”Taidolla purjehditaan ja soudetaan nopeita pursia, taidolla liikutetaan keveitä rattaita — taidolla on siis rakkauttakin ohjattava.”
Näin kirjoitti roomalainen runoilija Ovidius klassikossaan Rakastamisen taito noin vuonna 2 eaa. Samannimisen kirjan julkaisi suomalainen parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow vuonna 2018. Sen alkupuolella hän siteeraa juuri tätä Ovidiuksen ajatusta.
Stolbow kertoo ottaneensa kirjalleen yli 2000 vuotta vanhan nimen osittain puolustuksellisista syistä.
— Minua ärsyttää se väite, että kun nykyajan länsimaisella ihmisellä ei ole muita ongelmia, voidaan miettiä ihmissuhteita. Valitsin vanhan kirjan voidakseni sanoa, että näistä asioista on aina yritetty etsiä lainalaisuuksia.
Kumpikin kirja neuvoo lukijaa rakkaussuhteissa. Kumpikin vastustaa ajatusta, jonka mukaan rakkaus olisi jotain mystistä, jota ei kannata suotta pohdiskella ja jossa ei voi kehittyä.
Monia kieliä ja kulttuurielämyksiä
Marianna Stolbow on viime vuosina ollut usein se henkilö, jolle soitetaan, kun lehdet tarvitsevat asiantuntevia ja humaaneja kommentteja parisuhteesta ja rakkaudesta. Suurelle yleisölle hän tuli tutuksi tv-ohjelmasta Ensitreffit alttarilla, mutta sitä ennen Stolbow ehti olla muun muassa historianopiskelija, kosmopoliitti ja Italian nähtävyyksiä rakastava teini.
Stolbowin perhe ei ollut akateeminen, mutta kirjojen lukeminen ja teatterissa käyminen kuuluivat asiaan.
— Kotini oli pikkuporvarillinen ja monikulttuurinen. Molemmissa suvuissa puhuttiin kahta kieltä, ja ensimmäiset sanani olivat venäjää. Oli luontevaa matkustaa ja puhua toisella kielellä.
Isä oli mainosgraafikko ja sittemmin Uspenskin katedraalin ylidiakoni, äiti teki suurimman osan urastaan kiinteistönvälittäjänä. Perhe matkusti lomille Italiaan Stolbowin lapsuudesta asti.
— Minulla oli nuorena italialainen tyttökaveri, joka asui Roomassa ja oli historiafriikki kuten minäkin. Toisin kuin monet muut, me ravasimme kaikissa nähtävyyksissä.
Suulliset tentit opettivat
Lukiosta Stolbow lähti suoraan italialaiseen yliopistoon Perugiaan vuonna 1985. Helsingin kasvatille oli suuri elämys tavata ihmisiä eri puolilta maailmaa. Italiassa asui paljon esimerkiksi iranilaisia vuoden 1979 vallankumouksen vuoksi.
Tiukimmaksi paikaksi suomalaisnuorelle osoittautui se, että kaikki tentit olivat suullisia.
— Jokainen pieni tenttikin oli kuin väitöstilaisuus. Aluksi se oli pelottavaa.
Tenttitilaisuudet paransivat julkisen puhumisen taitoa. Siitä on ollut iloa myöhemmällä uralla. Italialainen yliopisto noin muuten oli Stolbowin mielestä jähmeä paikka, mutta parhaat professorit olivat todella hyviä.
— On muutenkin italialaiselle yhteiskunnalle tyypillistä, että standardit ovat välillä masentavia, mutta sitten siellä on paljon helmiä. Suomessa on hyvät standardit, mutta helmiä harvakseltaan.
Vuonna 1988 Stolbow palasi Helsinkiin ja pääsi opiskelemaan historiaa Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan. Italian jälkeen Suomessa opiskeleminen tuntui helpolta: tentit eivät olleet yhtä vaativia ja opiskelija sai enemmän tukea.
Pohjimmiltamme olemme samoja
Sivuaineeksi Stolbow valitsi naistutkimuksen. Opintojen vaikutus näkyy vuosikymmeniä myöhemmin Stolbowin parisuhdetyössä. Hänen vetämissään koulutuksissa ei puhuta miehistä eikä naisista vaan kumppaneista. Ryhmiä ei jaotella heteroiden ja homojen eikä miesten ja naisten mukaan. Hän kouluttaa esimerkiksi sote-alan ammattilaisia kohtaamaan sukupuolen moninaisuutta.
— Ei kannata olettaa mitään ihmisten tavasta olla parisuhteessa tai erota tai kommunikoida vaikka siten, että naisten olisi helpompi puhua tunteista. Kaksijakoisuus on harhaa.
Ihmisten jakaminen ryhmiin ja ryhmäidentiteetteihin ylimalkaan tuntuu vieraalta. Stolbowia kiinnostaa ihmisten samankaltaisuus.
— Oli maa, sukupolvi tai sukupuoli mikä hyvänsä, haluamme kaikki olla arvostettuja, hyväksyttyjä ja turvassa. Etsin ihmisiä yhdistäviä, en erottavia tekijöitä, koska se auttaa toisen ymmärtämisessä.
Pohjimmiltamme olemme samoja, Stolbow arvioi.
Kaipasin suomalaiseen maisemaan
Työt hidastivat Stolbowin opiskelua 1980-luvulla. Hän elätti itsensä muun muassa italian kääntäjänä ja opettajana. Tie vei taas ulkomaille: ensin Italian matkailun edistäjäksi Tukholmaan, myöhemmin puolison töiden perässä Roomaan ja Tokioon. Stolbow valmistui historiasta vuonna 1999, lasten syntymien välissä.
Yksi syy sille, että Stolbowin perhe muutti vuonna 2005 Suomeen, oli yleissivistys, etenkin historianopetus. Perheen lapset opiskelivat kansainvälisissä kouluissa, joihin tultiin eri maista, eikä niissä sen vuoksi katsottu voitavan opettaa historiaa.
— Kouluissa tehtiin vain ajankohtaisiin kysymyksiin liittyviä projekteja, mutta mihinkään ei syvennytty.
Toinen syy paluuseen oli kaipuu suomalaista maisemaa kohtaan. Pitkän kiertolaisuuden jälkeen häntä ei enää saa helposti ulkomaille edes lomilla.
Italian politiikan seuraaminen on viime vuosina tuntunut vaikealta, Stolbow kertoo. Aikaisemmin hän luki verkossa aina Helsingin Sanomat ja La Repubblican, mutta sittemmin jälkimmäinen jäi.
— Luulin, ettei Berlusconia alemmaksi enää pääse, mutta he pääsivät. Tunnen kuitenkin edelleen rakkautta Italian kulttuuria kohtaan, koska se on ollut iso osa elämääni.
Empatiaa ja vastuuta suhteissa
Parisuhde- ja eroasiantuntijaksi Stolbow kouliintui vapaaehtoistöiden kautta. Hänellä ei ole psykologin koulutusta. Stolbow ei pidä sitä ongelmana: hän saa usein palautetta raikkaasta ja yhteiskunnallisesta lähestymistavastaan.
Yksityisasiakkaita Stolbow tapaa korkeintaan viisi kertaa ja pohtii usein heidän kanssaan, olisiko terapia seuraava vaihe. Hän ei ota vastaan pareja pariskuntina, vaan osapuolet tulevat vastaanotolle aina erikseen. Näin he voivat puhua miettimättä sitä, mitä kumppani omista sanomisista tuumii.
— Yritän kartoittaa kummankin kanssa erikseen, näkevätkö osapuolet suhteen tilan samalla tavoin ja ovatko tavoitteet millään lailla yhteneväiset. Pariterapioissa pimitetään liian paljon asioita.
Lopullinen päämäärä on, että pariskunta oppisi puhumaan kotona toisilleen samalla tavoin kuin parisuhdeneuvojan kanssa.
— Voin välillä keskeyttää ja laittaa tekemään jonkin tehtävän. Pitää samaan aikaan osoittaa empatiaa ja asettaa ihminen vastuuseen omasta osuudestaan parisuhteessa.
Myös lasten elämä paranee
Mikä on parisuhdeneuvojan tärkein viesti? Stolbow pitää ykkösasiana parisuhteen lukutaitoa ja sen kehittämistä. Siinä auttaa oman henkilöhistorian ymmärtäminen. Kun oppii ymmärtämään tunnereaktioitaan ja niiden taustaa, pystyy myös avaamaan niitä kumppanilleen. Sitten voi selittää, millaisten kokemusten vuoksi vaikkapa toisen uusi harrastus aiheuttaa turvattomuuden tunteita.
— Kun kertoo kumppanilleen, mikä tietyissä tilanteissa pelottaa tai hävettää, se parantaa ymmärrystä ja rauhoittaa tilanteen. Olisi roima parannus, jos asioista voisi puhua tällä tasolla.
Pelottavinta on se, ettei tiedä mitä toisen päässä liikkuu, Stolbow sanoo. Jos osaa lukea toista paremmin, hän ei enää vain ärsytä tai pelota.
Stolbow näkee työssään yhteyden historianopintoihinsa. Syy–seuraussuhteiden etsiminen on tärkeää myös parisuhdetyössä. Stolbowin kirjassa Vanhempieni kaltainen aikuiset suomalaiset kertoivat omien vanhempiensa liitoista. Kirja antaa neuvoja, miten välttyisi siirtämästä edellisen sukupolven huonoja toimintatapoja omaan suhteeseensa. Vanhempien parisuhdetaidot vaikuttavat myös lasten hyvinvointiin.
