OECD:n raportissa vuoden takaa todetaan: arkielämän perustehtäviä haittaavista lukuvaikeuksista kärsii reilusti yli puoli miljoonaa 16–65 vuotiasta suomalaista. Lukema hätkähdyttää.
Mutta onko kielitaito todella murenemassa? Nuorten käyttämää kieltä kauhistellaan aina, koska kieli muuttuu käytössä ympäristön mukana. Opetushallituksessa nykytilannetta kuitenkin tarkkaillaan.
— Paljon on havaintoja siitä, että yleiskielen hallinta on heikentynyt. Samaan aikaan on huomattu, että lapset ja nuoret kirjoittavat yhä enemmän, mutta ilman yleiskielen huoliteltua kieliasua, opetusneuvos Minna Harmanen toteaa.
Kirjojen lukeminen on vähentynyt, mikä näkyy nuorten kirjoitustaidon laskuna. Harmanen korostaa perusopetuksessa monilukutaitoa eli laaja-alaista kielen osaamista. Luku- ja kirjoitustaitoja tarvitaan kaikissa opetus- ja tutkimusaineissa — eri tiedonalojen kieliä.
— Yksilöiden väliset tasoerot ovat kuitenkin suuret. Heikkoja äidinkielisiä suomen puhujia sekä suomea toisena kielenä oppivia hyödyttäisi, että kaikkien aineiden opettajat huomioisivat myös suomen kielen.
Suomen kielen yliopistonlehtori Hanna Lappalainen Helsingin yliopistosta toimii äidinkielen ylioppilaskokeen sensorina ja tulevien opettajien kouluttajana. Hän on huolissaan siitä, kuinka kielitaidolliset ääripäät etääntyvät toisistaan, erinomaiset huonosti oppivista.
— Valitettavasti on yhä enemmän niitä, joiden taidot ovat erittäin heikot.
Lappalainen jakaa Harmasen käsityksen yleiskielen normien hallinnan puutteesta. Kehityssuunta surettaa pedagogia.
— Äidinkielisille suomen kieli on pohja muiden aineiden ja alojen opiskeluun. Muunkielisille se on avain koko yhteiskuntaan.
Innostetaan lukemaan!
Miksi kieli köyhtyy? Selitystä etsitään usein englannin kielen valta-asemasta elokuvissa ja peleissä. Myös some on usein syntipukkina.
Toisaalta suuntaan vaikuttavat myös koulumaailman muutokset: äidinkielen opetustunteja on vähennetty lukiossa. Oppiaineeseen on sisällytetty ehkä liikaa muitakin sisältöjä.
— Koulutamme opettajia, avainhenkilöitä uuden sukupolven kasvattamisessa, Lappalainen muistuttaa.
Yliopisto voi vaikuttaa asiaan antamalla opiskelijoille laadukasta opetusta. Entä peruskoulu? Tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa on muistuttanut, että kouluissa voisi vahvistaa myös tietokirjallisuuden lukemista.
— Se voisi innostaa myös lukemisesta vähemmän innostuneet pojat tarttumaan kirjoihin, Lappalainen arvioi.
Kieli muuttuu myös kansainvälisten vaikutteiden mukana. Monikielisyyttä ja sen mukaista opetusta tulisi nostaa positiivisesti esiin ja hyödyntää enemmän, lehtori ehdottaa.
Ranteet auki?
Lappalainen on tutkinut eurooppalaisten kielten puhuttelukäytäntöjä ranskan tutkijan Johanna Isosävin kanssa.
Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Saako sinutella vai täytyykö teititellä he toteavat vieraiden kielten opiskelun vähentyneen dramaattisesti. Väitettä tukee Ylioppilastutkintolautakunta. Viime vuosina ylioppilaskokeissa vieraiden kielten kirjoittamisessa näkyy selvä laskeva trendi.
Sujuva äidinkielen hallinta helpottaa myös muiden kielten oppimista. Pitääkö siis huolestua, kun molempien osaaminen on laskusuunnassa? Opetusneuvos Anu Halvarin mukaan tilastot toisen kotimaisen ja vieraiden kielten opiskelusta kertovat synkkää tarinaa.
— Kielitaito on kaventunut. Erilaisten koulutuksellisten valinnaisuuksien vuoksi kieliopinnot on helppo jättää pois, koska tarjolla on niin paljon muutakin.
Surkeutta ei pidä jäädä päivittelemään, vaan kannattaa etsiä ratkaisuja ongelmaan, Halvari neuvoo. Hän työskentelee Opetushallituksen vieraiden kielten opetusta kehittävien projektien parissa ja osallistuu myös Euroopan neuvoston kielipolitiikkaa edistävien innovaatioiden kehittelyyn.
Nuori pitää vakuuttaa
Jokainen opettaja on myös kielten opettaja, pedagogien sanonta kuuluu. Halvari on samaa mieltä. Ratkaisuja pitäisi etsiä erilaisista opetusmenetelmistä monikielisiin luokkahuoneisiin. Suomalaisia kannattaa rohkaista lapsuudesta lähtien hankkimaan edes jonkin verran kielitaitoa. Eikä se ole myöhäistä ikääntyneenäkään.
— Todella usein aikuiset toteavat, että kieliä olisi aikanaan pitänyt opiskella enemmän.
Suomen tarjoama yleissivistävä koulutus tarjoaa oivallisen tilaisuuden opiskella asiantuntevien pedagogien johdolla kieliä ilmaiseksi — silti mahdollisuus heitetään monesti hukkaan. Kielitaidon tärkeys pitää siis vakuuttaa nuorille. Monipuolinen kielitaito kun auttaisi heitä lähes kaikessa.
— Ratkaistavaksi jää arvovalinta: haluammeko edistää monipuolisen kielitaidon hankkimista vai vain arvostaa oppijoiden vapaata valintaa opinnoistaan, Halvari kysyy.
Motivoida pitäisi: kielten opiskelusta ei kouluaikoina juuri palkita muuten kuin onnistumisen ilolla. Suomen hallituksen kielitaidon monipuolistamista painottava kärkihanke odottaa edelleen toteuttamistaan. Koulutusleikkaukset eivät välttämättä auta asiaa.
Valintakokeessa humisee
Yliopistonlehtori Ulla Tuomarla, Helsingin yliopiston nykykielten laitoksen johtaja, vakavoituu kysymyksen edessä.
— Suomalaisten kielitaito on kaventunut ja kapenee jatkuvasti, Tuomarla vahvistaa.
Vielä 1990-luvulla saksan, ranskan ja venäjän osaajia oli enemmän kuin nyt, vaikka esimerkiksi venäjän kielen tarpeellisuus Suomessa kasvaa koko ajan. Englannin kieltä lukuun ottamatta kielitaidon taso on laskenut huolestuttavan tasaisesti ja valitettavan pitkään, Tuomarla sanoo.
— Nykykielten laitoksen hakukohteista puolet jäi kesän valintakokeissa vajaiksi.
Kielitaidon moninaisuuden lisäksi sen taso on heikentynyt, vaikka taitajia tarvitsee talouselämäkin — muusta kulttuurivaihdosta puhumattakaan. Tuomarla ymmärtää silti opettajien vaikeudet sovittaa yhteen kieli-intoiset ja kieliä karsastavat.
Yksilöllisiä opinpolkuja?
On myös valopilkkuja. Nuorten matkailu ja muu harrastustoiminta on avartanut heitä kiinnostumaan vaikkapa japanista, espanjasta ja portugalista.
— Pyrimme parantamaan koulutuksemme näkyvyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa ja huolehtimaan siitä, että koulutustarjontamme auttaa myös työllistymään, Tuomarla lupaa.
— Toivoisin opiskelijoilta enemmän harvinaisia, tiedekuntarajat ylittäviä aineyhdistelmiä, kuten esimerkiksi oikeustiede ja ranska.
Tämä kuitenkin edellyttäisi sitä, että tutkintorakenne tukisi opiskelijoiden yksilöllisiä valintoja. Myöskään vuosia jatkunut tehostamisen kulttuuri ei helpota nuorten rohkeita ja omintakeisia aineyhdistelmiä. Niihin tulisi kannustaa rakenteiden tasolla.
Lähteet: Opetushallituksen tietopalvelu, Euroopan komissio.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa Yliopisto-lehti ja rakastu tieteeseen.