”Perttua käy sääliksi” #Helsinki1918-kurssilla opiskeltiin historiaa tviittaamalla sisällissodan ajan helsinkiläisinä

Mitä historiasta oppii tviittamalla? Ainakin arkistotyötä, viestin tiivistämistä ja eettisten kysymysten pohtimista.

”Viljo Sohkanen” on yksi niistä 15 tilistä, joilla Helsingin yliopiston historian opiskelijat tviittasivat sisällissodan tapahtumista huhtikuun lopussa. Sohkanen oli punakaartilainen, ja tviitit perustuvat hänen muistelmiinsa.

Tviitit ovat osa kurssia, jolla opiskelijat perehtyivät sisällissotaan. Kevään 1918 tunnelmista tviittasi tunnisteella #Helsinki1918 erilaisia hahmoja fiktiivisistä henkilöistä rakennuksiin. Sellainen oli esimerkiksi tili nimeltä ”Elintarvikepula”, jossa kuvattiin Helsingin vaikeaa ruokatilannetta sisällissodan aikana.

Kurssin historiallisia hahmoja olivat Viljo Sohkasen lisäksi esimerkiksi ”Väinö_T”, jonka tviitit perustuvat sosialidemokraattisen kansanedustajan Väinö Tannerin muistelmiin ja ”Sylvi-Kyllikki Kilpi”, nuori nainen, joka piti todellisuudessakin päiväkirjaa sisällissodan aikana.

Ennen kurssin loppuun ajoittunutta jaksoa, jolloin opiskelijat tviittasivat niistä asioista, joita tapahtui samoina viikkoina vuonna 1918, oli perehdytty sekä sisällissodan historiaan että tvittaamiseen. Luentojen lisäksi opiskelijat kävivät arkistoissa, tekivät kävelykierroksen sisällissodan tapahtumapaikoille Helsingissä ja tutustuivat tutkimuskirjallisuuteen.

– Tviittaaminen ei ollut ainoa tavoite, vaan kurssilla tehtiin esimerkiksi vankkaa arkistotyötä, sanoo opettaja Reetta Hänninen.

Pertusta tuli sotaorpo

Perttu on työläisperheen pieni poika Helsingin Kalliosta. Hän on fiktiivinen hahmo, jonka Merilla Laitinen ja Elmo Mustonen loivat historian kurssia varten. He tviittasivat Pertun huomioita tililtä Perttu, Helsinki 1918.

– Halusimme hahmon, joka on heikossa asemassa eikä itse osallistu aktiivisesti sodan tapahtumiin. Lisäksi halusimme katsoa tapahtumia työväenluokan ja punaisten näkökulmasta. Päädyimme lapseen, joka kertoo siitä, mitä näkee ympärillään tapahtuvan. Tapahtumat ovat todellisia, lapsi ei, Laitinen ja Mustonen kertovat.

Kaksikko perehtyi aikalaiskuvauksiin, sanomalehtiin sekä tutkimuskirjallisuuteen. Lapsen näkökulma oli kuitenkin kehiteltävä itse, sillä lapsista ei löytynyt aineistoa.

– Mietimme ja käsikirjoitimme tviitit valmiiksi koko kahden viikon ajalle, kertoo Merilla Laitinen.

– Olisi voinut olla helpompaa tviitata oikeasti eläneenä ihmisenä, sillä silloin olisi ollut historiallinen varmuus, sanoo Elmo Mustonen. 

Tililtä tviitattujen valokuvien kanssa he olivat erityisen tarkkoina, jota näkökulma säilyisi oikeana. Opiskelijat kertovat nähneensä paljon vaivaa löytääkseen Kallion suunnasta otetun kuvan palavasta Työväentalon tornista, sillä Perttu asui Kalliossa ja näki tapahtumat sieltä.

Kumpikaan ei ollut ennen kurssia käyttänyt Twitteriä aktiivisesti, mutta palvelu koukutti nopeasti, ja molemmat alkoivat seurata muita sisällissotaan liittyviä Twitter-tilejä.

Tviittaamisen avaamia näkökulmia sisällissotaan he kiittelevät.

– Sai monta eri näkökulmaa tapahtumiin ja siihen, että Helsingissä oli punaisten lisäksi myös valkoisia ja puolueettomia ja nälkäisiä, Merilla Laitinen lisää.

Tviittausjakson päätyttyä Laitinen ja Mustonen kertoivat Pertun seuraajille, että Pertusta tuli monen todellisen lapsen tavoin punaorpo ja hän joutui lastenkotiin.

– Perttua käy kyllä sääliksi. Jotenkin tuntuu, että sisällissodat ovat vielä muitakin sotia raaempia, sanoo Merilla Laitinen.

