Lähi-idän menneisyys on loistava – miksi sieltä tulee nykyään niin huonoja uutisia?

Mesopotamian perintö näkyy Lähi-idässä hyvässä ja pahassa. Professori Martti Nissinen näkee yhtäläisyyksiä jopa assyrialaisten ja Isisin propagandan välillä: ”Päitä katkotaan reliefeissä ja videoilla.”

Pyörä, seitsenpäiväinen viikko, matematiikka, kirjoitustaito, maanviljelys. Muinaisen Mesopotamian keksinnöt näkyvät joka päivä arjessamme. Vuosituhansien ajan alue oli todellinen innovaatiomylly.

Alussa olivat suotuisat ympäristötekijät. Niiden ansiosta Eufratin ja Tigrisin varrella aloitettiin ensimmäiset maanviljelyskokeilut.

— Maanviljely, kaupunkien perustaminen ja kirjoitustaidon syntyminen liittyivät toisiinsa, Helsingin yliopiston assyriologian dosentti Saana Svärd toteaa.

Etelä-Mesopotamiassa viljeleminen vaati kastelujärjestelmien rakentamista ja yhteistyötä naapurien kanssa. Sekin vaikutti yhteiskuntien syntymiseen.

Mesopotamian alueen nuolenpääkirjoitus ja Egyptin hieroglyfit kehittyivät samoihin aikoihin, viimeistään 5 000 vuotta sitten. Vanhimmat löydetyt savitaulut ovat kirjanpitoa lampaista ja viljasta.

Hiljattain australialaistutkijat onnistuivat tulkitsemaan 3 700 vuotta vanhan babylonialaisen savitaulun, jossa esitetään täsmällinen trigonometrian taulukko. Aiemmin on kuviteltu, että kreikkalaiset keksivät trigonometrian, mutta jo babylonialaiset käyttivät sitä peltoalojensa laskemiseen ja temppeleiden rakentamiseen.

Tarkat tieteelliset havainnot

Tähtitiede oli Mesopotamian alueella kehittynyttä: esimerkiksi Venuksen radan laskeminen ja Kuun pimennyksen ennustaminen sujuivat hienosti.

— Jos tieteellä tarkoitetaan tarkkojen havaintojen tekemistä, Mesopotamiassa oli ehdottomasti korkeatasoinen tiede, Svärd sanoo.

Tiedettä tieteen vuoksi se ei ollut. Matematiikkaa ja tähtitiedettä harjoitettiin pääasiassa taloudellisiin ja uskonnollisiin tarkoituksiin.

Vallanpitäjät vaihtuivat, mutta jatkuvuutta toi kirjuritraditio ja nuolenpääkulttuuri. Kolmentuhannen vuoden ajan alueella eli yhtenäinen käsitys jumalista ja myyteistä, ja sitä kantoi kirjoitus. Kun nuolenpäät vähitellen vaipuivat unholaan persialaisvalloituksen jälkeen 539 eaa., samalla unohtuivat myös tarinat.

Ei kuitenkaan tiedetä, mitä tapahtui ruohonjuuritasolla ja ihmisten mielissä. Osa aiheista jatkoi elämää uudessa muodossa. 

Kuin amerikkalainen kulttuuri

Mesopotamian perintöä ovat kantaneet erityisesti uskonnot. Juutalaisuus kehittyi Mesopotamian kulttuurialueella ja sen pohjalta syntyivät kristinusko ja islam. Samoja myyttejä ja jopa sanamuotoja löytyy nykyuskontojen pyhistä teksteistä. Jo babylonialaisten jumala Marduk nousi kolmantena päivänä kuolleista.

Lähi-itä oli joustava kulttuurinen kokonaisuus, jossa ei ollut siististi rajautuneita uskontoja. Juutalaisuus oli ensimmäinen, joka rajasi itsensä muiden ulkopuolelle.

— Ennen Jerusalemin hävitystä 586 eaa. ei oikeastaan voida puhua juutalaisuudesta. Temppelin tuho ja pakkosiirtolaisuus saivat Juudan kuningaskunnan eliitin kehittämään uuden identiteetin, joka tarrasi entistä tiukemmin yhteen jumalaan, kertoo Vanhan Testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen.

Nissinen johtaa Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikköä, joka tutkii, millä tavalla muinaisessa Lähi-idässä tapahtuneet kulttuurimuutokset ovat vaikuttaneet pyhinä pidettyjen tekstien syntyyn.

— Valta oli aina uskonnollista valtaa muinaisen Lähi-idän kulttuureissa. Jokainen vallanpitäjä katsoi olevansa jonkin jumalan valtuuttama.

Nissisen mukaan Lähi-idän kulttuuri oli yhtenäisimmillään Uus-Assyrian suurvalta-aikana. Sen vaikutus oli verrattavissa siihen, miten amerikkalainen kulttuuri nykypäivänä on vaikuttanut muuhun maailmaan.

Hallintomalli jäi elämään

Hammurabin laki kirjattiin ylös noin 1760 eaa. Samankaltaisia pykäliä päätyi Mooseksen lakiin tuhat vuotta myöhemmin. Mooseksen kirjoissa kuvattu Jahven ja juutalaisten liitto puolestaan muistuttaa kovasti Assyrian kuninkaan aluskansojen kanssa solmimia sopimuksia.

Uskontojen lisäksi Mesopotamiasta jäi elämään hallintomalli.

— Mesopotamian hallinto oli hyvin tehokas, ja persialaiset omaksuivat sen edeltäjiltään. Jatkumoa voi seurata Bysanttiin ja Venäjän tsaareihin asti, Nissinen kertoo.

Mesopotamian kulttuuri oli patriarkaalinen ja niin olivat sen seuraajatkin. Toisaalta naiset eivät Mesopotamiassa olleet systemaattisesti holhouksen alaisia, kuten Euroopassa vielä 1800-luvulla, dosentti Saana Svärd toteaa. Enemmän heidän toimintamahdollisuuksiinsa vaikutti luokka-asema.

— Raamatun paratiisissa eletään tasa-arvoista elämää. Vasta sieltä karkottamisesta alkaa patriarkaalinen komento, huomauttaa puolestaan Martti Nissinen.

Lähi-itä-kartta

Lähi-itään kuuluvia maita ovat Turkki, Syyria, Jordania, Israel, Libanon, Iran, Irak, Saudi-Arabia, Jemen, Oman, Arabiemiirikuntien liitto, Qatar, Bahrain ja Kuwait. Yleensä mukaan lasketaan myös Egypti, joskus myös muut Pohjois-Afrikan maat sekä Afganistan.

Mesopotamia eli Kaksoisvirranmaa käsitti nykyisen Irakin alueen sekä Syyrian itäosan ja Turkin kaakkoisosan. Nimi Mesopotamia tulee kreikan sanoista meso – välissä, potamoi – virrat ja viittaa Eufrat- ja Tigris-jokiin.

Persia sijaitsi nykyisen Iranin alueella. Monessa historian vaiheessa sen tie kohtasi Mesopotamian valtakuntien kanssa, joko hallitsijana, hallittuna tai yhteisen hallitsijan alamaisena. Persia ei kuitenkaan kuulunut ottomaanien imperiumiin eikä joutunut Kansainliiton mandaattialueiksi. Myös Iranin nykyhistoria poikkeaa naapureista.

Päitä poikki

Mesopotamian tutkimus aloitettiin vasta 1800-luvun puolivälissä. Sitä ennen alueen valtakuntien maine perustui lähinnä Raamatun kertomuksiin, jotka eivät esitä niitä kovinkaan hyvässä valossa.

Assyrialaiset myös vaikuttivat itse omaan kuvaansa, koska he pelottelivat muita saadakseen nämä alistumaan. Verisestä maineesta huolimatta Assyria oli monikulttuurinen ja suvaitsevainen suhteessa eri uskontoihin. Seinäkuvissa ihannoitujen sotien välissä oli pitkiä rauhan kausia.

