— Virossa teitittely on yleisempää kuin Suomessa. Siellä asuvat suomalaiset voivat alkaa teititellä myös puhuessaan suomea, kielentutkija Mari Wiklund sanoo.
Wiklund on havainnut muutoksia myös ulkosuomalaisten intonaatiossa eli sävelkulussa, painotuksissa ja rytmissä.
— Pitkät hiljaisuudet eivät yleensä tunnu suomalaisista kiusalliselta, mutta asuttuaan pitkään maassa, jonka keskustelukulttuuriin hiljaisuus ei kuulu, suomalainen saattaa puhua paljon aiempaa vuolaammin. Esimerkiksi vuosia Tanskassa asuneiden suomenkieli taas voi olla tavallista poukkoilevampaa.
Yleisimmin kielen muuttuminen ilmenee puheessa koodinvaihtona: puhuja vaihtaa yhtäkkiä kieltä ja korvaa yhden tai useamman sanan jollakin vieraskielisellä tai keksii tilalle korvaavan sanan. Kieliä myös sekoitetaan yhdistämällä suomalaista sijapäätettä englanninkieliseen sanaan.
— Ilmaus skuulissa voi tulla puheeseen nopeastikin, vaikkapa vaihto-oppilasvuoden aikana, Wiklund kertoo.
— Iäkkäämpien kanadansuomalaisten sanavarastoon voivat kuulua näköradiot ja jääboxit television tai jääkaapin sijaan.
Koodia voidaan helposti vaihtaa ilman, että ymmärrettävyys kärsii, jos keskustelukumppanikin ymmärtää vierasta kieltä.
— Koska englantia ymmärretään hyvin, kieltä päivittäin puhuvat vaihtavat koodia useammin ja korjaavat sanomaansa vähemmän kuin esimerkiksi tanskaa puhuvat.