Kalevalamittainen runolaulu elää nykyisyydessä

10.1.2017
Kalevalamittainen runolaulu peilaa kansallista menneisyyttä, mutta rakentaa samanaikaisesti suomalaista nykyisyyttä. Vanhojen tekstien kautta nykyajan runolaulajat samastuvat aiempiin runolaulajiin. Naislaulajat hahmottuvat osaksi ”esiäitien ketjua”, kun taas mieslaulajat piirtyvät myyttisten sankarihahmojen kaltaisiksi ”Väinämöisen jälkeläisiksi”.

Folkloristi Heidi Haapojan väitöstutkimus käsittelee menneisyyden ja nykyisyyden suhteen rakentumista kalevalamittaista runolaulua koskevassa puheessa 2000-luvun suomalaisen ammattimaisen nykykansanmusiikin piirissä. Haastatteluihin, kenttätöihin ja mediateksteihin perustuva tutkimus luotaa kalevalamittaisen runolaulun ja kansallisesti merkittäviksi koettujen perinnemuotojen liikkumista ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.

Kalevalamittainen runolaulu on näkyvä osa suomalaista nykykansanmusiikin kenttää. Kentän musisointi viittaa usein vanhoihin arkistoäänitteisiin ja -teksteihin. Tutkimuksen mukaan menneisyyden ja nykyisyyden runolaulujen ja -laulajien välille tuotetaan voimakas side. Laulajat kokevat, että runolaulut ovat ensisijaisesti väylä omaan taiteelliseen ilmaisuun, mutta samalla he samastuvat aiempiin runolaulajiin vanhojen runotekstien kautta. Erityisesti naislaulajien välillä koetaan olevan symbolinen yhteys: ”esiäitien ketju”, joka yhdistää menneitä ja nykyisiä laulajia. Mieslaulajat taas nimetään erityisesti mediateksteissä myyttisten sankarihahmojen kaltaisiksi ”Väinämöisen jälkeläisiksi”.

Suomalais-ugrilainen heimoyhteys

Menneisyyttä ja nykyisyyttä rakennetaan myös kansallisella tasolla. Suomalais-ugrilaisella kielialueella asuvilla katsotaan olevan ikivanha ”heimoyhteys”, vaikka biologisia sukulaisuussiteitä ei olisikaan. Tällä ajatuksella on pitkät juuret runolaulun keruu- ja tutkimushistoriassa, joka ulottuu 1800-luvulle. Ajatus toistuu edelleen myös 2000-luvun mediateksteissä. Runolaulut eivät kuitenkaan peilaa vain kansallista menneisyyttä, vaan niiden kautta voidaan rakentaa myös suomalaista nykyisyyttä. Runolaulujen ajatellaan olevan jaettua perinnettä muiden suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kanssa, mikä heijastuu muusikoiden runsaana kanssakäymisenä Venäjän alueen kulttuuritoimijoiden kanssa. Myös monikulttuurisuus mainitaan tärkeäksi arvoksi, ja runolaulujen ajatellaan olevan osa globaalia runokielten verkostoa.

FM Heidi Haapoja väittelee 13.1. Helsingin yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Ennen saatuja sanoja. Menneisyys, nykyisyys ja kalevalamittainen runolaulu nykykansanmusiikin kentällä”. Väitöstilaisuuden tiedot.

Väitöskirja

Väittelijän yhteystiedot:
Heidi Haapoja
puh. 041-540 5321
heidi.haapoja@helsinki.fi

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri