Janne Saarikivi ja Taina Riikonen laajentavat akateemista vapautta tuotteistamalla turhaa tietoa.

Syksyllä 2015 Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin järjestämälle Turhan tiedon kurssille osallistui ennätysmäärä opiskelijoita. Sittemmin kurssin idea on poikinut jatkoa radio-ohjelman, tavaramerkin sekä vuosikirjan muodossa.

Mistä kiinnostus ja kysyntä turhaan tietoon kumpuavat?

− Idea kurssista sai alkunsa tutkijakollegiumin käytäväkeskusteluista, kielitieteilijä Janne Saarikivi ja äänitaiteilija Taina Riikonen toteavat.

Kurssin ohjelma suunniteltiin yhdessä ja kaikki kysytyt luennoitsijat halusivat tulla mukaan.

− Itse asiassa saimme kurssin aikana luennoitsijatarjouksia ympäri Suomea ja tapahtumaa pyydettiin viemään myös muihin kaupunkeihin, Riikonen ja Saarikivi muistelevat.

− Ihmiset tajuavat, että kannattaa tehdä sellaisia asioita, jotka oikeasti kiinnostavat eikä sitä, minkä joku toinen määrää tarpeelliseksi, Saarikivi jatkaa.

− Opiskelijat ovat nykyisin ahdistuneita siitä, että heidän tulisi juosta mahdollisimman nopeasti opintoputken läpi. Kaipuu vapaammalle tilalle, missä tutkia ja etsiä on nähtävillä selvästi, Riikonen tiivistää.

Laajempana taustana Saarikiven mukaan on muutos koko yliopiston omassakuvassa.

− Aiemmin kannustettiin opiskelemaan mahdollisimman vapaasti ja laajasti. Nyt teknokraattinen puhetapa on tullut vanhan sivistys-orientoituneen puhetavan tilalle. Kiinnostus turhaan tietoon on syntynyt tästä jännitteestä.

Hyödyllistä vai hyödytöntä tutkimusta?

Riikonen ja Saarikivi pitävät huolestuttavana asiana, että yliopistoissa tehtävää tutkimusta arvotetaan yhä enemmän sen perusteella, tuottaako se talouskasvua.

Viesti valtiovallan taholta tähän suuntaan on ollut vahva, mutta Saarikiven mielestä ajatus on mahdoton.

− Tutkimuksen pitää lähteä liikkeelle käsitteiden problematisoinnista eikä niiden ottamisesta itsestään selvinä ja kyseenalaistamattomina tavoitteina.

Oleellinen kysymys onkin, kuinka pitkälle tieteen ja taiteen päämäärät ylipäätään ovat talousrationaalisesti mitattavissa.

− Taiteestakin puhutaan nykyisin tuottavuutta lisäävien hyvinvointikokemusten kautta. Odotan jännityksellä, milloin uskonnosta aletaan puhumaan tällä tavoin. Rahoitetaanko esimerkiksi kirkkoja tulevaisuudessa sen perusteella, lisäävätkö ne talouskasvua, Saarikivi kysyy.

Eläköön sivistys!

Kokevatko Riikonen ja Saarikivi itsensä vastakarvaan ajattelijoiksi vai akateemisen toiminnan puolustajiksi?

− Mielestämme yliopiston pitää kapinoida kohtuuttomia leikkauksia vastaan. Barrikadeille nousu voi myös tulla ilmi sitä kautta, että tutkijat tekevät omaa ajattelu- ja kirjoitustyötään.

”Turhan tiedon ajatuksessa radikalismia on se, että joku esimerkiksi luokittelee taksonomisesti perhosia, tutkii sanskritin verbimorfologiaa tai pronssikautisia luuhuiluja.”

Tällä hetkellä turha tieto on tavaramerkitty. Riikonen ja Saarikivi ovat rekisteröineet turhalle tiedolle trade markin, joka on voimassa vuoteen 2026 saakka. Lisäksi akateemisten ihmisten turhille tiedoille ja taidoille on tekeillä Turta-tietokanta.

− Suunnitelmissamme on myös järjestää Turhan tiedon ja toiminnan päivät sekä julkaista Turhan tiedon vuosikirja. Vuosikirja tosin ei ilmesty vuosittain, vaan aina silloin kun siihen on asiaa. Ensimmäiseen niteeseen olemme kaavailleet varsinaisista tutkimusjulkaisuista pois jätettyjä sivuja, Saarikivi kertoo.

Koko toimintaa organisoi Turhan tiedon seura, jonka perustaminen on osa Koneen säätiön rahoittamaa hanketta turhan tiedon joukkoistamisesta ja digitalisaatiosta.

Turhan tiedon karnevalistisella tuotteistamisella Riikonen ja Saarikivi haluavat tuoda esiin huolta akateemisten tiedeihanteiden supistumisesta tehokkuuden, ketteryyden, innovoivuuden ja tuotantotaloudellisuuden tieltä:

− Emme hyväksy asioiden kritiikitöntä sivustaseuraamista. Haluamme vanhat akateemiset hyveet, sivistyksen, kulttuurin ja totuuden kunniaan.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri