Tutkija vastaa: Miksi nekrologissa ei puhuta vainajasta suoraan?

19.9.2019
Muistokirjoitus ei noudata journalismin tavanomaisia sääntöjä.

Nekrologi kertoo, että vainaja menehtyi pitkäaikaisen sairauteen. Eikö olisi rehdimpää puhua syövästä, kuoleman ja median suhdetta tutkinut viestinnän apulaisprofessori Johanna Sumiala?

— Tässä lähestytään yksityisen ja julkisen rajaa: tarkat sairaustiedot nähdään usein yksityisasioina. Eihän esimerkiksi Matti Nykäsen tarkkaa kuolinsyytä uutisoitu heti, vaikka hän oli ehkä Suomen julkisin ihminen.

— Sairastamiseen liittyy usein myös ikäviä mielikuvia joten yksityiskohdat halutaan ehkä pitää perheen omassa tiedossa. Vainajiin pyritään suhtautumaan kunnioittavasti.

Mediassa ihmiset eivät yleensä kirjoita läheisistään. Muistokirjoitukset ovat poikkeus: niissä jopa korostetaan, miten läheinen vainaja oli kirjoittajalle. Miksi?

— Sanomalehdissä on monenlaisia tekstityylejä tiukan uutisoivan journalismin lisäksi. On televisio-ohjelmia, ilmoituksia ja pakinoita. Nekrologi on yksi lehtitekstin muoto, jota ohjaavat sen omat perinteet.

— Kirjoittajat vaihtelevat. Yleensä kaikkein tärkeimpinä pidetyistä julkisuuden henkilöistä lehdet kirjoittavat itse, mutta muiden kohdalla asialla ovat vainajan tutut.

Mitä lukija voi saada tällaisesta journalismin lajista?

— Muistokirjoituksissa näkyy median rooli yhteisön luojana. Vainaja on yksi meistä, joten muistamme ja suremme häntä yhdessä. Tosin tätä roolia perinteinen media on jonkin verran menettämässä sosiaaliselle medialle.

Luovuttaako media valtaa lukijoilleen?

— Ei oikeastaan, lopulta kukin media kuitenkin päättää, kenestä muistokirjoitus julkaistaan. Ihan kuka tahansa Pihtiputaan mummo ei sellaista saa. Nekrologeista voikin päätellä, mitä yhteiskunnassa kulloinkin pidetään arvossa.

Miten nekrologit näyttäytyvät toimittajien työtä linjaavien Journalistin ohjeiden vinkkelistä, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström?

— Journalistin ohjeiden näkökulmasta nekrologeja koskevat ihan samat säännöt kuin muutakin toimituksellista aineistoa. Jos niissä on virheitä, ne tulee oikaista.

Onko ongelmallista, jos nekrologin kirjoittaa vainajan läheinen? Ikävät asiat useimmiten sivuutetaan. Journalistin tulisi tarttua epäkohtiin.

— Useimmiten nekrologeissa myös kerrotaan, keitä kirjoittajat ovat. Lehdistönvapauteen kuuluu se, että toimituksella on oikeus valita juttujensa näkökulmat ja vaikkapa päättää, että nekrologeissa keskitytään myönteisin asioihin.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden Tohtorin hatusta -palstalla Y/06/19.