Aina on taisteltu jumalten nimissä. Tämä ei kuitenkaan ole vain Lähi-itään liittyvä piirre. Nissinen vertaili taannoin Assyrian kuninkaan Assurbanipalin, Osama bin Ladenin ja George W. Bushin retoriikkaa.

— Kaikki he olivat menossa kukistamaan jumalatonta vihollista lähes samoin sanakääntein. Jumalat ovat parhaita auktoriteetteja, koska niitä ei voi vetää vastuuseen.

Nissisen mukaan on tärkeää katsoa uskonnollisten tunnusten taakse. Usein sieltä löytyy kiista vallasta tai rahasta.

— Lähi-idän konfliktit halutaan aina määritellä uskonnollisiksi. Tämä ottaa minua aivoon, hän puuskahtaa.

Martti Nissinen näkee yhtäläisyyksiä assyrialaisten ja ääri-islamistien Isisin propagandan välillä.

— Päitä katkotaan reliefeissä ja videoilla. Propagandaa käytetään pelotteluun, mutta taustalla ovat valta ja raha.

Rajojen piirtäminen rikkoi identiteetit

Persialaisvaltaa seurasi hellenismin aika, roomalaiset, umaijadien ja abbasidien kalifaatit sekä osmanien valtakunta. Umaijadien ja abbasidien hallitessa 660–1258 jaa. Lähi-itä eli uutta kukoistustaan. Matematiikan ja lääketieteen alalla tehtiin uraauurtavia keksintöjä.

Kuitenkin jo ennen kuin mongolit tuhosivat Bagdadin ja lopettivat kalifivallan, tiede oli alkanut hiipua. Syynä siihen oli uskonsuuntaus, joka suhtautui kielteisesti kyseenalaistamiseen.

Seuraavina vuosisatoina, ensimmäiseen maailmansotaan asti, aluetta hallitsivat turkkilaiset osmanit. Kolonialismin aikana Lähi-itä joutui suurten pelaajien heittopussiksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen voittajat jakoivat osmanivaltion keskenään ja asettivat johtoon omia suosikkejaan.

— Alue pilkottiin tilkkutäkiksi, jolla ei ole historiallista taustaa. Rajat rikkoivat voimassa olleet identiteetit, kuvailee Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola.

Juusolan mukaan Lähi-itä on ainoa historiallinen valtakeskus, joka ei ole onnistunut toipumaan kolonialismin taakasta. Yhtenä syynä siihen on juuri sirpaleisuus.

1950–60-luvulla muutamilla Lähi-idän mailla oli yritystä yhdistyä, mutta omia vasallejaan tukeneet länsimaat estivät pyrkimykset. Keskinäinen epäluuloisuus on säilynyt alueen vallitsevana piirteenä.

— Isisin kalifaatti kantoi ajatusta yhdistymisestä omalla irvokkaalla tavallaan, Juusola huomauttaa.

Paljon öljyä, vähän vettä

Israelin perustaminen toukokuussa 1948 oli merkittävä konfliktien lähde. Arabien käsityksissä länsi jakoi heidän maataan eurooppalaisille siirtolaisille. Suhde Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon koettiin muutenkin alistavaksi.

Enää Israel ei Juusolan mukaan ole Lähi-idän keskeisin konflikti. Se ei johdu siitä, että kriisiin olisi saatu onnellista ratkaisua, vaan siitä, että vielä pahemmat konfliktit ovat ajaneet ohi.

Lähi-itä on ollut varsinainen ulkopuolisen puuttumisen magneetti. Öljy teki alueesta strategisesti tärkeän, eikä asioihin sekaantuminen päättynyt kylmän sodan loppumiseen, kuten Irakin ja Syyrian sodat näyttävät.

— Koko maailmassa ei ole toista aluetta, johon ulkopuoliset olisivat puuttuneet yhtä paljon, Juusola sanoo.

Maailmassa ei ole myöskään aluetta, jonka bruttokansantuotteista käytettäisiin yhtä suuri osuus aseisiin.

