Sosiaaliruavon ruadajie otetah vastah ennen toizii ruadajii, julistaa kyltti professori Janne Saarikiven ovessa.
Kyltti on jäänne projektista, jossa Saarikivi yhdessä muiden lingvistien kanssa käänsi Venäjän Karjalassa olevan kaupan kaikki venäjänkieliset kyltit karjalaksi.
Kassalla ollut, Venäjällä hyvin tavallinen kyltti kertoo, että sosiaalityöntekijöitä palvellaan ennen muita työntekijöitä.
Helsingin yliopiston uusi suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi ei olisi itsensä, ellei hän löytäisi kyltistä jotain mielenkiintoista. Tällä kertaa se on sana ruado, eli työ.
— Karjalan kielessä työtä kuvataan sanalla raataminen. Sen kantasana on raato. Samaa sukua on sana rabat, joka tarkoittaa orjaa tai parkaa. Karjalaksi työ on siis orjuutta, Saarikivi huomauttaa.
Paljon parempi ei ole työn osa indoeurooppalaisissa kielissä. Germaanisissa maissa työtä kuvaava sana, ruotsin arbeta ja saksan arbeit on tarkoittanut kärsimystä. Sana on mahdollisesti johdos vanhasta kurjaa ihmistä tai orjaa tarkoittavasta sanasta. Tämä näkyy myös venäjän sanassa rabotat, joka pohjautuu sanaan rab eli orja.
Romaanisissa kielissä työnteon sana, esimerkiksi ranskan travailler taas on johdettu tripalliumista, joka on muinainen kidutuslaite.
— Tätä vasten kaikki puheet työn teon tärkeydestä ovat vähän hassuja. Lisää kärsimystä, orjuutta ja kiduttamista, Saarikivi hymähtää.
— Suomi on tosin poikkeus. Meidän sanamme työ on tuntematonta alkuperää, mahdollisesti jonkinlainen varhainen johdos tehdä-verbistä.
Pohdinnassa yhdistyvät Saarikiven tutkijankuvan kaksi puolta. Yhtäältä hän on sanastotutkija, jota kiinnostavat sanojen alkuperät, sanojen muuttuminen ja siirtyminen kielestä toiseen.
Toisaalta hän soveltaa mieluusti havaintojaan julkiseen keskusteluun, muun muassa kolumnoimalla ja ruotimalla viikon keskustelunaiheita Aamutelevision Jälkiviisaissa.
— Minusta se kuuluu fennougristiikan professorin velvollisuuksiin. Fennougristiikka ei ole vain tutkimusala muiden joukossa, se on osa suomalaisuutta. Siksi fennougristiikan näkökulman pitää kuulua yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Tutkijana Saarikivi katsoo kuitenkin myös Suomea ja lähiseutuja kauemmas. Häntä on alkanut kiinnostaa ajatus sanojen historian yleisestä teoriasta.
— Nykyisellään etymologia on valtavan atomisoitunutta, on sanoja, joiden historiaa jäljitetään, Mutta olisiko mahdollista löytää jotain yleisiä lainalaisuuksia eri kielten sanastojen synnyssä ja kehityksessä? Saarikivi kysyy.
— Minusta sanojen suuren yhtenäisteorian pitäisi olla sanastotutkimuksen päämäärä. En tosin tiedä, voidaanko siihen päästä koskaan.