Kesä, kirja ja viina

23.6.2016
Yliopisto-lehden toimitus maistelee kesällä väkeviä sanoja ja mietoja juomia. Ja päinvastoin.

Votkaa, opettaja Svetlana

Katri Lipson
Kosmonautti
Tammi, 2008

”— Ajatella, että tässä huushollissa oli vielä paikka, josta minä en tiennyt, koskematon viinakätkö, vaikka mies on maannut haudassa jo ikuisuuden! Anna Ivanovna nosti komerosta päivänvaloon votkapullon ja heilutteli sitä Svetlanan silmien edessä.

— Tiedättekö, kun mies eli, en juonut tippaakaan, koko aine inhotti minua, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että pari kupposta tekee meille molemmille hyvää.”

Leskirouva Anna Ivanovna on menettänyt poikansa Sergein, joka kuoli mystisesti asevelvollisuuden kynnyksellä. Päästyään kotiin hermoparantolasta Anna kutsuu kylään Sergein entisen musiikinopettajan Svetlanan, johon Sergei oli salaa ihastunut. Paikalle pelmahtaa sattumalta myös Sergein ystävä Saša, Svetlanan kiusaaja ja fantasioiden kohde.

Katri Lipsonin esikoisromaani Kosmonautti esittää hulvattoman juopottelukohtauksen, jossa pääosassa ovat vaihteeksi naiset. ”Vanhojen haahkojen ryyppäjäiset”, kuten Sašan isä tilaisuutta ivaa, muuttavat kaikkien osallisten elämän, eikä mikään ole sitä, miltä ensin näyttää.

Lipson kuvaa taitavasti myös humalan hävettävyyden ja sottaisuuden: ”…kaikki oli kovin sekavaa mutta Svetlanan häpeä votkankirkas ja löyhkäävä, Murkan viirusilmien katse, eläimen mykkä viisaus seurasi häntä hellittämättä ja hän pelkäsi kuollakseen että kissa alkaisi puhua hänellekin, mutta se oli hiljaa, ei edes naukaissut…”

JUOMASUOSITUS / Nauti votkan kera.
REETTA VAIRIMAA

Ongelma muovimukissa

Taina Latvala
Ennen kuin kaikki muuttuu
Otava, 2015

Ennen kuin kaikki muuttuu on kertomuskokoelma parikymppisten elämästä. Ensimmäisessä novellissa tehdään eroa lapsuudenkodista ylioppilaskeväänä. Edessä on muutto maalta kaupunkiin opiskelemaan.

”He ovat täyttäneet seitsemäntoista ja heidän varjonsa kulkevat vaiti heidän edellään.”

Vaikka lukijan nuoruus olisikin jo muisteluvaiheessa, kertomusten nuorten epävarmuuteen ja pelkoihin pystyy eläytymään. Suuret tunteet kätkeytyvät arkisiinkin tapahtumiin. Näissä tarinoissa nuoruus ei ole viinanhuuruinen: on vain helpompi ottaa lasi viiniä ja olla kuin muut.

”Rabbe avasi pienen, ruskean kaapin täynnä pelottavia pulloja. Hän valitsi yhden ja kiersi korkin auki ja kaatoi muovimukeihin punaista juomaa. En kehdannut sanoa, etten pitänyt viinistä. Mietin koko ajan, olisiko kohtuutonta pyytää lasi maitoa.”

Taina Latvalan tyyli on kursailematonta, paljastavaa. Kertojaääni, useimmissa nuori kirjailijanainen, möläyttää oudot ajatukset sanoiksi. Vaikka elämisen kipuilun aiheet muuttuvatkin iän mukana, möläytettävää löytyy kaiken ikäisiltä.

Tarinan nuori nainen viettää iltaa ikääntyneen julkkisnäyttelijän kanssa: ”Hän kulautti tuopin tyhjäksi. Tuntui oudolta kuulla hänen ongelmistaan. Minullakin oli omat pulmani, mutta ne olivat luonteeltaan sellaisia että 19-vuotiaskin kykenisi ne ratkaisemaan.”

JUOMASUOSITUS / Maistuu opiskeluajan lempiliemen kera — maidon tai mallas­juoman.
MAISA PURANEN

Kännin koko kuva

Venedikt Erofejev
Moskova–Petuški. Runoelma
Suomentanut Esa Adrian
Gummerus, 2001

”— Lisäksi oli kaksi äijää ja kolme kierosilmäistä otusta, toinen toistaan humalaisempia, ja mahdottomasti savua ja paskanjauhantaa. Muuta ei sitten tainnut ollakaan.

Ja minä lanttailin ja join, lanttasin rossiiskajaa ziguli-oluella ja katselin noita kolmea, aloin käsittää yhtä ja toista. Mitä nimenomaan aloin käsittää, sitä en osaa sanoa, sillä minä lanttailin ja join, ja mitä enemmän aloin käsittää heistä jotakin, sitä tiuhemmin minä lanttasin ja join ja sen seurauksena käsitin yhä terävämmin.”

Venedikt Erofejevin matkaromaani lähtee krapulasta ja päätyy psykoosiin. Juopottelukohtauksien lisäksi se sisältää humalaista horinaa, päihtynyttä muisteloa, kännistä hybristä sekä tietenkin pelkoa, epäluuloa, herkkyyttä, toivoa, kuvotusta ja kaikkea mitä alkoholin ylennauttimiseen voi liittyä.

Moskova–Petuški on kaaosta järjestyksessä. Muodollisesti etenevää tolkuttomuutta ja terävän sumea kuvaus änkyrän eri ilmentymistä ja vaiheista. Kirjan jokainen kohtaus on humalakohtaus ja kirjan muoto on jatkuvan ryyppäämisen muoto.

Opus on kirjailijaminä Venitškan suuri matka ensin Kurskin radan asemalle ja sieltä junalla Petuškiin tapaamaan naista ja lasta. Matkatovereina on junan vaihtuva väki ja mielikuvituksen tuotteet, Sfinksi ja herran enkelit. Keskustelu on sitä ymmärrettävämpää, mitä järjettömämpää se on. Jotenkin kirja onnistuu olemaan olematta irvokas. Se tavoittaa jotakin inhimillistä.

JUOMASUOSITUS / ”Klava-tädin suudelma”, puolet rossiiskaja-punaviiniä ja puolet väkevää roséviiniä.
MIKKO PELTTARI

Karmean hyviä viinejä

Edgar Allan Poe
Kootut kertomukset
Suomentanut Jaana Kapari
Teos, 2006

”Viini kimalteli hänen katseessaan ja tiu'ut kilisivät. Médoc lämmitti omiakin sisuksiani. Olimme kulkeneet kammioissa, joiden seinille oli pinottu luita ja luiden joukkoon sijoiteltu isoja ja pieniä viinitynnyreitä, ja tulleet katakombin sisimmäisiin uumeniin. Pysähdyin taas, ja tällä kertaa uskaltauduin ottamaan Fortunatoa olkavarresta.”

”Rikoin pienen de Crâven ja ojensin sen hänelle. Hän tyhjensi sen yhdellä kulauksella. Hänen silmänsä leimusivat hurjina.”

Loukattu, kostoa vannova Montresor houkuttelee Fortunaton italialaisen karnevaalin humusta talonsa kellariin. Viinituntemuksellaan pöyhkeilevä Fortunato juo — tai antaa juottaa — itsensä humalaan parhailla punaviineillä. Suoraan kaulasta katkaistusta pullosta, yhdellä kulauksella, maistamatta.

Fortunaton turhamaisuutta manipuloimalla Montresor houkuttelee hänet yhä syvemmälle katakombiin kohti karmeaa loppuaan, muka arvioimaan Amontillado-tynnyrillisen laatua.

Edgar Allan Poen novelli Tynnyrillinen Amontilladoa (1846) on monille tuttu lukion äidinkielen tunneilta.

Kauhutarina on niin täynnä vivahteita, että uudelleen lukeminen yli 30 vuoden jälkeen teki saman kuin viinin kellarointi: paljon uusia ulottuvuuksia.

Laatuviinejä juodaan Poen muissakin tarinoissa niin, että nautinnon sijaan tunnelma on pahaenteinen. Filosofi Pierre Bon-Bonille maistuu pirun kanssa niin Mousseux, Chambertin kuin Sauternet’kin. Charley Goodfellow kaataa kurkkuunsa ”kvartin kvartin perään” Château Margaux’ta tulevan ruumiin, Barnabas Shuttleworthyn seurassa.  

JUOMASUOSITUS / Kellarin­viileä kuiva sherry.
MARJA PEMBERTON

Viinavillin vierellä

Suomalaisia naisrunoilijoita. Maailma katettu pöytä
Toimittaneet Mirjam Polkunen ja Auli Viikari
Tammi, 1987

”Niin sano minun emoni
varotteli vanhempani:
Elä vainen, neito nuori
Elä kasvaja kananen
hullun hurstille ruvetko
lakanoille viinavillin
tuville tupakan juojan.
Usein humalahurjan,
useammin viinavillin
kopra tukkihin tulepi
hapsihin haihattelepi.
Usein humalahurjan
useammin viinavillin
oksennus olille jääpi
vaahti vaipalle valuu
korjata vihasen vaimon
sekä tyynen työnnytellä.”
Mateli Kuivalatar,
Ilomantsi, 1830

Mutta jospa viinavilli oppisi tavoille, ei enää repisi hiuksista eikä oksentelisi patjoille? Selitysten kuunteleminen ja anteeksiantaminen sopii ainakin värssyn tyynelle vaimolle.

Äidin neuvot kannattaa ottaa vakavasti. Helsingin yliopistossa on tutkittu räyhäviinageeniä, serotoniini 2B-reseptorin mutaatiota, joka altistaa holtittomaan käyttäytymiseen alkoholin vaikutuksen alaisena. Taisi Mateli tietää, mistä runonsa virkki.

Kaksi vaihtoehtoa: joko räyhäkkä viinavilli oppii karttamaan alkoholia tai neito nuori, kasvaja kananen etsii itselleen paremman maljannostajan. Jospa löytyisi kumppani, joka väkijuomia nautittuaan enintään puhelisi hassuja, silittäisi tukkaa ja nukahtaisi äkisti?

Jos antologiasta ammennettu runo ruokkii yhä edelleen kysymyksiä juojista ja juomatavoista, ei se ole ihan tuuleen laulettu.

JUOMASUOSITUS / Räyhän kanssa kaivovettä, iloluontoisen kanssa kesäkuplivaa.
ARJA TUUSVUORI

Pehmentävä pöhnä

Tapio Koivukari
Unissasaarnaaja
Johnny Kniga, 2015

Pohjanmaan kautta! Juhlat käyntiin ja kannat kattoon — ellei sitten korkin alta pihahda esiin viinapiru. Näinhän humalan riemua ja kauhuja kuvataan.

Totuus on kuitenkin myös toisenlainen. Pullo korkataan aivan muissa tunnelmissa kuin hilpeästä hiprakasta unelmoiden. Riittäisi, jos elämän julmuus hetkeksi loittonisi.

Heinosen Jussikin haluaa vain olla rauhassa. Hän tahtoo punoa koreja markkinoille, vuorata talonsa valmiiksi ja puida rukiin. Pakkotilanne on kuitenkin tarjoillut puolisoksi loistokkaampaan elämään viehtyneen Veeran, rintamalta mukaan tarttui hullun maine ja kaiken päälle kuopus alkaa yllättäen pitää kansaa kuohuttavia horresaarnoja.

Ihmisten huomio raastaa ujoa miestä. ”Sen verran häpeä poltteli, että hän haki Alisenkadun valtionkaupasta pullon Jaloviinaa itselleen matkaevääksi ja otti ensimmäisessä porttikongissa kunnon kulauksen kummallekin jalalle.”

Jussi pitää viinapiiloa huonoista hetkistä selvitäkseen, leikatakseen ahdistukselta terän. ”Perunakiljua piti kanisterissa oleman. Sitä kun panoksen teki, sai muutaman päivän liukua taas pehmeässä pöhnässä, eivätkä elämän kolhut enää niin pahasti tuntuneet.”

Tapio Koivukarin romaanissa hurmio ei tule pullosta. Saarnaajatytärtä ravistelevat raamatulliset ja luonnon henget. Tuomiopäivän profetiat ja enkelten ilmestymiset lomittuvat metsän ja suon näkyihin: mahlaa, pälvipuolukoita, pulputtavia teeriä, kurjenlento, päätähuumaavat tuoksut.

JUOMASUOSITUS / Louhisaaren juomaa kirjan lounaismurteisten dialogien ja kesän kunniaksi.
VIRVE POHJANPALO

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri