Sana ”huoltovarmuus” on tullut suomalaisille tutuksi viimeistään koronapandemian ja Ukrainan sodan myötä. Tarvitsemme ruokaa, lääkkeitä ja sähköä myös häiriötilanteissa, kuten tuonnin takkuillessa tai jopa keskeytyessä. Niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa painitaan tällä hetkellä muun muassa ruoan sekä energian hinnan voimakkaan nousun kanssa.
Maataloudessa tarvitaan jatkuvasti energiaa
Professori Timo Sipiläinen nosti alustuksessaan esiin maatalouden eroavaisuuden muista tuotantoprosesseista: tuotanto noudattaa biologisia prosesseja, joita ei voida keskeyttää ja jatkaa myöhemmin uudelleen. Lisäksi toimenpiteet pitää suorittaa tietyssä aikaikkunassa ja usein myös tietyssä järjestyksessä.
Maataloudessa etenkin eläintuotannossa energiaa on oltava saatavilla ympäri vuorokauden ja vuoden: esimerkiksi broilerit eivät selviä hengissä sähkökatkon yllättäessä, toisin kuin lehmät. Pitempi sähkökatko vaikeuttaa myös lehmien elämää, sillä niin lypsy kuin ruokintakin toimivat usein automaattisesti ja ovat siten sähköstä riippuvaisia. Energian hintojen nousu onkin erityisen vaikeaa maatalousyrittäjille, sillä energian käytön vähentäminen nopealla aikataululla on haastavaa.
Sipiläinen ja hänen keskustelukumppaninsa, MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallin pohtivat keskustelussaan maatalouden kannattavuuskriisiä. Vuoden 2021 satokausi oli vaikea, sen jälkeen lannoitteiden ja rehujen hinnat lähtivät nousuun ja nyt on päällä energiakriisi.
– Signaalit tuolta meidän kentältä tällä hetkellä ovat äärettömän haasteellisia. Meiltä nyt väkisin putoaa osa tästä porukasta pois eli elinkeinon harjoittaminen käy mahdottomaksi. On paljon asioita, jotka summaantuvat tällä hetkellä ja energia on tietenkin yksi osa sitä, Jyrki Wallin totesi.
– Osalle maatalousyrittäjistä tämä kaikki tulee olemaan liikaa ja he joutuvat lopettamaan toimintansa.
Haastavasta tilanteesta huolimatta maatalousyrittäjät ovat jo tehneet monia varautumistoimenpiteitä. Polttoaineita, rehuja ja lannoitteita on varastoitu, tiloilla on otettu käyttöön aurinko- ja bioenergiaa, ja pääsääntöisesti automaattikäyttöisiä aggregaatteja löytyy 98 %:lta broileritiloja.
– Varautuminen menee tuotantomuodon perusteella ja sanoisin että se on aika hyvällä tasolla. Enemmänkin kysymys on todellakin hinnasta, eli kannattaako ylipäätään tehdä yhtään mitään vai onko parempi olla tekemättä. Tappiot ovat pienemmät silloin, kuvailee Wallin alan varautumista.
Palkokasvit osana kestävää ruokavaliota sekä huoltovarmuutta
Tilaisuuden toisessa osiossa apulaisprofessori Anne-Maria Pajari alusti ruokavalioiden vaikutuksesta huoltovarmuuteen. Hänen johtamansa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Leg4Life-hanke keskittyy palkokasvien moniin hyötyihin, ja niistä puhuttiin myös huoltovarmuuden yhteydessä.
Palkokasvit kuten herne, härkäpapu ja lupiini ovat hyvä valinta osaksi terveellistä ja kestävää ruokavaliota. Myös huoltovarmuuden kannalta niillä on paljon annettavaa. Palkokasvien kyky sitoa typpeä muun muassa vähentää teollisten typpilannoitteiden ja lannoitteiden raaka-aineiden tuonnin tarvetta. Palkokasvien viljely laskeekin lannoituskustannuksia, ja samalla myös ympäristökuormitusta.
Sekä Pajari että hänen keskustelukumppaninsa, Marttaliiton kehittämispäällikkö Maija Soljanlahti korostivat kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtymisen merkitystä. Tätä ei tule ymmärtää kasvissyöjäksi tai vegaaniksi ryhtymisenä, vaan kasvisten määrän lisäämistä ruokavaliossa itselle sopivassa määrin.
– Jokainen voisi miettiä oman henkilökohtaisen ruokavalionsa kohdalla, että mikä se nyt olisi sitten se, että jos se on pieni kasvipainotteisuuden lisääminen, niin se on parempi kuin ei mitään”, kannusti Anne-Maria Pajari kuulijoita.
– Väitän, että meistä jokainen voi olla tekemässä muutosta, totesi puolestaan Maija Soljanlahti. – Voi lähteä ihan pienistäkin jutuista liikkeelle. Mutta lähdetään liikkeelle!, hän kannusti.
