Helene Schjerfbeckin omakuvat eivät kuvita taiteilijan elämänvaiheita vaan ilmentävät itsen esittämiseen liittyviä kysymyksiä

16.10.2019
Taidemaalari Helene Schjerfbeck (1862–1946) on Suomen arvostetuimpia modernistisia kuvataiteilijoita. Erityisen tunnettu hän on omakuvistaan. Patrik Nybergin omakuvia käsittelevä väitöstutkimus haastaa niiden aikaisemmat tulkinnat.

Helene Schjerfbeckin omakuvien tulkinnat ovat aikaisemmin painottaneet taiteilijan henkilöhistoriaa enemmän kuin teosten itsenäistä kykyä viestiä: on katsottu, että omakuvat ilmentävät taiteilijan ikääntymisprosessia hyvinkin suoraviivaisesti. Toisaalta omakuvien on nähty kulkevan lineaarisesti kohti yhä abstraktimpaa ilmaisua.

Omakuvien minuus on liikkeessä ja sisäisesti ristiriitaista

Helene Schjerfbeck, Mustasuinen omakuva, 1939, öljy kankaalle, 40 x 28,2 cm Didrichsenin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Helene Schjerfbeck, Mustasuinen omakuva, 1939, öljy kankaalle, 40 x 28,2 cmDidrichsenin taidemuseoKuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Elämäkerrallisten seikkojen sijaan Patrik Nybergin tutkimuksen lähtökohtana toimivat itse kuvat. Teosten lähiluku tuottaa aiemmasta poikkeavia tulkintoja omakuvien ominaislaadusta ja merkityksistä. Minuus näyttäytyy omakuvissa muuttuvana ja myös sisäisesti ristiriitaisena.

– Omakuvista välittyy hyvin moniulotteinen ja myös problemaattinen suhde identiteettiin. Myös esittävyys ja siitä etääntyminen vuorottelevat omakuvasta toiseen noudattamatta mitään ajallisen kehityksen logiikkaa, Patrik Nyberg kuvailee.

Omakuvan lajiin ja sen myötä itsen julkiseen esittämiseen liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia. Facebookin ja muiden sosiaalisen median alustojen myötä ne koskettavat kenen tahansa omakuvan rakentumista.

 

Kuva puhuu omasta puolestaan

Schjerfbeckin omakuvien tarkastelua kehystää laajempi keskustelu esittämisen merkityksestä maalaustaiteen modernismin juonteissa. Abstraktin taiteen ilmaantumisen myötä esittämistä on pidetty jälkijättöisenä. Toisaalta modernismin ajan maalaustaidetta on ylipäätään pidetty epäkriittisenä ja vain esteettisiin kysymyksiin keskittyneenä taiteen alueena.

­Tutkimuksessaan Patrik Nyberg osoittaa, että esittävien ja ei-esittävien piirteiden välinen vuoropuhelu maalauksessa mahdollistaa kriittisen asennoitumisen niin subjektia kuin representaatioita koskeviin kulttuurisiin käsityksiin.

– Kirjallisten lähteiden sijaan kuvat, tässä tutkimuksessa Schjerfbeckin maalatut ja piirretyt omakuvat, puhuvat omasta puolestaan, ne eivät vain kuvita historiallisista lähteistä koostettua tietoa.

*

FM Patrik Nyberg väittelee 19.10.2019 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Maalatut kasvot: Helene Schjerfbeckin omakuvat, modernismi ja esittäminen" (Painted faces: The self-portraits of Helene Schjerfbeck, modernism and representation). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, luentosali PII, Yliopistonkatu 3, 1.krs.

Vastaväittäjänä on FT Marja Lahelma, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on professori Ville Lukkarinen. Väitöskirja julkaistaan sarjassa Suomen Kansallisgallerian julkaisut. Väitöskirjaa myy Kansallisgalleria, Ateneumin museokauppa, Kaivokatu 2. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Yhteystiedot:

Viestinnän asiantuntija Niina Niskanen
niina.niskanen@helsinki.fi
+358504489874