puhuvat oikeasti.”
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Saamen kielen dosentti ja saamelaisten kulttuurien tutkija. Opiskellut ja työskennellyt Helsingin, Oulun, Turun ja Uumajan yliopistoissa sekä Saamelaisessa korkeakoulussa Norjassa.
Popularisoi tutkimustuloksiaan saamen kielillä.
Asiantuntija saamelaisten totuus- ja sovintokomissiossa 2021–2025.
Tutkii folkloristi Marja Montosen kanssa pyyntielinkeinoista eläneiden saamelaisten maailmankuvaa Koneen Säätiön tuella.