Julkinen kurssisuoritus on erikoisuus

Historian opiskelija Ahto Harmolle tviittaminen oli ennestään tuttua. Harmon twitter-tili kurssilla oli ”Ylioppilastalot”, ja siellä hän kertoi vuoden 1918 tapahtumista Uuden ja Vanhan ylioppilastalon näkökulmasta. Hän on perehtynyt Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historiaan, ja valinta oli siksi helppo.

– Tiesin, että arkistomateriaalia on paljon. Ylioppilaskunnan arkistoista löytyy muun muassa kirjanpito ja asukasluettelot. Lisäksi on tutkimuskirjallisuutta ja esimerkiksi osakuntien muistelot vuodesta 1918. Niitä julkaistiin osakuntien juhlakirjoissa 1920- ja 30-luvuilla, Harmo kertoo.

”Ylioppilastalot” tviittasi tapahtumista koko vuoden 1918 aikana, sillä kurssin varsinaisen kahden viikon jaksolta oli talojen kannalta vain vähän kerrottavaa.

– Jouduin miettimään paljon, mitä nostan esiin ja missä järjestyksessä. Historian opinnoissa tottuu paneutumaan yksityiskohtiin, mutta nyt jouduin yleistämään. Liikaa ei kuitenkaan voi yleistää. Twitter alustana haastaa tekemään tiedosta napakkaa ja helposti lähestyttävää, mikä on hauskaa, Harmo sanoo.

Hän aikoo jatkaa tililtä tviittamista kurssin päätyttyäkin ja ehkä laajentaa näkökulmaa esimerkiksi ylioppilaskunnan 150-vuotisjuhlien suuntaan.

– Tällainen kurssi aktivoi ajattelua ja on vaihtelua luentokursseille ja esseiden kirjoittamiselle. Kiinnostavaa on, että kurssisuoritus on julkinen. Tällaista ei ole ollut aikaisemmin opinnoissani, Harmo sanoo.

Tviittaajat kaipasivat keskustelutukea

Kurssin opettajat, Anu Lahtinen @anulah, Kati Katajisto @kati_katajisto ja Reetta Hänninen @reettahanninen, ovat kokeneita ja aktiivisia tviittajia, mutta kurssin käytännön järjestelyissä apuun tuli Opetusteknologiakeskus. Sieltä saatiin ohjeet twitter-tilien ja tunnusten luomiseksi.

Opiskelijoita opastettiin myös mahdollisen trollauksen eli tahallisen provosoimisen varalle, mutta sellaista ei kurssin tviittausjakson aikana ilmennyt.

Lisäksi digitaalisen viestinnän asiantuntija yliopiston viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista opasti opiskelijoita tviittaamisen käytäntöihin, esimerkiksi aihetunnisteiden käyttöön ja näkyvyyden parantamiseen sosiaalisessa mediassa.

Opettajat pitivät kurssin alussa tekniikkapäivystystä, mutta vain muutama opiskelija tarvitsi teknistä apua. Sen sijaan he kaipasivat keskustelutukea.

– Historiallisina hahmoina tviittaamiseen liittyy eettisiä kysymyksiä, joita pohdimme. Puhuimme paljon myös siitä, mitä tarkoittaa tviittien avoimuus ja julkisuus. Opettajilta tämä vaatii aikaa ja läsnäoloa, kertoo Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Anu Lahtinen.

Tviitaten tehtyjen kurssisuorituksien arvioiminen ei ole aivan yksinkertaista, ja opettajaa hiukan mietityttää, oliko kaikkien opiskelijoiden työtaakka yhtä suuri.

–  Mutta kaiken kaikkiaan tämä oli positiivinen kokemus. Opiskelijat olivat innostuneita ja tekivät hienoa työtä aineistojen parissa. Saimme tulevien kurssien varalle hyvää kokemusta ja oppia. Jatkoa seuraa, Lahtinen sanoo.

Myös opiskelijat pitivät kurssista.

– Jos jotain voisi toivoa, niin olisi voinut olla hyvä, että kaikilla tviittaajilla olisi ollut jokin yhteinen narratiivi, esimerkiksi seisominen samassa leipäjonossa. Mutta tämä vaatisi tietysti paljon suunnittelua, Elmo Mustonen ja Merilla Laitinen toteavat.

– Tämä oli hauska ja erilainen tapa toteuttaa kurssi, Mustonen kiteyttää.

lue Lisää sisällissodastaMitä nimitystä sinun kouluaikoinasi käytettiin vuo­den 1918 so­dasta? Lue lisää sisällissodastaSuomi oli tunnollinen velanmaksaja jo sisällissodan jälkeen

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri