Löydä lukijuutesi ja nauti enemmän kirjoista
Lukeminen tutkitusti viihdyttää ja tuottaa hyvää oloa. Samalla se kehittää lukutaitoa, kartuttaa sanavarastoa ja avartaa ajatuksia. Sitä voi tehdä missä vain.
— Ihmisten lukumuistoja tutkineena huomaan monien muistelevan juuri kesää aikana, jolloin lukemiselle on löytynyt vihdoin aikaa, sanoo lukemista ja kirjoja esineinä tutkinut Anna Kajander.
Kesään kuuluvat myös varsin moniaistiset lukukokemukset, muistuttaa Kajander. Miltä tuntuu esimerkiksi lukea luonnonvalossa kesäillan hämärtyessä. Tai sateen ropistessa kattoon tai ikkunan pieliin?
Erilaisia kirjamuotojakin voi kokeilla. Äänikirja sopii esimerkiksi käsillä puuhastelun oheen, sähkökirja taas avaa lukumahdollisuuksia joustavasti liikkuvan arjen keskelle.
Kajander suosittelee kertakäyttökirjallisuuden lukemiseen sähkökirjaa, syvempään suhteeseen painettua kirjaa.
— Kirjalla tarkoitetaan usein pitkää lineaarista kertomusta, jonka lukeminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Erityisesti painettuun kirjaan liitetään usein varsinaisen lukutapahtuman lisäksi kokemuksia, jotka painottavat hiljentymistä kirjan äärelle. Sellaisia ovat vaikkapa kirjan tuoksu, sivujen rapina ja kansien tuntu käsissä.
Kajander haastaa miettimään, miltä hyvä lukeminen tuntuu.
— Tunnusteletko kirjojen selkiä pitkin kirjahyllyjen rivejä, fiilisteletkö mielelläsi antikvariaatin vanhojen kirjojen tuoksua vai toimiiko sinulle jokin uudemmista lukemisen muodoista?
Tunnista siis tänä kesänä oma lukijuutesi ja nauti lukemisesta entistä enemmän. Etsi vaikkapa uusi kirjasto tai kirjakauppa ja luo itsellesi lukutilanne, josta todella pidät.
Syö sesongin mukaan, myös kaupungissa
Kestävyyden näkökulmasta kesä on erinomaista aikaa toteuttaa sesonkisyömistä, sanoo ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.
Kestävyyttä voi toteuttaa kesät talvet samoilla periaatteilla: syömällä kausituotteita, välttämällä hävikkiä ja ylipäätään pohtimalla ja tiedostamalla ruokavalintojen vaikutus niin omalle, muiden ihmisten ja ympäristönkin hyvinvoinnille.
Suomessa jokamiehen oikeudet antavat hienon mahdollisuuden nauttia luonnosta ja sen antimista.
— Me pidämme tätä itsestäänselvyytenä, mutta kaikissa maissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Minusta tästä mahdollisuudesta kannattaa iloita, Mäkelä sanoo.
Mäkelä muistuttaa, että monet syötävät kasvit viihtyvät myös kaupunkiluonnossa. Hyödyntää voi esimerkiksi Suomen luonto -lehden Villivihannekset-mobiilisovellusta, jonka avulla on helppo aloittaa villivihannesten keräys.
Kaupungeissa on myös monia paikkoja, joissa voi kalastaa. Kesän hauska haaste onkin hankkia osa ruoasta suoraan luonnosta tai liittyä kaupunkiviljelijöiden rinkiin. Tällöin ruoan tuottamiseen tulee mukaan myös sosiaalinen aspekti – yhdessä syöminen kun on tutkimuksen perusteella ihmisen syömisen perusta.
Mäkelän toinen haaste kesään onkin sosiaalinen ja kulttuurinen.
— Ruoka on osa identiteettiämme kansakuntana, perheinä ja yksilöinä. Suomen suvi on loistava tilaisuus ylläpitää suhdettamme meille muistoja luoviin ruokiin, esimerkiksi mummon ja vaarin valmistamiin kesäruokiin, tai valmistaa yhdessä kekseliäitä ja kestäviä suomalaisia ruokia.
Bongaa eläimiä kaupunkiluonnossa
Baarit, hotellit ja bongailu kesäyössä voivat saada uusia merkityksiä, jos antaa mahdollisuuden. Etsisitkö kaupungin liepeiltä metsikön jonne lähteä yöeläinten bongausretkelle, rakentaisitko perhosbaarin tai hyönteishotellin?
Varsinkin kesällä niityt kuhisevat erityisesti perhosia, mesipistiäisiä ja muita pörriäisiä.
— Olemme saattaneet maalla tai mökillä maata niityillä seuraamassa ja ihailemassa pölyttäviä hyönteisiä, mutta harva huomaa sen olevan mahdollista kaupungissakin, sanoo kaupunkiekologi Stephen Venn.
Helsingissä hyviä paikkoja hyönteisbongailuun ovat esimerkiksi Uutela, Linnanherranpuisto Vartiokylässä ja Kallvikin rantaniityt. Suomenojan lintualtaalta Espoosta löytyy puolestaan monipuolisen lintulajiston lisäksi runsaasti erilaisia sudenkorentoja, harvinaisuuksiakin.
Jos olet kiinnostunut lähemmästä tuttavuudesta hyönteisten kanssa, vuorovaikutuksen tapoja on monia.
— Perhosbaari on helppo rakentaa ja laittaa roikkumaan esimerkiksi puun oksalle. Siihen voi laittaa palan pesusientä ja mehu- sokeriseosta tai punaviiniä. Erityisesti loppukesä on perhosille hyvää aikaa. Myös hyönteishotelli on hyvä tapaa hyödyntää mesipistiäisiä, jotka saattavat tulla pölyttämään hyötykasveja. Hyönteishotellin rakentamiseen löytyy useita ohjeita verkosta, Venn vinkkaa.
Valoisina kesäöinä Venn suosittelee tekemään yöretkiä luontoon, kaupungin viheralueille tai vaikkapa jättömaille. Nisäkkäistä esimerkiksi kettu on kaupungissa yleinen. Ketun paljastaa usein höyhenkasa. Viime aikoina myös liito-orava on levinnyt laajoille alueelle Helsingissä.
— Liito-orava on karismaattinen ja söpö. Jos katsot valoisana yönä ylöspäin puiden latvoihin, voit havaita liito-oravia. Lepakot puolestaan saalistavat usein katulamppujen alla yöperhosten houkuttamana.
Venn suosittelee myös konkreettista näkökulman vaihtamista.
— Katso ylös puiden latvoihin tai alas maan pintaan. Välillä kannattaa myös vain pysähtyä ja kuunnella.
Matkusta uusiin maisemiin syväkuuntelun avulla
Kuunteleminen on vaikea taito, jota kannattaa harjoittaa. Se voi olla myös ekologinen tapa päästä uusiin maisemiin.
Muun muassa pääministeri Juha Sipilän televisiopuheessaan mainitsemaa ”suomalaisten erityistä luontosuhdetta” äänitaiteessaan kriittisesti tutkinut filosofian tohtori ja äänitaiteilija Taina Riikonen kuuntelee mielellään Helsingissä metroasemia ja junia.
— Etenkin uusilla Länsimetron asemilla on kaunis hiljainen äänimaisema; äänet kajahtelevat pehmeästi ja helskähtäen suuressa hallimaisessa, mutta jotenkin myös galleriamaisessa tilassa.
Äänimaisematutkimuksen termein tällainen hiljainen metroasema on niin sanottu hi fi -maisema, jossa äänten merkitykset ovat heti kuuluvilla ja erilaiset äänet myös erottuvat toisistaan.
Riikosen lempiääni metroasemilla on rullaportaiden ääni, ja etenkin erilaisten rullaportaiden erilaiset nyanssit.
Suomen pisimmät rullaportaat löytyvät tätä nykyä Koivusaaren metroasemalta. Niiden pituus on 76 metriä.
— Ääni on vaimea ja hillitty, uskoakseni siksi, että koneisto on uusi, eikä portaisiin ole ehtinyt vielä kulkeutua roskia tai hiekkaa. Joskus jos rullaportaiden päähän on jäänyt joku kaunisääninen roska, kuten vaikka suklaapatukan paperi, saatan jäädä kuuntelemaan sitä joksikin aikaa ennen kuin jatkan matkaa, sanoo Riikonen.
Riikonen kehottaakin kokeilemaan syväkuuntelua.
— Arkisten ja tuttujen ympäristöjen ”syväkuuntelu”, ”deep listening”, josta kanadalainen säveltäjä Pauline Oliveros puhuu, on ekologinen ja kestävä tapa matkustaa ja tutustua uusiin maailmoihin: siinä voi vaeltaa yhtä aikaa ympäristön havaitsemisen juurilla ja omien mielensisältöjen liepeillä.
Lähde ekokriittiselle kirjaseikkailulle
Ellet ole jo lukenut ekokriittistä nykyproosaa, nyt voisi olla aika. Hankkisitko puistolukemiseksi esimerkiksi Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian?
— VanderMeerin tapa kuvata Floridan rämemaailman kasvustoja on syvästi outo, ja näitä teoksia voi suositella niille, jotka haluavat haistella kotimaisen kukkaispölyn sijaan rihmastoja ja seminotuulia, sanoo Merja Polvinen.
Hän tutkii muun muassa fiktion mahdollisuuksia kuvata ihmisen intuitiolle vaikeita aiheita kuten ilmastonmuutosta, eläimen toiseutta tai digitaalisten ympäristöjen toimintamalleja.
Merja Polvisen oma ykkösklassikko on Leena Krohnin Tainaron.
— Sen luettuasi et varmasti tule enää katsomaan kukkaniittyä ihan samalla tavalla kuin ennen.
