Aineeton lahja suurelle yleisölle

Seitsemän veljestä -oopperan käsikirjoitus kunnostettiin merkkipäivälahjoituksella. Digitaalisen julkaisemisen myötä se saa uuden elämän soittajien ja laulajien parissa.

Rahastolahjoitus oli vuosien pohdinnan tulos. Musiikkia, kuvataiteita ja kirjallisuutta rakastava Anu Karessuo näki paljon asioita, jotka ansaitsivat tulla tuetuksi. Pelasta kirja -hanke kuulosti kiinnostavalta, mutta Helsingin Sanomien artikkeli menetetystä kansallisaarteesta johdatti Karessuon lopulta tukemaan Kansalliskirjaston kulttuuriperintörahastoa ja musiikkikirjastoa.

— Järkytyin, että erään Sibeliuksen sävellyksen alkuperäiskäsikirjoitus oli huutokaupattu ulkomaille. Halusin olla vaikuttamassa siihen, että kansallisesti merkittävät teokset voidaan pelastaa tai ostaa takaisin Suomeen, hän kertoo.

50-vuotissyntymäpäiviensä kynnyksellä Karessuo otti yhteyttä Kansalliskirjaston henkilökuntaan. Heidän työintonsa ja omistautuminen tekivät vaikutuksen ja vakuuttivat Karessuon siitä, että mahdollinen lahjoitus olisi hyvissä käsissä.

— Siinä vaiheessa minulle kerrottiin, että nimelleni voidaan perustaa nimikkorahasto. Se kuulosti aluksi aika suureelliselta, mutta avasi oven mielenkiintoiseen maailmaan.

Sävellysten alkuperäiskäsikirjoituksia tulee harvoin huutokaupattavaksi. Asiantuntijat ehdottivatkin Anu Karessuon rahaston ensimmäiseksi kohteeksi Armas Launiksen Seitsemän veljestä -oopperan käsikirjoituksen kunnostusta. Karessuo ei ollut aikaisemmin kuullut Launiksen teoksia. Siitäkin hän päätteli, että tämän säveltäjän työn kunnostamiselle olisi tarvetta.

— Teen päätökset tuettavista kohteista viime kädessä itse, mutta luotan asiantuntijoihin.

Karessuota on läpi projektin viehättänyt, että kun työ on tehty, suuri yleisö pääsee nauttimaan sen hedelmistä. Pelastettu partituuri saa laulajien ja soittajien kautta uuden elämän. Säveltäjän Pariisissa asuva tytär on myös antanut luvan teoksen julkaisemiseen internetissä.

— Arvostan harvinaisten vanhojen kirjojen kunnostusta ja digitointia. Vanhat kirjat ovat silti aika pienen piirin kiinnostuksen kohteena, musiikkinautinto on helpommin jaettavissa, pohtii Karessuo.

Hän näkee jakamisen avainasiana rahastolahjoitusten tekemisessä. Yhteiskunnassa puhutaan entistä enemmän aineettomista lahjoista. Joululahjaksi lahjoitetaan vuohia Afrikkaan, joulukorttien sijaan annetaan rahaa hyväntekeväisyyteen.

— Minä lahjoitin syntymäpäivänäni kulttuuriperinnön vaalimiseen. Yllättäen se on avannut näköalapaikan siihen työhön, jota konservoinnin ja digitoinnin parissa tehdään, mutta myös kirjaston toiminnan muihin osa-alueisiin. Olen ystävystynyt Kansalliskirjaston kanssa ja haluan tukea sen työtä myös jatkossa.

Haastattelu on julkaistu alunperin Helsingin yliopiston rahastot ja lahjoittajat -vuosikirjassa 2006-2007

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri