Kirjan lukeminen saa uusia muotoja

Perinteistä kirjaa kutsutaan usein fyysiseksi, vaikkei e-kirjankaan lukeminen tapahdu aineettomasti. Minkälaisia merkityksiä lukijat liittävät erilaisiin kirjamuotoihin?

Lukemista koskevassa julkisessa keskustelussa kiinnitetään usein huomiota sisältöihin. Erityisesti e-kirjaan liittyvien esineiden merkitys on jäänyt kuitenkin vähemmälle huomiolle. Lukijan näkökulmasta esineet – painetut kirjat tai lukulaitteet – ovat kuitenkin aina tärkeitä. Ne vaikuttavat lukemiseen, mutta kyse on monista muistakin seikoista, kuten kirjojen etsimisestä, hankkimisesta ja esillä pitämisestä. Kirjojen ja laitteiden ohella tärkeitä esineitä voivat olla kirjahyllyt, lukulamput ja nojatuolit.

Esineellisyys vaikuttaa myös tapoihin, joilla lukukokemuksia jaetaan muiden kanssa. E-kirjaa on mahdollista lukea online-tilassa jättäen merkintöjä ja kommentteja muiden nähtäviksi. Kaikki eivät kuitenkaan toivo tällaista ominaisuutta, vaan osa haluaa nimenomaan irrottautua kirjan kanssa omaan rauhaansa.

Tutkin väitöskirjassani suomalaisten lukijoiden kokemuksia lukemisen kulttuurin digitalisoitumisesta. Tutkimusaineistoni koostuu kirjoituksista, joissa yli 500 suomalaista kertoo lukemisen merkityksistä elämässään.

Näitä merkityksiä he kuvaavat usein juuri esineiden kautta.

Kirja on osa kotia

Ihmiset puhuvat usein siitä, millainen esine kuuluu hyvään lukuhetkeen ja miksi. Lukijat painottavat painetun kirjan roolia käsissä tuntuvana, tuoksuvana ja kauniina esineenä, joka auttaa keskittymään tekstiin ja antautumaan sen vietäväksi. Kirjat ovat monille tärkeä osa kodin ympäristöä, ja niiden halutaan olevan käsillä, läsnä ja näkyvillä muistuttamassa siitä, mikä lukemisessa on hyvää ja arvokasta. Ne toimivat esineinä, jotka auttavat rauhoittumaan, hiljentymään ja irrottautumaan arjesta.

E-kirjakuvausten kohdalla kertomusten sävy muuttuu sekä e-kirjoja vierastavien että niitä mielellään lukevien vastauksissa. Toisille ne ovat kliinisiä, vesitettyjä versioita oikeasta ja aidosta kirjasta. Toiset taas pitävät niitä erittäin tervetulleina, kätevinä ja aikaa säästävinä vaihtoehtoina, jotka mahdollistavat helpon tavan lukea ja hankkia kirjoja. Monet myös painottavat tilannetta tärkeänä tekijänä valintaa tehdessä. Matkalle voi sopia e-kirja ja lukulaite, mutta hiljaiseen koti-iltaan valitaan ehkä mieluummin teoksen painettu versio. Toisinaan on hyvä saada kirja nopeasti laitteelle, toisinaan on mieluisampaa lähteä ajan kanssa kirjastokäynnille. Näin kyse ei ole vastakkainasettelusta, vaan lukemista tukevasta valinnanvapaudesta. Valinta liittyy viimekädessä siihen, mitä kirjalta tilanteessa halutaan.

Lukijoiden e-kirjakuvauksissa toistuu usein ruudun rooli lukemisessa. Se, mitä ruudun ajatellaan merkitsevän, saattaa määrittää lukijan suhdetta e-kirjaan huomattavan paljon. Onko ruutu ikkuna taskussa kulkevaan kirjallisuuden aarrearkkuun vai liittyykö se pikemminkin kiireiseen arkeen ja työelämään?

Kirja merkitsee monelle enemmän kuin vain kantamaansa tekstiä – esimerkiksi lahja-, sisustus- tai muistoesinettä. Lukemiseen käytettävä laite sen sijaan liittyy usein kirjojen lisäksi paljon muuhunkin. Tämä voi olla e-kirjan yleistymisen kannalta sekä vahvuus että heikkous. E-kirjakeskusteluun heijastuukin lukijoiden suhde aiemmin opittuihin lukutapoihin sekä näiden muutoksiin. Suhtautumiseen vaikuttavat lukijan henkilöhistoria ja suhde teknologiaan.

Digitaalisuus ja esineellisyys kietoutuvat kuitenkin yhteen monella tavalla. Sen huomaa vahvasti siitä, kuinka hahmotamme digitaalisia sisältöjä juuri paperiin ja kansiin, esineelliseen maailmaan, liittyvien metaforien kautta. Tämä liittyy yleisemminkin digitaalisten sisältöjen käyttöön  esineellisinä vertauskuvina.

Uudet lukuympäristöt vaikuttavat lukemiseen

Tietokoneiden suosio kasvoi, kun graafiset käyttöliittymät yleistyivät. Siitä lähtien sovelluksia on käytetty pitkälti kuvakkeiden kautta sen sijaan, että käyttäjän tarvitsee varsinaisesti ajatella käsittelevänsä koodia niiden taustalla. Puhumme sujuvasti sivuista, asiakirjoista ja arkistoista käyttäessämme tietokonetta. Tämän vuoksi tutkimuksessa onkin pohdittu esineiden määritelmiä ja niihin liittyviä aineellisuuden ja aineettomuuden käsitteitä.

Esineiden tehtävä on toimia usein työn tekemisen välineinä. Nykyisin työkalujamme ovat usein tietokoneohjelmat ja niillä tuotetut sisällöt. Niinpä on kiinnostavaa kysyä, voiko niitä ajatella esineinä.

Sovellusten suosioon vaikuttavat helppokäyttöisyys, ymmärrettävyys ja selkeys kokonaisuuksina, ja ne saatetaan mieltää ikään kuin liikuteltaviksi esineiksi. E-kirjastakin puhutaan sähköisenä ”kirjana”, jonka voi etsiä ”kirjakaupasta” ja jota voi säilyttää ”kirjahyllyssä”. E-kirjat siis mielletään usein fyysisten esineiden kaltaisiksi. Sen lisäksi ne vaikuttavat fyysiseen tilaan esimerkiksi silloin, kun kodin vanha kirjahylly ei enää kartu uusista painetuista teoksista kirjallisuuden materialisoituessa virtuaaliseen tilaan.

Esineiden merkitys lukemisessa perustuu siis moneen tekijään; toimintaan, tilanteeseen, arvoihin ja odotuksiin. Kirjat eivät ole kaikille ainoastaan lukemisen väline, vaan niihin liittyy myös laajempi kulttuurinen ympäristö, jonka piirissä lukijat paitsi lukevat, myös lainaavat, lahjoittavat, kierrättävät ja omistavat kirjoja sekä viestivät niistä muille. Ne toimivat näin sosiaalisen vuorovaikutuksen välineinä, vaikka samalla tarjoavat myös yksityisyyttä ja keinon saavuttaa omaa rauhaa.

 E-kirjojen kohdalla vuorovaikutus ja lukemisen tavat muuttuvat, kun lukemiseen käytetty laite, sen muuttuva sisältö sekä mahdollinen yhteys internetiin luovat uudenlaisen lukuympäristön. Teoksen esineellisen muodon muutos vaikuttaa lukijan toimintaan ja lukuhetkeen. Vaikka e-kirja hakeekin vielä paikkaansa monien lukijoiden arjessa, se myös tuo jo useille oman lisänsä lukemisen tapoihin. Joko–tai-asetelma ei ole sille eduksi tai vastaa lukijoiden arkea.

Lukijat tekevät valintoja. Silloin kiinnostavaa on se, milloin ja millaiseen lukemiseen kirja valitaan ja se, miten tuo valinta vaikuttaa lukukokemukseen.

Anna Kajander
Tohtorikoulutettava, kansatiede / Digital Humanities
@anna_kajander

Tutkijan ääni on juttusarja, jossa tutkijat kertovat omasta tutkimuksestaan. Artikkelin on tuottanut Uutistamo yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa.

Digital Humanities -tiedeteema