Ekokriittisestä kirjallisuudesta voi valita omaan mielialaansa sopivan. Tunnelmat liikkuvat dystooppisesta ahdistuksesta kesäpäivän kepeyteen. Englannin kielellä lukeville Polvinen antaa oman vinkkinsä, Amitav Ghoshin pienen mutta painavan esseekokoelman The Great Derangement: Climate Change and the Unthinkable.
Vie lapset metsään, mene itse perässä
Altistuminen luonnon monimuotoisuudelle vähentää tutkitusti riskiä allergisoitumiseen ja saattaa jopa vähentää flunssakierteitä.
— Alustavia tuloksia tästä on saatu muun muassa Kohti tervettä aikuisuutta - päiväkodin viherpihan vaikutus lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin -hankkeessa, jossa metsämaata eli niin sanottua kunttaa siirrettiin päiväkodin pihalle, kertoo ympäristötutkija Kati Vierikko.
Tutkimusten mukaan mikä tahansa viheralue ei ehkäise allergioita tai flunssia, vaikka mieltä elvyttäviä vaikutuksia niillä saattaakin olla. Mitä monimuotoisempi kasvillisuus on ja mitä vähemmän ihminen on muokannut sitä, sen enemmän maaperässä on elimistömme hyvinvoinnin kannalta tärkeitä mikrobeja.
Käsien työntämisellä ehtaan metsämaahan on muitakin etuja.
— Jos luontokokemukset perustuvat ihmisen hallitsemiin paikkoihin, kuten leikkipuistoihin tai siisteihin edustuspuistoihin, kokemus voi jäädä hyvin yksipuoliseksi, eikä lapsi ymmärrä luonnon omaa kaaosta ja epäjärjestystä, Vierikko sanoo.
Pääkaupunkiseutua ympäröivät sekä metsät että merialueet ja niiden kaunis saaristo.
— Esimerkiksi Keskuspuisto ja Meri-Rastila ovat ainutlaatuisia metsäalueita, joissa voi kokea metsän eri muodot: kaatuneet, kuolleet puut tai kookkaat, kohisevat haavat, vinkkaa Vierikko.
Luontoa voi kokea myös tekemisen kautta kuten osallistumalla luonnonhoitotalkoisiin tai keräämällä roskia. Tuttua kesäkohdetta voi myös lähestyä tutkijan silmin. Esimerkiksi Suomenlinnan kasvilajistossa näkyy saaren historia idän ja lännen kulttuurien risteyksessä.
— Luonnontilaiset merenrannat ja miljoona vuotta vanhat kallioalueet muodostavat Helsingin luonnon rungon. On uskomatonta miettiä, että jokin kallioalue on ollut samassa paikassa miljoonia vuosia ja kohdannut muutamankin jääkauden.
Retkeily lasten kanssa ei-rakennetussa ympäristössä on Vierikon suositus kesään.
— Hae paikka, jossa lapsi voi kiipeillä ja antaa mielikuvituksen lentää. Älä rajoita lapsen tutkimusretkiä, mutta ole varovainen ettei lapsi kerää myrkyllisiä kasveja.
Keskity toivoa tuottaviin asioihin
Toisinaan kesään ja lomaan liittyy myös ahdistusta. Myös ympäristön tilaan liittyvä ahdistus saattaa vallata mielen. Miten siihen tulisi suhtautua?
— Jos elämässäsi yleensä pyrit aidosti kohti kestävyyttä, ahdistumaton lomailu on suotavaa. Jokainen tarvitsee joskus lepoa ympäristön tilan murehtimisesta, jotta jaksaa taas yrittää, sanoo ekoteologi Panu Pihkala.
Ympäristöahdistus vaatii sekä ambivalenssin sietämistä että ponnistelua, mutta kohtuuton murehtiminen kuormittaa liikaa ja alentaa toimintakykyä.
Pihkala kannustaa ahdistuksen purkukeinoiksi lähimatkailua ja rentoa yhdessäoloa luonnossa, vaikkapa kaupunkimetsissä.
— Lomalla kannattaa harjoittaa ”kahden tason näkökykyä” ja rajoittaa median seuraamista. Kesä kutsuu hetkessä elämisen taitoon.
Kahden tason näkökyvyllä Pihkala tarkoittaa sitä, että ympäröivästä todellisuudesta paljastuu erilaisia asioita, kun muistamme kohdistaa katsettamme eri fokustasoille. Toivoa tuovat asiat jäävät ahdistuneena helposti huomaamatta.
Pihkala haastaa nauttimaan arkipäivän tilastoimattomasta hyvyydestä, kuten ihmisten välisestä myötätunnosta, luonnon kauneudesta ja hyvistä kohtaamisista eri olentojen kesken. Tällaisten asioiden arvostamisen kautta voi kerätä vaakakuppiin voimauttavia asioita.
— Niiden avulla selviää talvikaudella paremmin maailmanparannuksesta, Pihkala sanoo.