Uusi professori tutkii lapsettomuutta ja häpeää

Käytännöllisen teologian professori Auli Vähäkangas on tutkinut sielunhoitoa, kipua, tansanialaisia lapsettomia ja aids-potilaita.

Lukioikäisenä Auli Vähäkangas vietti vuoden vaihto-oppilaana Etelä-Indianan Brownstownissa. Aikuisiällä teologin maailma on entisestäänkin avartunut: Vähäkangas on asunut ison osan elämästään Tansaniassa, ensin opiskelijana, sittemmin tutkijana.

– Hain kahteen afrikkalaiseen yliopistoon, joista tansanialainen Makumiran yliopisto vastasi, Vähäkangas kertoo.

Vähäkangas osasi swahilia jo Tansaniaan tullessaan. Hän oli opiskellut kieltä pari vuotta Helsingin yliopistossa.

– Kielitaidosta oli todella paljon hyötyä Tansaniassa. Swahilin kautta pääsin nopeasti sisälle paikalliseen kulttuuriin.

Luottamuksen synty

Käytännöllisen teologian professoriksi vastikään nimitetyn Vähäkankaan väitöskirjan aineisto karttui Tansanian Makumirassa.

– Tuolloin kolmivuotias kuopukseni kertoi, että kuljen työkseni mökistä mökkiin kyselemässä, onko siellä lapsia.

Vähäkangas kiersi kilimanjarolaisten koteja ja keräsi materiaalia vuoden verran. Väitöskirja Christian couples coping with childlessness valmistui vuonna 2004.

– Tutustumisjakson mittaan minun ja haastateltavien välille syntyi luottamus. Suomeen muutettuani oli helppo palata Tansaniaan myös lyhyemmille kenttäjaksoille.

Vähäkangas vertasi ihmisten suhtautumista lapsettomuuteen pienessä vuoristoseurakunnassa Machamen alueella Kilimanjarolla sekä yhdessä Moshin esikaupunkiseurakunnista.

– Lapsettoman elämä oli esikaupungissa huomattavasti helpompaa kuin tiiviissä kyläyhteisössä, missä nuoripari usein asui appivanhempien kanssa samassa taloudessa.

Vähäkangas alkoi tutkia Tansaniassa myös aidsiin liittyvää häpeää ja syyllisyyttä, sosiaalista leimaa sekä saattohoitoa.

– Kun vierailin perheissä haastattelemassa lapsettomuudesta, hyviin tapoihin kuului tervehtiä myös talossa sairastavaa potilasta. Tulin keskustelleeksi monien aids-potilaiden kanssa, Vähäkangas kertoo.

– Joskus haastateltava saattoi todeta, että käyntini oli hänen päivänsä pelastus.

Opiskelijoita kannustaen

Auli Vähäkangasta kiinnostavat kaikkein vaikeimmat tunteet: häpeä ja syyllisyys. Niihin hän on paneutunut myös Suomeen palattuaan.

– Kipeät kokemukset ja tunteet ovat tärkeä osa elämää. Samalla olen kuitenkin saanut kuulla tarinoita, joissa on paljon toivoa, yhteisöllisyyttä ja tukea, professori korostaa.

Vähäkangas on tutkinut suomalaisten hiv-positiivisten kokemuksia sekä nuorten elämäntilanteita kansainvälisessä Nuoret marginaalissa -hankkeessa.

Vähäkangas pyrkii kannustamaan opiskelijoitaan oman tiensä ja tutkimustapansa löytämisessä.

– Rohkaisen opiskelijoita siihen, että he tekisivät laadullista tutkimusta omalla persoonallaan. On tärkeää olla vuorovaikutuksessa paitsi muihin myös itseensä tutkimusta tehdessään.

Vähäkangas pitää juhlaluentonsa 2.12. Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Samana keskiviikkona samassa talossa kuullaan myös 14 muun tuoreen professorin yleistajuiset esitykset oman alansa suurista haasteista.

Lue lisää Auli Vähäkankaan ajatuksista tuoreesta Yliopisto-lehdestä 9/2015.

Helsingin yliopiston uusien professorien juhlaluennot

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri