Maailma on pullollaan tarinoita. Mutta tarinoissa on eroja.
Suomen kielen yliopistonlehtori Terhi Ainiala, kansatieteen yliopistonlehtori Pia Olsson ja tieteen tukipalveluja tuottava yrittäjä Petja Kauppi osoittavat, miten humanistinen tutkimus voi auttaa yrityksiä markkinoinnissa ja brändäyksessä – eli esimerkiksi yrityksen tarinan kertomisessa.
Miten Tositarina eroaa tarinoita tehtailevista viestintä- ja mainostoimistoista?
– Käytämme humanistista tutkimusta monipuolisesti. Nojaamme kulttuuriseen, historialliseen ja kielelliseen analyysiin, joiden avulla saadaan tietoa yrityksen tai organisaation perinteistä, toimialasta ja ajallisista ja sosiaalisista kerrostumista, Terhi Ainiala kertoo.
Tositarinan työntekijät tuntevat arkistot ja kirjallisuuden, joista tietoa voi ammentaa. He hankkivat uutta tietoa esimerkiksi haastatteluin ja etnografisesti havainnoimalla.
– Poraudumme syvällisesti yrityksen tai organisaation taustaan ja toimialaan ja etsimme sieltä sen kestävän ja kiinnostavan aineksen, jonka varaan yrityksen identiteettiä ja brändiä voidaan rakentaa. Lähdemme aina hakemaan ratkaisua siitä, mikä on totta, siis tositarinasta, Ainiala sanoo.
Miksi yrityksellä sitten kannattaa olla tarina? Yksinkertaisesti siksi, että hyvä tarina myy. Sen avulla yritys saa kestävän identiteetin sekä aineksia viestintään ja elämykselliseen markkinointiin.
– Kansainväliset esimerkit osoittavat, että yritykset ja tuotteet, joilla on tosipohjainen ja hyvin kerrottu tarina, voivat kasvattaa myyntiään huomattavasti, Ainiala sanoo.
Ainialan mukaan hyvä yrityksen tarina pohjaa johonkin todelliseen, oikeasti olemassa olevaan. Jo olemassa olevan yrityksen kohdalla voidaan ammentaa yrityksen historiasta, uuden yrityksen kohdalla taas esimerkin toimialan perinteistä.
Yrityksen tarina näkyy viestinnässä ja vaikkapa yrityksen ja sen tuotteiden sekä palvelujen nimissä.
– Kokonaisuutena se näkyy kaikessa siinä, miten yritys identifioi itsensä ja miten itsensä esittelee, Ainiala toteaa.
Yritystarina ja kokemuksellisia tarinoita
Tositarinan pilottiasiakkaita ovat olleet digitaalisia terveyspalveluita tarjoava Memocate ja porvoolainen ravintola Glassikko.
Memocaten Camilla Lindholm kertoo, että yhteistyö Tositarinan kanssa toimi hyvin. Niin ikään Helsingin yliopistolla alkunsa saanut Memocate kehittää digitaalisia palveluja muistisairaiden hoidon tueksi.
Aluksi Lindholm kartoitti Terhi Ainialan ja Pia Olssonin kanssa Memocaten tarpeet. Tositarinan avustuksella Memocateen löydettiin harjoittelija, joka haastatteli Memocaten työntekijöitä ja sidosryhmän edustajia ja kirjoitti haastatteluiden pohjalta tarinoita markkinointikäyttöön. Tositarinan edustajat tukivat häntä ja ohjasivat prosessia.
– Saimme laadukkaita tarinoita viestintä- ja markkinointikäyttöön. Tositarinan mallia hyödyntäen meille tehtiin sekä yritystarina että kokemuksellisia tarinoita sidosryhmistämme eli muistisairaista henkilöistä ja heidän omaisistaan sekä muistisairaita henkilöitä työkseen hoitavista ammattilaisista, Lindholm kertoo.
Tarinat näkyvät Memocaten arjessa etenkin viestinnässä ja markkinoinnissa. Memocate on hyödyntänyt tarinoita verkkosivuillaan, esityksissään ja neuvotteluissaan asiakkaidensa kanssa. Niiden pohjalta on myös tehty markkinointivideoita.
– Tarinat ovat ammattitaitoisesti kirjoitettuja ja koskettavia, Lindholm kehuu.
– Niihin on helppo samastua, varsinkin jos omassa lähipiirissä on muistisairas henkilö.
Työntekijöille tilaa pohtia tavoitteita
Yritystarinan laatiminen ja sitä varten tehdyt haastattelut olivat Lindholmin mukaan merkityksellisiä myös sisäisen viestinnän kannalta, sillä haastatteluissa kaikki työntekijät saivat tilaa pohtia Memocatea, sen roolia ja tavoitteita.
– Olemme tarinoiden valmistumisen jälkeenkin jatkaneet oman visiomme, arvojemme ja strategiamme pohtimista yrityksen sisällä. Tositarinan avulla luodut materiaalit ovat hyödyttäneet meitä.
Uutta perspektiiviä Memocatelle toivat erityisesti tarinat, joissa muistisairaat kertoivat itse diagnoosistaan ja kokemuksistaan.
Nämä tarinat eivät vielä ole julkisesti esillä. Memocate on kerännyt tarinavarastoa, josta se voi jatkossa ammentaa niin markkinointiin kuin oman yritysidentiteetin muodostamiseen.
– Tarinat auttavat meitä pitämään fokuksen muistisairaissa ja heidän läheisissään ja muistamaan, miksi teemme tätä työtä, Camilla Lindholm kertoo.
Esimerkiksi 65-vuotias nainen kertoo tarinassaan näin:
Semmoinen muutama vuosi sitten mun tytär rupesi kysymään, että miksi sä kysyt kaiken uudestaan ja uudestaan. Että miksi sä sanot ton jo kolmannen kerran. Siitä se lähti ja minä olin vähän nyrpeä. En tuntenut sitä muistisairaudeksi, vaan se oli semmoinen tyhjiö. Vaikka tyytyväisenä tulee toimeen, niin saattaa sanoa asioita kolmeen kertaan. Ne vain häviävät mielestä. Alzheimeriahan tämä on.