Helsingin yliopistoon vahvistui uusi Euroopan tutkimusneuvoston huipputekijän rahoitus: arkeologit yhteistyöhön luonnontieteilijöiden kanssa

Arkeologi Volker Heyd tuo saamansa Euroopan tutkimusneuvoston huipputekijän rahoituksen Helsingin yliopistoon. Hän haluaa selvittää, miten 5000 vuoden takaiset tapahtumat vaikuttavat yhä eurooppalaisessa kulttuurissa ja geeniperimässä.

Euroopassa tapahtui 5000 vuotta sitten asioita, jotka näkyvät yhä tämän alueen asukkaissa ja kulttuurissa – ulkomuodossa, sosiaalisessa järjestyksessä, ideologioissa ja kielessä. Tuhansien vuosien takaiset asiat saattavat selittää muun muassa sitä, miksi eurooppalaiset ovat yksi maailman pisimmistä kansoista ja miksi täällä puhutaan nykyisiä kieliä. Siis miksi olemme sellaisia kuin olemme.

Näiden Eurooppaa pysyvästi muuttaneiden esihistoriallisten tapahtumien jäljillä on arkeologi Volker Heyd, joka on nyt saanut projektilleen Euroopan tutkimusneuvoston huipputekijän rahoituksen eli Advanced Grantin. Heyd siirtyy Helsinkiin Bristolin yliopistosta.

Heyd haluaa kartoittaa tutkimusryhmänsä kanssa, miten jamnakulttuuri eli kuoppahautakulttuuri muutti Euraasian aroilta saapuessaan esihistoriallista kaakkois-Eurooppaa noin 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Jamnakulttuurille tyypillisistä hautakummuista suuri osa on jo tuhoutunut, mutta uusilla tekniikoilla niitä on mahdollista tunnistaa ja tutkia.

Monitieteistä Euroopan laajuista tutkimusta

Projektissa ratkotaan mysteeriä monitieteisin menetelmin. Arkeologit tekevät yhteistyötä bio- ja ympäristötieteiden tutkijoiden kanssa. Tutkimusryhmän käytössä ovat hauta-arkeologian, maisema-arkeologian ja kaukokartoituksen menetelmät. Biotieteiden puolelta käytetään genetiikkaa ja DNA-analyyseja, bioantropologiaa ja biogeokemiaa. Ympäristötieteet tuovat avuksi paleoklimatologian, joka tutkii ilmastoa ajalta ennen nykyisenlaisia meteorologisia mittaushavaintoja. Lisäksi selvitetään maaperän muodostumisen prosesseja.

Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineesta johdettavaan tutkimukseen tulee osallistumaan tutkijoita Mainzista, Lontoosta, Bristolista ja Budapestista, ja ryhmä tekee yhteistyötä myös tsekkiläisten, slovakialaisten ja puolalaisten kollegoiden kanssa. Projektin kenttätutkimusta ja näytteidenottoa tehdään Romaniassa, Bulgariassa, Unkarissa ja Serbiassa.

Helsingissä Volker Heydin pääyhteistyökummpani on professori Heikki Seppä geotieteiden ja maantieteen osastolta Kumpulasta, ja tiimiin tulee myös kolme post doc -tutkijaa.

Idästä saapuneet jamnat muuttivat Eurooppaa pysyvästi

Tutkijat haluavat ymmärtää jamnakulttuurin tuloa Eurooppaan ja sitä, miten uuden kulttuurin tulo Eurooppaan muutti koko maanosaa.

Kuinka paljon ihmisiä tänne sitten tuli? Muutosten suuruuden perusteella jotkin arviot ovat liikkuneet jopa miljoonissa, mutta Volker Heydin teoria on, että jamnakulttuurin edustajia saapui kaakkois-Eurooppaan useita kymmeniä tuhansia. Onkin ihmeellistä, miten suhteessa näin pienellä ihmismäärällä on voinut olla niin suuri ja pitkälle yltänyt vaikutus Eurooppaan.

Nykyisten eurooppalaisten ulkonäössä jamnakulttuurin geeniperinmä näkyy esimerkiksi siinä, että eurooppalaiset ovat keskimäärin maailman pisintä kansaa. Heyd arvelee, että jamnakulttuurin edustajien suosima ruokavalio ja paimentolaiselinkeino on vaikuttanut pituuskasvuun.

