Puheen ymmärtäminen tapahtuu usein ilman että kiinnitämme siihen huomiota. Osaamme poimia keskustelukumppanin puhevirrasta olennaisen, vaikka puhe etenee nopeasti eteenpäin ja vanha aines haihtuu nopeasti uuden tieltä.
Nyt lingvistit ja neurotutkijat ovat löytäneet toisensa ja yrittävät selvittää mysteeriä yhdessä. Lähtökohtana on teoreettinen kielen palastelun malli, Linear Unit Grammar.
– Oletamme, että puhetta ymmärretään jaksottamalla sitä pieniin työmuistille sopiviin paloihin, kuvailee hankkeen johtaja, englannin kielen professori Anna Mauranen.
Olettamusta testataan niin kielitieteen kuin neurotieteenkin menetelmin. Lingvistien tutkimuksissa koehenkilö saa eteensä iPadin, josta kuuluu äänitettyä puhetta ja sama puhe litteroituna tekstinä. Koehenkilöä pyydetään merkitsemään kaikki kohdat, jotka hän tulkitsee merkitysyksikön rajaksi.
Tutkimushankkeessa Anna Mauranen tekee läheistä yhteistyötä Svetlana Vetchinnikovan kanssa. Apu onkin tarpeen, sillä Maurasen päivistä valtaosan nappaavat tällä hetkellä Helsingin yliopiston vararehtorin velvollisuudet. Tiimi on saanut korvaamatonta täydennystä myös tutkimusavustaja Nina Mikusovalta, joka hallitsee kielitieteen lisäksi ohjelmointia.
Seuraavassa vaiheessa neurotieteilijät Satu Palva ja Matias Palva ryhmineen selvittävät, näkyvätkö merkitysyksiköiden rajat myös aivokuvissa.
Missä raja kulkee?
Hankkeen perustana olevan Linear Unit Grammar -mallin Anna Mauranen rakensi yhdessä John Sinclairin kanssa jo vuonna 2006. Mallin mukaan kielen käyttö on lineaarista ja koostuu yksiköistä, jotka voivat olla sanoja, lauseita tai jotakin niiden välimaastosta. Joskus yksiköt ovat sanojakin pienempiä, kuten no tai öh.
Kuullun työstäminen on jatkuvaa. Oletus on, että palastelu auttaa nopeassa prosessissa. Palaset kantavat myös sosiaalisia merkityksiä: ”Mitäs tuohon nyt sanoisi”, ”Huomenna minulla olisi aikaa”, ”Jos me nyt ajatellaan”. Pitkät ja tunnetut sanat voi mumista epämääräisestikin, ja silti kuulija todennäköisesti nappaa niistä kiinni: ”ylioppilastutkintolautakunta”, ”opetus- ja tutkimushenkilöstö”, ”Elintarviketurvallisuusvirasto”.
Meni jonkin aikaa ennen kuin Maurasen ja Sinclairin kielenteoria huomattiin lingvistipiireissä. Mauranen etsi myös pitkään kumppaneita neurotutkimuksen puolelta. Häntä palloteltiin tutkijalta toiselle, kunnes samaa dilemmaa lääketieteen näkökulmasta pohtineet Palvat osuivat kohdalle. Hanke sai nimen Kielellinen palastelu: merkityksen ja prosessoinnin yksiköt.
Apua kielten oppimiseen
Jos hanke onnistuu odotusten mukaisesti, tuloksia soveltamalla voidaan saada muutaman vuoden kuluttua apua esimerkiksi kielellisten häiriöiden diagnosointiin ja kielten oppimiseen.
– Voimme esimerkiksi lisätä ymmärrystä siitä, miten kielenoppija hahmottaa kieltä. Tiedämme jo nyt, että kokemus kielestä on usein ristiriidassa kieliopillisten kuvausten kanssa, Anna Mauranen sanoo.
Hankkeen lähtökohdat ovat hyvät, sillä se on juuri saanut neljännesmiljoonan rahoituksen Suomen Kulttuurirahastolta. Säätiö jakoi vuosijuhlassaan 27. helmikuuta apurahoina kaikkiaan 25 miljoonaa euroa tieteelle ja taiteelle. Kärkihankkeiden joukossa oli tänä vuonna runsaasti humanistista tutkimusta.
Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhlassa 27.2. julkistetut apurahansaajat
Anna Maurasen esittely 375 humanistia -sivustolla
Video: Videolla näkyy, miten koehenkilö merkitsee viivoilla kohtia, jotka hän tulkitsee merkitysyksiköiden rajoiksi.