— Metsä on ollut suomalaisille tärkeä, mutta pelkään, että se on nyt käymässä entistä vieraammaksi, sanoo metsäekologian dosentti Timo Kuuluvainen.
Erityisen vieraaksi käy koskematon metsä, josta kertoo myös Kuuluvaisen ja metsänhoitaja Petri Keto-Tokoin teos Suomalainen aarniometsä (2010).
— Koskemattomia aarniometsiä on metsäalastamme enää noin neljä prosenttia, vain prosentti etelässä. Moni ei pääse sellaista näkemään.
Kuuluvainen pohtii, että suomalaisuuteen kiinteästi liittyvä metsäsuhde on kaksijakoinen ja ristiriitainenkin. On korvenraivaajan eetos: metsä on tärkeä talouden ja kasvun lähde, mutta se on voitettava. Toisaalta kansallisromanttinen arvostus erämaita kohtaan on tuttu taiteista, ja Jukolan pojatkin pakenivat Impivaaraan oppimaan ihmisiksi oloa.
Kaksijakoisuus on yhä läsnä. Suomi käy Euroopan unionissa kamppailua oikeudestaan lisätä metsien käyttöä, toisaalta eletään metsäbuumia, jossa villiyrtit ja sienet ovat arvossaan ja metsäterapia on jo lääkärin määräämä hoitokeino.
— Tämä arvostus on tietysti hieno asia. Metsäkuva on monipuolistunut. Mutta metsäluonnon kannalta olisi paljon tehtävää. Ei ole hyvä, jos tulevaisuudessa on vain vähät suojelualueet ja plantaasimaisia vähälajisia talousmetsiä.
Metsänhoitoon tarvittaisiin vaihtelua ja vaihtoehtoja, Kuuluvainen pohtii.
Kuuluvaisen suosikkimetsä on hyvin suomalainen, sellaista ei juuri muualta Euroopasta löydy.
— Vanha, valoisa aihkimäntymetsä, jossa on hyvä kulkea.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/07/17.
Timo Kuuluvainen: Julkaisut, projektit, aktiviteetit.
Kuuntele Kuuluvaisen haastattelupodcast. Jos soitin ei toimi, paina linkkiä.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.