Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/2026.
Samojedikielet ovat uralilaisten kielten haara, jonka puhuma-alue ulottuu Keski-Siperiasta Jäämeren rannikoille. Vaikka alue on laaja, kielillä on yhteensä vain runsaat parikymmentä tuhatta puhujaa.
Vielä 1900-luvun lopulla samojedikieliä tunnettiin selvästi huonommin kuin läntisempiä uralilaisia kieliä, kertoo tutkijatohtori Kaisla Kaheinen.
— Osittain se johtui siitä, että niitä puhutaan niin kaukana ja vaikeapääsyisillä alueilla.
Koska samojedikieliä oli tutkittu suhteellisen vähän, monilla niiden sanoilla ja kieliopillisilla piirteillä ei näyttänyt olevan mitään tekemistä muiden uralilaisten kielten kanssa. Siksi tutkijat ajattelivat pitkään, että samojedihaara irtautui kantauralista paljon aiemmin kuin muut. Mutta kun samojedikieliä on tutkittu tarkemmin, moni vieraalta vaikuttanut piirre onkin osoittautunut uralilaiseksi.
Samojedikielissä on silti paljon kummaa. Kantasamojediin palautuvista sanoista yli 70 prosenttia on alkuperältään tuntematonta. Yhden hypoteesin mukaan ainakin osa niistä olisi lainattu Siperian kadonneista muinaiskielistä.
Kaheinen kollegoineen haluaa nyt rakentaa mahdollisimman kirkkaan kuvan siitä, mitä samojedihaaran varhaishistoriassa on tapahtunut.
Ensimmäinen askel on koota ajantasainen samojedikielten etymologinen sanakirja. Edellinen julkaistiin 1970-luvulla. Sen jälkeen kantasamojediin on rekonstruoitu satoja uusia sanoja, mutta tieto on levällään yksittäisissä artikkeleissa.
— Tuloksia ei ole ikinä kerätty yhteen.
Kaisla Kaheinen, Tapani Salminen ja Abel Warries saivat Koneen Säätiöltä 278 300 euron apurahan samojedikielten sanaston ja kieliopin historian tutkimiseen.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.