Muuttuva huoltovarmuus
Tilaisuuden loppuosassa siirryttiin keskustelemaan innovaatioista. Viikki Food Design Factoryn johtaja Laura Forsman korosti alustuksessaan nykyisen globaalin ruokajärjestelmän muutostarvetta, sillä niin ekologinen kantokyky kuin ilmasto ovat kriisissä. Tarvitaan uusi ajattelumalli, jossa ruoan tuotanto, jakelu, kulutus ja ravinnekierto suunnitellaan luonnon, ilmaston, eliöstön ja väestön ehdoilla. Resilientti ja kestävä ruoantuotanto ja -jakelu tulevat Forsmanin mukaan olemaan jatkossa nykyistä paikallisempia. Käytännössä kaikki ruokamurrosta lisäävät innovaatiot lisäävät samalla myös huoltovarmuutta.
– Ruoka-alan innovaatiot ja start-up –yritykset ovat yksi keino edistää tarvittavaa ruokamurrosta, mutta ne eivät yksinään riitä. Lisäksi tarvitaan myös kulttuurin muutosta. Uudet tuotteet eivät ratkaise haasteita, elleivät ihmiset niitä käytä, Forsman totesi.
Laura Forsmanin keskustelukumppani, Nordic Foodtech VC:n sijoitusjohtaja Lauri Reuter huomautti, että huoltovarmuus-termi kaipaa päivittämistä, sillä termin merkitykset muuttuvat ajan kuluessa.
– Vähän Talvisodalta ja Seitsemältä veljekseltä haiskahtava huoltovarmuus-termi pitää nyt päivittää. Se ei ole enää pelkästään sitä, että jos tulee sota ja rajat on kiinni niin mitä me syödään. Sen pitää tarkoittaa sitä, miten me uudelleen muotoilemme ruokajärjestelmämme niin, että emme joudu seuraavaan kriisiin ruoan kanssa, niin että meidän ei tarvitse miettiä, että mitä teemme kun ”lannoite osuu propelliin”. Tämä on todella tärkeä ajatus ja muuttaa paljon keskustelua mistä meidän pitäisi puhua, kun puhumme huoltovarmuudesta.
Huoltovarmuudesta puhuttaessa tulisi huomioida myös se, että aika vaikuttaa siihen mitä huoltovarmuudella ymmärretään ja mistä kaikesta huoltovarmuus voi muodostua. Reuter pohti, että ennen liha oli ehdottomasti merkittävä huoltovarmuuden kannalta, tänä päivänä sillä on oma osansa, mutta ei välttämättä enää muutaman vuosikymmenen jälkeen.
Meillä on kiire muuttaa maapallon ruokajärjestelmä. Miten ruokakriisi ratkaistaan? Mitä syömme tulevaisuudessa ja kuinka ruokamme tuotetaan? Tutustu Tiedekulman Tulevaisuuden ruoka -keskusteluun 30.11. klo 17.
Tiedettä tarvitaan huoltovarmuuden turvaamiseksi
Tieteellä on oma tärkeä roolinsa ruokaan liittyvissä kysymyksissä.
– Odotan että akateemisella tutkimuksella on jatkossa entistäkin vahvempi rooli maatalouden kehittämisessä ja haasteiden selättämisessä, totesi Jyrki Wallin.
Tutkimuksen yhteydessä syntyy myös oivalluksia, joilla on kaupallista merkitystä. Ruokateknologiaan keskittyviä yrityksiä ei vielä ole paljon ja Lauri Reuter kertoikin riskipääomasijoittajien katsovan yliopistojen ja tutkimuslaitosten suuntaan etsiessään merkittäviä ratkaisuja, joita ei ole vielä laitettu käyttöön. Viikki Food Design Factoryn rooli on toimia katalysaattorina tieteen ja markkinoiden välissä, etsien ja tukien tutkimuksesta syntyviä potentiaalisia innovaatioita.
Illan aikana korostui useaan kertaan, että ruokaan liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan eri tahojen yhteistyötä, oli kyseessä sitten huoltovarmuus, ruokajärjestelmän ja ruokavalioiden muutos tai alkutuottajien ahdinko.
– Mielestäni on todella tärkeää, että me asiantuntijat, joilla on erilaista asiantuntemusta, käymme näitä keskusteluja ja sellaisilla areenoilla, joille saavat tulla myös ihmiset, joilla on vahvoja näkemyksiä ja mielipiteitä, koska vain sillä tavalla myös meidän asiantuntijuutemme sitten kasvaa, Maija Soljanlahti totesi.
Elämme kestävyysmurroksen aikaa, joka vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään maapallolla. Tiedekulman Suunnanmuutos-ohjelmasarjassa 22.11.–1.12.2022 pohditaan, miten talous, eläminen ja energian- ja ruuantuotanto uudistetaan niin, että hyvinvointi silti säilyy – ja paranee.