— Teen aikuisten kanssa töitä, jotta lapset voisivat elää hauskemmin.
Televisioon tuuminnan jälkeen
Pari vuotta sitten Stolbow sai puhelun, josta seurasi uusi työmahdollisuus tutun aihepiirin parissa. Kiinnostaisiko häntä tulla asiantuntijaksi Ensitreffit alttarilla -sarjaan? Stolbow ei ollut koskaan edes katsonut ohjelmaa.
— Jos tekee koko päivän parisuhdetyötä, ei varmasti avaa television ihmissuhdeohjelmaa. Mutta sitten kun katsoin, kaksi asiaa teki vaikutuksen: ihmisiä kohdeltiin kauniisti ja asiantuntijat puhuivat järkeviä.
Monet ystävät olivat kyllä seuranneet Ensitreffejä, mutta he eivät olleet kehdanneet kertoa tätä parisuhde-ekspertille, koska arastelivat tämän kommentteja.
Ohjelmassa asiantuntijat valitsevat kolme paria, jotka menevät naimisiin tapaamatta toisiaan ennen vihkimistä. Sarja seuraa avioliittojen kehitystä ja katsojat jännittävät, pysyvätkö parit yhdessä. Osa pysyy, osa ei. Asiantuntijat kommentoivat tapahtumia ja antavat osallistujille parisuhdeneuvontaa.
Toisten kautta voi puhua itsestään
Stolbowia kiinnosti tv-työssä mahdollisuus saada lisää kuulijoita teemoille, joista hän oli puhunut pienemmille yleisöille päivittäin. Ensitreffeissä ei ole kyse vain osallistujien avioliittojen onnistumisesta vaan myös parisuhteista yleensä.
— Me teemme ohjelmaa niin, että ihmiset voisivat miettiä omia parisuhteitaan ja puhua omista parisuhteistaan, Stolbow sanoo.
Samalla lailla kuin lapset puhuvat satujen pelottavista hahmoista käsitelläkseen omia pelkojaan, aikuiset katsojat puhuvat ohjelman hahmoista.
— Oikeasti he puhuvat tietysti itsestään: siitä, mitä eivät kestäisi tai tahtoisi tai mitä toivoisivat suhteelta.
Stolbow arvelee ohjelman suosion juontuvan siitä, ettei ketään nöyryytetä eikä tavoitteena ole herättää myötähäpeää.
Asiantuntija ei ennusta
Stolbow kyselee ohjelmaan osallistuvilta samoja kysymyksiä kuin koulutuksissaan. Hän kuuntelee henkilöhistoriaa ja pohtii, mitä ihminen on ehkä ollut paitsi.
Stolbow pyytää hakijaa kertomaan omasta taustastaan, vaikkapa siitä, mistä tätä kiitettiin lapsena. Hän haluaa tietää, millaisesta maailmasta ihminen tulee.
Stolbow uskoo vaikuttaneensa erityisesti hakijoiden yhteenkuuluvuuteen.
— Parin pitää katsella asioita samanlaiselta maailmankulmalta. Olen siinä aika tiukka.
Kaikkea ei kuitenkaan voi ennakoida, eikä kaikista pareista tule pariskuntia tai edes ystäviä. Tiukka paikka tulee usein siinä, kun osallistujat muuttavat toistensa luo asumaan.
— Kahdeksan asiaa kymmenestä voidaan tietää, mutta kahta asiaa kymmenestä ei. Se ei ole asiantuntijoiden kontrolloitavissa.
Uusi työnkuva kiinnostaa
Stolbow harkitsi sukupuolentutkimuksen jatko-opintoja, mutta väitöskirjan sijaan hän kirjoittikin romaanin. Surua se tyttö kantaa ilmestyi viime syksynä. Kirjan alussa vankilaan saapuu nainen, jota syytetään raskaista rikoksista. Naisen menneisyys paljastuu vähitellen tarinan edetessä.
Jatko-opinnot saattavat kuitenkin vielä olla edessä. Stolbow ei välttämättä työskentele enää pitkään parisuhteiden parissa.
— Tuntuu, että olen jo nähnyt tämän. Yritän taittaa ammattia parisuhteista ja eroista kohti kirjallisuusterapiaa. Olenkin sanonut ihmisille, että ostakaa yritykseni!
Stolbow on vetänyt Sukupuusta tarinoiksi -kirjallisuusterapiaa Kalliolan kansanopistossa ja Valamon luostarissa. Kurssilla lähdetään liikkeelle omasta sukutaustasta, sukupuun hahmojen tavasta osoittaa rakkautta ja purkaa vihaa. Lopuksi etsitään hahmo tai tarina, jonka pohjalta kirjoitetaan fiktiivinen teksti. Harjoitusten jälkeen käydään ohjattuja keskusteluja.
Ajatus historian merkityksestä ihmisen elämässä kulkee edelleen mukana.
Henkilöhaastattelu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2020.