Juttu jatkuu kuvan alla

Lähi-itä-terroristi

— Lähi-idän nykyisen tilanteen voi kiteyttää kolmeen kohtaan: paljon ihmisiä, paljon öljyä, liian vähän vettä, Juusola sanoo.

Hänen mukaansa alueen mahtijokien Eufratin ja Tigrisin tila on huolestuttava. Turkin patohankkeet vähentävät alajuoksulle riittävää vettä ja ovat merkittävä kiistan aihe.

Myös sateet ovat vähentyneet, ja ne vähenevät ilmastonmuutoksen vuoksi vielä niukemmiksi.

— Syyriassa katsoin Baradaa, joka on vanhoissa tauluissa komea joki. Nykyään se on roskaviemäri.

Ilmastonmuutoksen lisäksi vesipula johtuu huonosta vesihallinnosta. Lähi-idässä viljellään runsaasti vettä vaativaa puuvillaa ja tuotteesta on pidetty edelleen kiinni, vaikkei siinä nykyoloissa ole järkeä.

Heimoidentiteetit vahvistuvat

Kun valtioiden turvarakenne on romahtanut, koulutus ja sosiaaliturva saadaan yhä useammin uskonnolliselta yhteisöltä. Se vahvistaa uskonnollisia ja heimoidentiteettejä, joiden uskottiin jo katoavan.

Ilmiötä myös ruokitaan tietoisesti. Uskonnollisen vastakkainasettelun lietsominen on poliittisen johdon keino estää opposition vahvistumista. Vielä parikymmentä vuotta sitten ihmisten identiteetit Lähi-idässä liittyivät luokka-asemaan, nyt yhä enemmän etniseen tai uskonnolliseen taustaan. Lisäksi saudit ovat levittäneet öljyrahojen voimalla vanhoillista uskontulkintaansa lähialueille.

Uskonryhmien nykyiset kiistat eivät kuitenkaan ole jatkumoa muinaisille konflikteille, Juusola painottaa. Sunnien ja shiiojen väleissä ei ole kyse mistään vuosisataisesta vainosta vaan nykypäivän vallanjaosta.
Arabikeväältä odotettiin paljon, mutta se on lähes kaikkialla, ehkä Tunisiaa lukuun ottamatta, osoittautunut pettymykseksi.

— Vallankumoukset eivät ole kovin positiivinen tapa uudistua. Niissä lähtee liikkeelle kaaos-
voimia, eikä lopputuloksesta voi olla varma, Juusola kommentoi.

Rahat aseista koulutukseen

Demokratia ei juhli Lähi-idässä, eikä teollinen yhteiskunta ole oikein koskaan päässyt vauhtiin. Vanhakantainen uskonnollisuus jarruttaa tieteentekoa, ja yleinen koulutustaso on useimmissa Lähi-idän maissa heikko. 
Lähes kaikki alueen kansat ratsastavat komealla historialla ja legitimoivat sillä politiikkaansa. Loistava menneisyys ei silti lohduta kurjuuden keskellä. Miten Lähi-idän tulevaisuus kirkastuisi?

— Aivan ensimmäiseksi nykyiset konfliktit pitäisi pystyä ratkaisemaan, koska ne vievät kohtuuttomasti alueen voimavaroja, Hannu Juusola arvioi.

Sen jälkeen pitäisi käynnistää samanlainen taloudellinen integraatio kuin Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Asevarustelusta vapautuvat rahat tulisi ohjata koulutukseen. Ulkopuolisten pitäisi lopettaa puuttuminen alueen politiikkaan.

— Ilmastonmuutoksen kanssa selviytyminen vaatii rohkeita muutoksia veden käytössä ja 
alueellista yhteistyötä vesiasioissa, Juusola painottaa.

Alussa olivat suotuisat ympäristötekijät. Tulevaisuus on rakennettava ilman niitä.

Lähi-itä-aikajana

 

Artikkeli  on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/10/17

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.

Saana Svärd

Assyriologian dosentti

Martti Nissinen

Vanhan Testamentin eksegetiikan professori

Hannu Juusola

Lähi-idän tutkimuksen professori

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri