TL Raimo Kuismanen on selvittänyt väitöstutkimuksessaan Japanissa vaikuttaneen jesuiitta William Johnstonin (1925–2010) käsityksiä mystisen kokemuksen luonteesta.
Johnston tuli tunnetuksi buddhalais-kristillisen uskontovuoropuhelun kävijänä. Hän myös pyrki nykyaikaistamaan kristinuskoa muiden uskontojen avulla.
Mitä meditaation ja mystisen kokemuksen avulla saavutetaan? Tuleeko ihminen todemmin omaksi itsekseen, avautuuko todellisuus syvemmin ja minkä uskonnon todellisuus?
− Tutkimuksen perusteella ilmeni, että Johnstonin mukaan mystisen kokemuksen sisältö värittyy kustakin uskontoperinteestä käsin. Kokemus on ympäristönsä tuote, Kuismanen kertoo.
Johnstonin teologiassa kaikilla ihmisillä on yhteinen päämäärä, todellinen itseys. Siihen ihminen saa kutsun Jumalalta. Jokaisessa uskonnossa ihminen vastaa kutsuun uskolla.
− Usko on pyrkimys kohti yhteistä päämäärää, mutta se ilmaistaan eri uskonnoissa keskenään usein yhteensovittamattomien opinlauseiden avulla. Näitä Johnston kutsuu uskomuksiksi. Uskomus määrittää sisäisen mystisen kokemuksen sisällön ja siksi uskontojen mystiset kokemukset eivät ole samoja, väittelijä selittää.
Kokemus siis yhdistää, mutta oppi erottaa?
− Jesuiitoille ominainen Kristus-keskeisyys näkyy Johnstonin ihmiskäsityksessä. Hän ajatteli, että todellinen itseys saavutetaan syvimmin Kristuksen yhteydessä. Kristus on Johnstonille kaikkein perimmäisin todellisuus, mutta ihmisen kokemus siitä saa muotonsa kunkin uskonnon kautta, Kuismanen kuvailee.
Uskontoja ajanmukaistetaan vaikutteilla muista traditioista
Väittelijän mielestä Johnston on avannut kristinuskoa kohti toisia uskontoja ja tehnyt kristillistä sanomaa ymmärrettävämmäksi.
− Tämän hänelle teki mahdolliseksi katolisen kirkon läpikäymä murros 1900-luvulla, jonka seurauksena Vatikaanin toinen kirkolliskokous kehotti katolisia yhteistyöhön muidenkin uskontojen kuin vain kristinuskon kanssa. Lisäksi keskustelu luonnollisen ja yliluonnollisen välisestä suhteesta vaikutti taustalla paljon.
Johnston pyrki kyseenalaistamaan muista uskonnoista saatujen virikkeiden avulla vanhaa, avaamaan uusia näkökulmia ja sanoittamaan uudelleen ihmisen pyrkimystä kohti oman elämänsä täyttymystä ja tosiolevaa. Hänen teologiassaan oli kyse kristinuskon syventämisestä buddhalaisuuden avulla.
Väittelijän mukaan Johnstonia tulkiten on myös mahdollista ajatella, että uskonnot auttavat muista traditioista otettavilla vaikutteilla toisiaan pysymään ajankohtaisina.
− Nykypäivänä eri uskontoja yhdistellään ja rusinoita ikään kuin otetaan toisen uskonnon pullasta virkistämään omaa uskontoa. Näin tapahtuu vaikkapa mindfulnessin kohdalla kristinuskon yhteydessä, Kuismanen toteaa.
− Asiat voidaan tällöin nähdä eri puolilta kuin perinteisesti tehdään.
***
TL Raimo Kuismanen väittelee 28.4.2018 kello 10 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta "Kutsu todelliseen itseyteen - William Johnstonin mystiikan teologia". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston päärakennus, auditorium XII, Fabianinkatu 33.
Vastaväittäjänä on dosentti Timo Vasko, Helsingin yliopisto, ja kustoksena professori Miikka Ruokanen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.