Onko Nobel parhaan mieskirjailijan palkinto?

3.10.2019
Nobelin kirjallisuuspalkinnolta odotetaan uudistumista, kun jaossa on skandaalivuoden jälkeen kaksi palkintoa, kirjoittaa yleisen kirjallisuustieteen dosentti Sanna Nyqvist.

Joka vuosi lokakuun alussa kirjallisuusmaailman huomio kiinnittyy Tukholmaan. Ruotsin Akatemia on päättänyt Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajasta, ja Akatemian vakituinen sihteeri astuu median eteen kertomaan voittajan nimen.

Syksyllä 2019 Akatemian päätöstä odotetaan erityisellä mielenkiinnolla. Kaksi vuotta aiemmin paljastui, että Akatemian lähipiiriin kuulunut kulttuurivaikuttaja oli vuosien ajan ahdistellut naisia ja pyrkinyt hyötymään vaikutusvallastaan akateemikkojen keskuudessa. Paljastukset johtivat vuonna 2018 Akatemian jakautumiseen ja eroaaltoon, jonka jäljiltä Akatemia ei enää omien sääntöjensä mukaisesti ollut päätösvaltainen.

Tarvittiin sääntöjen muutos ja Ruotsin Akatemian suojelijan, kuningas Kaarle XVI Kustaan väliintulo, jotta Akatemia pystyi jatkamaan toimintaansa. Luottamuspulan vuoksi Alfred Nobelin testamenttilahjoitusta hallinnoiva Nobel-säätiö ei antanut Akatemialle lupaa jakaa vuoden 2018 kirjallisuuden palkintoa.

Syksyyn 2019 mennessä Akatemia on valinnut uudet jäsenet eronneiden tilalle, tarkentanut sääntöjään ja sen Nobel-komiteaa on vahvistettu ulkopuolisilla asiantuntijoilla. Ensimmäistä kertaa palkinnon historiassa siitä ovat päättämässä muutkin kuin Ruotsin Akatemian jäsenet. Eläkeikäisten akateemikkojen rinnalla ehdokkaita seulovat nuoret naiskriitikot.

Muutosten tarkoituksena on palauttaa luottamus Ruotsin Akatemiaan ja taata Nobelin palkinnon jatkuvuus.

Lokakuussa 2019 myönnetään poikkeuksellisesta kaksi Nobelin kirjallisuuspalkintoa, vuosien 2018 ja 2019 palkinnot. Vaikka Ruotsin Akatemia haluaisi jättää kriisivuoden tapahtumat jo taakseen, voittajavalintoja tullaan tulkitsemaan sen valossa. On myös mahdollista, että palkittu kirjailija ei halua ottaa vastaan palkintoa #metoo-skandaaliin kompastuneelta Akatemialta.

Palkintopäätöksiä tullaan myös tarkastelemaan suhteessa palkinnon historiaan. Nobelin kirjallisuuden palkinto on jaettu vuodesta 1901 alkaen 114 kertaa, ja palkinnoista 100 on mennyt miehille. Painotus näkyy selvänä myös 2000-luvun valinnoissa: Nobelilla on kruunattu 13 miestä ja 5 naista.

Kirjallisuuspalkintoja ja niihin liittyvää kulttuuripolitiikkaa ei ole tutkittu paljon, mutta olemassa oleva tutkimus osoittaa, että miesten kirjoittamat kirjat saavat julkisuudessa enemmän huomiota, niitä asetetaan ehdolle useammin kuin naisten kirjoja, ja palkinnonsaajaksi valikoituu useimmiten miesehdokas. Kyse ei ole objektiivisista laatueroista eri sukupuolten tuottaman kirjallisuuden välillä, vaan käsityksestä, jonka mukaan miesten kirjoittama kirjallisuus on merkittävämpää ja universaalimpaa kuin naisten teokset.

Käsitys näkyy myös Ruotsin Akatemian omissa palkintoperusteissa. Vuonna 2007 Akatemia myönsi Nobelin palkinnon brittikirjailija Doris Lessingille tämän ansioista ”naisten kokemusten eeppisenä kertojana”. Kuten Lessing tuoreeltaan huomautti, asian olisi voinut muotoilla toisin. Hän ei itse koe kuvaavansa naisia vaan ihmisiä.

Ruotsin Akatemia on toistuvasti torjunut ajatukset, että palkinnon myöntämisessä pitäisi noudattaa jonkinlaista tasapuolisuutta sukupuolten, kielien tai maantieteellisten alueiden välillä.

Mutta palkinnon myöntäminen jälleen yhdelle valkoihoiselle eurooppalaiselle tai pohjoisamerikkalaiselle miehelle ei ole neutraali, puhtaasti meriitteihin perustuva valinta, vaan aktiivinen kannanotto siihen, millainen kirjallisuus on huomion arvoista.

Jos valinta näyttää vuosi toisensa jälkeen osuvan melko kapeaan kirjailijaprofiiliin, se heijastuu väistämättä myös Akatemialle lähetettäviin ehdotuksiin. Jos naisia tai kolmannen maailman ehdokkaita ei juuri palkita, kannattaako heitä ehdottaakaan?

Halutessaan Akatemia voisi ottaa aktiivisemman roolin ehdotusten pyytämisessä, tukea ulkoeurooppalaisen kirjallisuuden näkyvyyttä ja korjata oman palkintohistoriansa vinoumaa nostamalla esille palkinnotta jääneitä naiskirjailijoita.

Nobelin kirjallisuuspalkinto on keskeisin ja rahoituksensa vuoksi pysyvin maailmankirjallisuuden instituutio. Se ylläpitää ideaalia koko maailmalle yhteisestä kirjallisuuden aarteistosta.

Palkinnon kerrannaisvaikutukset ovat valtavat. Se nostaa voittajan kirjojen myyntilukuja sadoilla ellei tuhansilla prosenteilla, tuottaa uusia käännöksiä ja uusintapainoksia ja herättää kiinnostusta myös kirjailijan kulttuuriin – etenkin jos on kyse pienemmän kieli- tai kulttuurialueen kirjailijasta. Vaikutukset kantavat vuosikymmenten yli: esimerkiksi Suomessa on 2010-luvulla ilmestynyt ensikäännöksiä 1970-luvulla palkittujen runoilijoiden teoksista.

Vastuu valinnoista on suuri, sillä Nobelin palkintoa ei voi korvata toisella, arvoiltaan avoimemmalla ja tasapuolisemmalla palkinnolla. Nobelin palkinnon pitkä historia tekee siitä ainutlaatuisen. Kirjallisuuspalkinnon tunnettuutta nostaa yhteys tieteen ja rauhan palkintoihin.

Ruotsin Akatemian valintoihin ei ulkopuolelta juuri voi vaikuttaa, mutta palkinnoista julkisuudessa käytävissä keskusteluissa voidaan nostaa esille päätösprosessin ja päätösten rajoitukset. Nobelin palkinnon ajatellaan usein laajentavan kirjallisuuden yleisön näköaloja, mutta yhden kirjailijan nostaminen jalustalle heittää samalla laajan varjon muun kirjallisuuden ylle.

Lisätietoja:

Sanna Nyqvist, Räjähdemiehen perintö: vallasta, kirjallisuudesta ja Nobelin palkinnosta (Tammi 2019)

Lue lisääEbba Witt-Brattström: Svenska Litteratursällskapet voisi ottaa ohjat Ruotsin Akatemialta