Jamnat toivat mukanaan myös uutta kulttuuria ja sosiaalisia normeja, joilla on ollut kauaskantoiset seuraukset. Esimerkiksi patriarkaatti eli yhteiskunta, jossa miehet ovat hallitsevassa asemassa, ja yksiavioisuus ovat jamnojen perua. Vahva on myös teoria siitä, että naiset muuttivat ja siirtyivät pitkiäkin matkoja avioliittojen myötä.

Perintäjärjestyksen mukaan perheen ensimmäinen poika peri vanhempien omaisuuden, ja myöhemmin syntyneet jälkeläiset joutuivat etsimään elantonsa muita keinoja käyttäen. Tämä oli kasvuvoimana esimerkiksi Rooman valtakunnan legiooneille. Laajat armeijat mahdollistavat Rooman valtakunnan synnyn ja laajentumisen.

Kiinnostava kysymys on myös se, mikä sai jamnakulttuurin edustajat muuttamaan idän aroilta länteen. Heyd veikkaa, että syyt saattavat olla ilmastonmuutoksessa. Jamnojen elinkeino oli lähes yksinomaan karjanhoito. Ilmaston muuttuessa – sateiden vähentyessä idässä – he joutuivat ehkä siirtymään länteen turvatakseen karjan hyvinvoinnin.

Brexit kypsytti ajatuksen siirtymisestä Helsinkiin

Volker Heyd on esihistoriallisen arkeologian professori Bristolin yliopistossa Britanniassa. Nyt uuden projektin myötä hän siirtyy työskentelemään Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan kulttuurien osastolle.

Heyd on ollut täällä vierailevana professorina jo vuoden alusta Helsinki University Humanities -ohjelmassa toisen projektinsa tiimoilta. Siinä hän selvittää yhdessä post doc -tutkija Kerkko Nordqvistin kanssa Koillis-Euroopan 3000 - 6000 vuoden takaista asuttamista. Käytössä ovat samanlaiset tutkimusmenetelmät kuin uudessa jamnahankkeessa. Keskeiset kysymykset ovat mikä sai ihmiset muuttamaan tälle alueelle ja millaisia uusia keksintöjä he toivat mukanaan. Muuton syyt saattavat tässäkin tapauksessa liittyä muutoksiin ympäristössä ja ilmastossa.

Volker Heyd on kotoisin Saksasta ja tehnyt akateemisen loppututkintonsa Saarlandin yliopistossa. Hän lähti Bristolin yliopistoon alun perin kahdeksi vuodeksi ja onkin nyt ehtinyt asua Britanniassa jo 17 vuotta.

Sitten tuli Brexit. Heyd on Saksan kansalainen, joten tilanne on tukala. Vähitellen kypsyi ajatus siirtymisestä kokonaan Suomeen.

Suomesta ja Helsingistä Volker Heyd innostui sattumalta ollessaan täällä lomamatkalla vuosia sitten, kun oli ollut vaimon vuoro valita kesälomakohde. Heyd oli enemmän kiinnostunut Etelä-Euroopan lämmöstä, mutta puoliso valitsi Suomen. Heyd ihastui maahan palavasti.

Kiinnostus Suomeen johti myös yhteisiin projekteihin Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa, ja vuonna 2014 Heyd sai dosentin arvon Helsingin yliopistossa.

Volker Heydin ERC-projektin myötä Helsingin yliopiston arkeologian tutkimusyhteisö vahvistuu entisestään. Vuoden alussa aloitti Suomen Akatemian huippuyksikkö Muinaisen Lähi-idän imperiumit.

Aikaisemmin tänä keväänä Helsingin yliopistoon on jo varmistunut kaksi Euroopan tutkimusneuvoston huipputekijän rahoitusta, jotka niin ikään sijoittuvat humanistiseen tiedekuntaan. Oxfordin yliopiston professori Judith Pallot tuo projektinsa Aleksanteri-instituuttiin, ja Jan von Platon saama rahoitus jatkoi filosofien voittokulkua.